Apua uskallanko tehdä äkkivieroituksen pienelle?!

Kuuntele itseäsi. En itse tekisi tuollaista huudatusmenetelmää.

Kokeile tätä unikoulua:

Menette yhdessä lapsen huoneeseen Et anna tissiä, olet vain vierellä, istut lspsen sängyn vieressä ja pidät kiinni, silittelet yms.

Jatkat pari päivää ja aina parin päivän välein siirrät tuolia puoli metriä kauemmas. Niin että näkee sinut. Lopulta kun tuoli on aika laittaa huoneen ulkopuolelle, niin olet ensin tuolin kanssa oviaukossa ja sitten parin päivän päästä oven vieressä mutta niin ettei sinua näy. Kun lapsi kysyy missä äiti on, voit näyttää pääsi oven raosta ja välillä vaan huikata että tässä olet.

Tämä toimi meillä. Oli noin 1v10kk. Pari viikkoahan tähän menee mutta on lapsestakin varmasti mukavampi keino :)

Aloittakaa nyt ensi alkuun siitä, että päivällä ei tarjota rintaa.

Jättäisin päiväimetyksen aluksi pois, sen jälkeen pidentäisin yöllä imetysvälejä pikkuhiljaa. Ja menisin vaikka lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan iltaimetyksen jälkeen, että saa edes yhden pidemmän unipätkän itse. Ja aamuimetyksen jälkeen isä lapsen kanssa muualle ja jatkaisin unia.

Päiväimetys jatkuisi meillä vielä, vastahan hän on 1.5v.

Yöimetys ollut ihan turhaa jo yli ½v ajan eli kertalaakista se pois. Kirpaisee, mutta käyttäkää vaikka korvatulppia ne muutamay yöt minkä huutaa. Oikeastihan hällä ei ole mitään hätää, jos isänsä on siinä vierellä ja lähellä ja pitää sylissä ja vieressä, hän vain huutaa sitä tissitapaansa, ei muuta. Ei edes nälkää, yli ½v ikäinen ei ravintomielessä tarvitse yösyömisiä. Olet hälle vain yötutti.

T. Äitix2

Lapsi pärjää mutta sun tissit luultavasti ei. Ensin kahteen syöttöön päivässä.

Tarjoa vettä pullosta lapselle yöllä. Sillä se vieroitus hoituu kivuttomasti.

1,5-vuotiaana tulee eroahdistuskausi, olisiko sitä? Tai onko alkanut tehdä poskihampaita? Meillä kesti niiden tulo tosi monta kuukautta. Tai molemmat vaivaa, poskihampaat ja eroahdistus?

Itse en vieroittaisi noin enkä nyt, ellei ihan, ihan pakko. Auttaisiko väsymykseesi, jos saisit viikonloppuisin nukkua kunnolla ja mies hoitaisi lasta aamulla ja päivällä, kun nukut pitkään, vaikka iltapäivään asti? Arki-iltoina jätät lapsen hoidon isälle ja menet jo ennen iltatoimia itse nukkumaan, niin saisit pidemmän unipätkän. Lapsi ehkä nukahtaisi isän kanssakin, kun isi näyttää, että oho, katso, äiti nukkuu jo. Tai sitten jos maitoa tarvii, isi auttaa ottamaan, kun sinä nukut samalla. Aamuisin nouset ylös ennen kuin lapsi herää, niin ei ehkä kaipaa aamumaitoa, kun huomaa, että olet jo ylhäällä. Yöunet jää lapsella alkuun lyhyemmiksi, mutta nukkuu sitten tod.näk. pidemmät päiväunet, jolloin sinäkin voit levätä.

