Jos kieltäydyn syöpähoidoista, kuinka minua hoidetaan?

Kipulääkkeitä saa, mutta kaikille ei riitä saattohoitopaikkoja ja muualla kivunhoito ei aina ole ihan täydellistä. Kipujen voimakkuus ja vähän luonnekin vaihtelee eri syöpämuodoissa.

Sinänsä valinta on sinun, mutta minä kyllä tiedän monia yli viisikymppisiä, jotka ovat löytäneet sisältöä elämäänsä. Työtä on vaikea löytää, mutta ihmissuhteita ja harrastuksia on ihan mahdollista kerätä.

Kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa eri vaihtoehdoista. Syövän hoito riippuu niin monesta tekijästä, ettei kukaan ulkopuolinen pysty antamaan sinulle tyhjentävää vastausta. Pakolla ei ketään kuitenkaan hoideta. Oletko tuntenut pitkään, että elämäsi on turhaa?

PS. Pidetään peukut pystyssä, ettei olisi syöpää ja sinulle parempaa huomista.

Kipulääkkeillä hoidetaan. Ukillani oli syöpä (ei hoidettu)levisi ympäri kehoa, ei mennyt montakaan kuukautta kun hän meni saattohoitoon vanhainkotiin. Loppua kohden hän oli elossa mutta ei puhunut eikä liikkunut, sydän lakkasi toimimasta ja hengitys katkesi. Ihan loppuvaiheessa lääkittiin morfiinilla, jotta hän ei tuntisi kovia kopuja kuollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko tuntenut pitkään, että elämäsi on turhaa?

Siitä saakka, kun ansiosidonnainen loppui. Se tapahtui noin kolme vuotta sitten.

Sen jälkeen ei ole ollut elämää. Kun oli rahaa, ihmissuhteita pystyi korvaamaan jonkin verran ostamalla rahalla harrastuksia ja aktiivisuutta.

Kun raha loppui, elämä on ollut lähinnä kotona nyhjöttämistä. En ole sosiaalinen ihminen vaan tarvitsen tekemistä, mutta tekeminen maksaa. Oikein mihinkään harrastamiseen ei ole varaa joten tämä on tällaista kuoleman odotusta, oli jo ennen syöpäepäilyä. Itsetuhoiset ajatukset ovat olleet jo pitkään tuttuja, joten tavallaan toivonkin, että minulla olisi syöpä. Se olisi moraalinen tapa lähteä tästä maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tuntenut pitkään, että elämäsi on turhaa?

Siitä saakka, kun ansiosidonnainen loppui. Se tapahtui noin kolme vuotta sitten.

Sen jälkeen ei ole ollut elämää. Kun oli rahaa, ihmissuhteita pystyi korvaamaan jonkin verran ostamalla rahalla harrastuksia ja aktiivisuutta.

Kun raha loppui, elämä on ollut lähinnä kotona nyhjöttämistä. En ole sosiaalinen ihminen vaan tarvitsen tekemistä, mutta tekeminen maksaa. Oikein mihinkään harrastamiseen ei ole varaa joten tämä on tällaista kuoleman odotusta, oli jo ennen syöpäepäilyä. Itsetuhoiset ajatukset ovat olleet jo pitkään tuttuja, joten tavallaan toivonkin, että minulla olisi syöpä. Se olisi moraalinen tapa lähteä tästä maailmasta.

Hei kuulostat ihan sellaiselta ihmiseltä jolla olisi toiselle pienelle ihmiselle paljon annettavaa! Jos asut lähellä SPRrää mene sinne ystäväkoulutuksern, jos paikkakunnallasi on vanhainkoti, kysy sieltä, pääsisinkö ulkoiluttamaan mummoja/lukemaan lehtiä heille tms., jos paikkakunnallasi on seurakunta, käy siellä (vaikket olisi uskovainenkaan) ja kysy onko heillä jotain tietoa yksinäisistä vanhuksista/ylityöllistettustä suurperheen äideistä ym joita voisit käydä auttamassa arkiaskareissa. Minulla on mm eläköitynyt ystävätär, jonka päivät kuluvat siinä, että hän käy vanhusten seurana terveyskeskuksessa tarkastuksissa, käy mittaamassa verenpaineita ja laittamassa papiljotteja - ja hän on kylänsä rakastetuin ihminen :)

Mutta toivottavasti sinulla ei ole syöpää. Jos on, suosittelen että keskustelet vakavasti lääkärin kanssa ennen kuin luovut hoidoista. Ja voithan ne aina aloittaa saa ne sitten lopetettua, kun olet hieman kauemmin ehtinyt asiaa pohtia ja osaat tehdä päätöksen pienemmän tunnekuohun vallassa.

Muista myös, ettet välttämättä itse tiedä, kenelle kaikille ihmisille olet tärkeä!

Palliatiivinen hoito eli kivut pidetään poissa. Antibiooteistakin kannattaa kieltäytyä, keuhkokuume on armelias noutaja.

Syövän eteneminen riippuu ravinnosta ja lisäravinteista,lääkäri luulee ettei siihen voi vaikuttaa mitenkään.

kipulääkkeitä. Ehkä kannattaa harkita myös keskusteluapua.

Syöpäyhdistysten kautta saa vertaistukea

Vierailija kirjoitti:

Syövän eteneminen riippuu ravinnosta ja lisäravinteista,lääkäri luulee ettei siihen voi vaikuttaa mitenkään.

Minulla on ollut rintasyöpä - nyt olen jo virallisesti parantunut. Hoitava (ja pätevä ja luotettava) lääkärink opasti, että ulkoilu ja liikunta ja monipuolinen suht terveellinen ruokavalio ovat paras tuki syövän nujertamiseen mutta että nykytutkimustiedon mukaan ei kannattaisi ympätä itseään täyteen lisävitamiineja ja ravinteita - kun niitä on yltäkylläisesti, 'maistuvat' ne myös syövälle. Ja sama koskee tuon tutkimuksen mukaan ihmistä, jolla ei ole syöpää. Ei saa luoda liian hyviä olosuhteita myöskään noille syöpäsoluille lisääntyä ja levitä...