Lue keskustelun säännöt.
hyväksi käytetty anoppi
pirre
20.01.2017 |
10v olemme lapsenlapsia hoitaneet ja auttaneet ainoaa poikaamme ja miniä, mutta nyt he ovat omillaan, niin meitä ei enää tarvitse. Mahtavat urat molemmilla. Suoraan sanottuna meidän tuki on ollut heille tärkeää, muttei he sitä ymmärrä nyt kun heillä pyyhkii hyvin. Elävät omissa saavutuksissaan, eikä meitä kutsuta Joulupäivälliselle ei saunailtoihin eikä grilli iltoihin. En jaksa ja eroan.
Kommentit (20)
Siis eroat miehestäsi, koska et pääse grillaamaan poikasi kanssa? No ratkaisuhan sekin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ikinä kutsutaan juhliin, niin outoa on. Luulisi, että jos välit muuten kunnossa, niin edes synttäreille tai joulupäivälliselle kutsuttaisiin.
Itse en anoppia kutsu meille kuin lasten synttäreille. Mutta ei anoppi myöskään kelpaa lapsia hoitamaan. Välit jäätävät, joten muutenkin minimaalisen tekemisissä. Toivottavasti teillä ei ole samanlainen tilanne.
Mikähänkin kommentti tuokin oli? Voi raukka pittää käydä tällä sivulla?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit ainoa järkevä ihminen, joka kysyi olenko ollut yhteydessä poikaani ja miniään? Kyllä olen ollut12 v, mutta kun vedin henkeen, ettei meitä (isää ja äitiä) kutsuttu ensimmäistä kertaa omaan uuteen omaan kotia Joulupäivälliseen, jossa oli asuttu jo 1,5v . Me ollaan oltu takamaassa asuntolainaa ja koko elämä on pyörinyt heidän maalimassa ja nyt meidät hylätään nuin vain ex tempure. Näin se menee kun meitä vanhempia ei enää tarvita???????
Saisit varmasti asiallisempia vastauksia jos oikolukisit viestisi jotka lähetät. Pari kirjoitusvirhettä ei haittaa mutta jos teksti vaikuttaa täysin mielenvikaiselta tai google kääntäjällä tehdyltä, on vaikea uskoa, että olisit tosissasi.
Uudet lukulasitkin voisivat auttaa, jos näkösi onkin huomaamattasi huonontunut niin, ettet näe virheitäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pirre kirjoitti:
Olit ainoa järkevä ihminen, joka kysyi olenko ollut yhteydessä poikaani ja miniään? Kyllä olen ollut12 v, mutta kun vedin henkeen, ettei meitä (isää ja äitiä) kutsuttu ensimmäistä kertaa omaan uuteen omaan kotia Joulupäivälliseen, jossa oli asuttu jo 1,5v . Me ollaan oltu takamaassa asuntolainaa ja koko elämä on pyörinyt heidän maalimassa ja nyt meidät hylätään nuin vain ex tempure. Näin se menee kun meitä vanhempia ei enää tarvita???????
Kiitollisuutta on syytä ja pitääkin osoittaa, jos olette auttaneet heitä valtavasti, mutta sinun täytyy myös ymmärtää se, että heillä on oma perheensä, jonka kesken he haluavat viettää noita juhlapäiviä. Olette varmasti tärkeitä heille, mutta ette samalla tavalla perheenjäseniä kuin vaikkapa sinä ja miehesi toisillenne. Heillä ei ole myöskään mitään velvollisuutta kutsua teitä joulunviettoon tms.
Kiitoksen voi osoittaa muullakin tavalla, omaa yksityisyyttä uhraamatta.
Missä ovat ne perinteiset Juhlapyhät, joissa vietetään koko perheen kanssa? Vanhemmat ja Isovanhemmat ovat yhdessä ja nauttivat yhdessä olosta lasten ja lastenlapsien riemusta, kun riemu on suurin heidän ollessa mukana. Nykyisin nuoret eivät ymmärrä tätä suurta tapahtumaa, joka meille vanhemmille on hyvin tärkeää. Kaikki on nykyään yhtä kiirettä shoppailla kaikkia krääsää eikä pysähdytä miettimään mikä on tärkeintä eli viettää aikaa yhdessä vaikka 1kerta kuukaudessa. Onko paljon vaadittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummilapseni äiti käyttää anoppiaan aivan säälimättömästi työvoimana. Et ole siis yksin.