Jokaisella toimii tietysti eri jutut, mutta meillä toimi parhaiten tällainen asteittainen vaivihkainen vähennys. Jos väkisin yritettiin (erehdyttiin muutaman kerran kokeileen) vieroittaa, niin se vain aina pahensi heräilyjä ja lapsi olisi huutanut vaikka tajunsa kankaalle. Silittelyt ehkä toimii joillain, mutta ei todellakaan kaikilla. :-D Meillä parhaiten toiminut tuo, kun äiti oikeasti nukkuu. Lapsikin sen tajuaa, että nyt on äiti niin taju kankaalla, että turha toivo. Toisaalta välillä kyllä saa itse tissin kaivettua...

Niin tuliskohan rintatulehdusta?

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele itseäsi. En itse tekisi tuollaista huudatusmenetelmää.

Kokeile tätä unikoulua:

Menette yhdessä lapsen huoneeseen Et anna tissiä, olet vain vierellä, istut lspsen sängyn vieressä ja pidät kiinni, silittelet yms.

Jatkat pari päivää ja aina parin päivän välein siirrät tuolia puoli metriä kauemmas. Niin että näkee sinut. Lopulta kun tuoli on aika laittaa huoneen ulkopuolelle, niin olet ensin tuolin kanssa oviaukossa ja sitten parin päivän päästä oven vieressä mutta niin ettei sinua näy. Kun lapsi kysyy missä äiti on, voit näyttää pääsi oven raosta ja välillä vaan huikata että tässä olet.

Tämä toimi meillä. Oli noin 1v10kk. Pari viikkoahan tähän menee mutta on lapsestakin varmasti mukavampi keino :)

Eli miten tää on ei-huudatusta? Meidän lapsi ei hyväksy silittelyä, huutaa ja itkee tissin perään.

T: ei-ap

Kyllähän tuon ikäinen saattaa ihan hyvin maitoa tarvita yölläkin, vaikkei välttämättä ravitsemuksellisesti sitä enää tarvitsisi (tosin jotkut voi oikeasti tarvita senkin takia vielä yli 1 veenä). Ihminen ja ihmislapsi omaa muitakin tarpeita kuin ruoka. Lapsen kehitys ja tarpeet ei ole niin mustavalkoisia. Lapsella on iso psyykkinen kehitysvaihe menossa tuossa iässä ja hän tarvitsee turvaa. Jos lasta huudatetaan, siitä voi tulla vahinkoa, vaikkei häntä jätettäisikään yksin huutamaan. Sylissä huudattaminen on myös haitallista.

Mä vastaan myös, että koita levätä muulloin, äläkä vieroita vielä. Äläkä missään nimessä vieroita väkisin! Kuuntele itseäsi ja lastasi!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuon ikäinen saattaa ihan hyvin maitoa tarvita yölläkin, vaikkei välttämättä ravitsemuksellisesti sitä enää tarvitsisi (tosin jotkut voi oikeasti tarvita senkin takia vielä yli 1 veenä). Ihminen ja ihmislapsi omaa muitakin tarpeita kuin ruoka. Lapsen kehitys ja tarpeet ei ole niin mustavalkoisia. Lapsella on iso psyykkinen kehitysvaihe menossa tuossa iässä ja hän tarvitsee turvaa. Jos lasta huudatetaan, siitä voi tulla vahinkoa, vaikkei häntä jätettäisikään yksin huutamaan. Sylissä huudattaminen on myös haitallista.

"Sylissä huudattaminen on myös haitallista"

Hei kamoon jotain rajaa nyt. Väität siis että vauvana/taaperona paljon huutaneet ovat huonompia ihmisiä kuin ne jotka ovat tyytyneet vähään ja olleet rauhallisia. Joillain nyt vaan on räiskyvämpi temperamentti ja itsesäätelyn kehittyminen. Välillä "pakko" huudattaa sylissä kun mikään ei auta.

Mun mummoni (kutsutaanko Annaksi) vieroitti 2 v. mutsini (olkoot vaikka Ritva) rinnasta sukulaisten ohjeiden mukaan. Eli vei lapsen viikoksi äidilleen Marialle. Lapsi viihtyi oikein hyvin ja joi maitonsa mukista. Maria sitten soittaa naapurin puhelimella Annalle , että ei ole lapsi yhtään huutanut, hyvin on mennyt eikä ole tissiä kysellyt. Lähtevät hakemaan. Pihassa Ritva tulee ulos Marian sylissä, ilahtuu äitinsä nähdessään, pinkoo äiti Annan syliin ja kiljaisee työntäen päänsä paidan alle: Antaa tittiä!

Annan piti sitten selittää lapsukaiselle, että tissi on rikki eikä toimi enää. Ei toimi, on rikki. Eikä antanut. Pari päivää lapsi kyseli, ja unohti sitten.

Ja sillä sitten päästiin asiasta eroon.

Vähän niinkuin tutti viedään oravavauvoille.

Meillä kun tehtiin yövieroitus, niin illalla syötettiin lapsi niin täyteen kun vaan suostui syömään.

Syöttäisin siis kaikkia lempiruokia illalla, ei kuitenkaan sokerisia. Ja vielä juotavaa ennen sänkyyn menoa. Silloin on henkisesti itselle helpompaa olla antamatta tissiä. Ja isä hoiti yöt, äidin haju yllyttää vaan lasta. Äiti siis eri huoneeseen kuin lapsi.

Täysin en vierottaisi kerralla, kun pahin eroahdistuskausi on päällä.

Olen varma, että miehesi kestää lapsen itkun, kun tietäähän miehesikin mitä onnistumisesta seuraa.. :)

Voiko joku selittää miten "sylissä huudattaminen" vahingoittaa lasta?

Mulla oli järjettömän helppo vierotus imetyksestä ensimmäisen lapsen (tyttäreni) ollessa 10,5 kk. Lähdin silloisen mieheni kanssa viikoksi etelään ja äitini hoiti tytärtäni. Toisaalta tilanteeseen vaikutti varmasti sekin, että hän söi tuttia ja joi myös tuttipullosta.

Sitten sain 13v myöhemmin pojan joka on tissitakiainen. Olin vauvassa aina kiinni, poika söi ja kasvoi. Neuvolassa kysyttiin että tuleeko sun rinnoista kermaa kun tämä poika kasvoi pelkällä rintamaidolla 9 kiloiseksi! Toki aloitin kiinteät jo 5kk iässä koska pojan nälkä oli suunnaton. Perunat, porkkanat upposi, mutta niin upposi myös rinta. Ei suostunut juomaan maitoani pullosta ja rintapumppu jäi käyttämättä. (Ensimmäisen lapseni kohdalla pumpattu maito meni, kun kävin tekemässä yliopistotentin vauvan ollessa 2kk!)

No mutta tilanne siis oli eri ja olin lähes totaalisen yksin pojan kanssa. Joskus pääsin lenkille, mutta vihainen puhelu (lapsen isältä) että poika itkee komensi minut takaisin kotiin.

Menin töihin lapsen ollessa 1v ja silti imetin töiden jälkeen ja yöllä. Olin täysin sidoksissa lapseeni.

Poikani on jo 3,5 v eikä ole saanut ainuttakaan antibioottikuuria! (Joku palkinto sentään pitkästä imetyksestä). Vieläkin poikani saattaa kommentoida uimahallissa, että hyvät tissit kun laitan bikinit päälle. :D Voisin vajota maan alle siinä tilanteessa. Enää en imetä, mutta vieläkin on niitä öitä jolloin lapsi hakee rinnasta lohtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuon ikäinen saattaa ihan hyvin maitoa tarvita yölläkin, vaikkei välttämättä ravitsemuksellisesti sitä enää tarvitsisi (tosin jotkut voi oikeasti tarvita senkin takia vielä yli 1 veenä). Ihminen ja ihmislapsi omaa muitakin tarpeita kuin ruoka. Lapsen kehitys ja tarpeet ei ole niin mustavalkoisia. Lapsella on iso psyykkinen kehitysvaihe menossa tuossa iässä ja hän tarvitsee turvaa. Jos lasta huudatetaan, siitä voi tulla vahinkoa, vaikkei häntä jätettäisikään yksin huutamaan. Sylissä huudattaminen on myös haitallista.