Pidäthän kuitenkin mielessä että ne muksut rakastaa sinua anyway, riippumatta mitä miniä duunaa.
Vierailija!!! Isovanhemmat ei ole sinun näkemyksen mukaan perheenjäseniä? Jos MEITÄ ei olisi, ei olisi sinuakaan. Miten pieni piiri pyörii sinun maalimassa, johon ei kuulu vanhemmat ja isovanhemmat? Tämä oli suuri loukkaus meitä kaikkia kohtaan, koska olen suorastaan kateellinen siskolleni, jonka oma tytär järjestää hänelle viikonloppuna kerran kuukaudessa jotain kivaa. Ja kaiken tämän lisäksi häntä ei ole koskaan unohdettu suurina pyhinä. On sillä vaan niin ihana vävy!!!!! Olisipa minullakin tuollainen poika ja miniä(miniä tarkoittaa pojan avovaimoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MINIÄ on poikalapseni avovaimo tai vaimo. VÄVY on tyttären avomies tai aviomies. Näin tiedoksi, joka ei hän tunne sukulaissuhteita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että joku huomaa tuon vääryyden, kun käytetään hyväksi jotakin muitakin kohtaan ja on myötätuntoinen minua kohtaan eikä ala kirjoittelemaan asiattomia ja typeriä kirjoituksia. Totta kait olen yhteydessä lapsenlapsiini yhteydessä viestein ja sanon rakastavani heitä ja heillä on ikävä. Saavat tietenkin tulla mummolaan milloin haluavat, muttei ei enää silloin kun minulla on omia menoja. Nyt on toisin ! Ennen peruin jopa lääkärin käynnin, kun minulle vain määrättiin lapsenlapset. Nyt eletään minun ehdoilla! Eli miten minulle sopii. Itkut on itketty. Olen vahvempi kuin koskaan!!!
EN TIETENKÄÄN EROA MIEHENSTÄNI, vaan poikani ja miniän elämästä !! Senkin tollo !
Vaivaa yksinäisyys ja unohdettu äiti, mummi ja anoppi. Se minua vaivaa. Jos olet tuleva mummi tai ukki, niin tulet olemaan samassa tilassa joskus. Uskallatko tunnustaa ? Mikä olet näistä? Elä piilottele omia tuntemuksia ja arvostele toisia näin lyhyillä huomauksilla. Paljasta itsesi rehellisesti! Onko rohkeutta? Oletko mies vai nainen? Melkein tiedän kuka olet!!!!!
Vaivaa yksinäisyys ja unohdettu äiti, mummi ja anoppi. Se minua vaivaa. Jos olet tuleva mummi tai ukki, niin tulet olemaan samassa tilassa joskus. Uskallatko tunnustaa ? Mikä olet näistä? Elä piilottele omia tuntemuksia ja arvostele toisia näin lyhyillä huomauksilla. Paljasta itsesi rehellisesti! Onko rohkeutta? Oletko mies vai nainen? Melkein tiedän kuka olet!!!!!
Hei, olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kyllä vanhempia sekä isovanhempia voisi sen verran kunnioittaa että muistaisi edes joskus tai kävisi joskus luona. Samaistun sinuun.
-56 vuotias nainen
Suuri kaunis kiitos sinulle ystäväiseni, koska ymmärrät minua miltä minusta tuntuu ja saan voimia jatkaa tätä omaa taistelua, jotta voisin joskus antaa heille anteeksi miten he ovat minua kohdelleet. Jään odottamaan, milloin minua taas tarvitaan lasten hoitoon??? Tiedän, että olen mummi ja heikko rakkauteni lapsenlapsiin, mutta en anna enää käyttää itseäni hyväksi. Pitäisi lastenkin ymmärtää, ettei meillä isovanhemmilla ole montakaan suurta pyhäpäivää jäljellä, mutta eihän ne ajattele niin, koska heillä on koko elämä edessä. Niin ajattelin minäkin, kun olin 36v. Sairaseläkkeellä vuosimallia -58
Soittaisit itse heille ja kysyisit kuulumisia :) Ehkä he eivät ole itse tajunneet koko juttua. Eivätkö he ole pitäneet mitään yhteyttä vai miten nyt siis menee? :)