"Sylissä huudattaminen on myös haitallista"

Hei kamoon jotain rajaa nyt. Väität siis että vauvana/taaperona paljon huutaneet ovat huonompia ihmisiä kuin ne jotka ovat tyytyneet vähään ja olleet rauhallisia. Joillain nyt vaan on räiskyvämpi temperamentti ja itsesäätelyn kehittyminen. Välillä "pakko" huudattaa sylissä kun mikään ei auta.

No jos tosiaan olisi pakko. Mutta meillä ei esim. ollut pakko. Meilläkin on hyvin temperamenttinen tapaus ja tuollaiset väkisin vieroitusyritykset sai lapsen vaan enemmän sekaisin. Yritettiin ensin, mutta ei jatkettu, koska ei nimenomaan ollut ihan pakko. Vaihtoehto oli ja se oli se, että jatkettiin yöimetystä. Huudatetut ei ole huonompia ihmisiä. Heille kuitenkin saattaa jäädä psyykkisiä vaurioita (myös sylissä huudatetuille), mitkä näkyy ehkä vasta aikuisiällä. Uskon, että nimenomaan tällaisia räiskyvämpi temperamenttisia ei pysty väkisin vieroittamaan. Tällaiset lapset on itse asiassa olleet evolutiivisesti elinkelpoisimpia. Heitä ei heimo niin herkästi unohtaisi luolaan nukkumaan kuin yksilöä, joka tyytyväisenä vain nukkuisi peränurkassa, kun jostain syystä ykskaks täytyisi lähteä petoja karkuun tms. Tai ehkä heidät väkisin saattaa "pystyä" vieroittamaan (huom. lainausmerkit), mutta se tarkoittaa sitä, että lapsi on onnistuttu "nujertamaan" 6-0. Nämä lapset voi taistella oikeasti ihan viimeiseen asti. Heidän itsesäätelynsä kehittyisi parhaiten omassa rauhassa, omaan tahtinsa saamalla turvallisesti jatkaa yöimetystä, kunnes ovat itse valmiita siitä luopumaan.

Mut tää on vain mun mielipide (ja joidenkin muiden). Jokainen tehkööt niinkuin haluaa ja näkee parhaaksi... Ajattelin vain tuoda tämän asian esille varmuuden vuoksi, jos joku haluaa ajatella tältäkin kantilta...

Ei puolitoistavuotias kyllä enää rintaruokintaa tarvitse. Itse opetin neuvolan sääntöjen vastaisesti lapseni vuotisina pullolle kun lähdin töihin. Yösyömiset lopetettiin tarjoamalla reippaasti puuroa/velliä yötä vasten. Ne hyödyt mitä rintamaidosta saa on jo tuohon mennessä tullut, myöhemmin vain juottaa PCB:tä jne turhaan lapselleen rintamaidon mukana. Päivämetys varsinkin kuulostaa tosi turhalta, ehkä se lopetus olisi helpoin myös äidille jos iltamaidon saisi ruuan päälle ja mahdollisesti aamulla huikat vähän aikaa niin äidin rinnatkin pysyy mukana.

Älkää nyt herran jumala vaan kukaan vieroittako tuolla lailla, että jätätte vauvan viikoksi hoitoon! 1 yö/ikävuosi niinkuin sanotaan (ja jos tuntuu, että sekin on liikaa niin sitten ei/vielä vähemmäksi aikaa vain). Vaikka tuntuu, että "kaikki meni tosi hyvin ja lapsi ei ollut moksiskaan", niin silloin nimenomaan on mennyt huonosti ja se on ollut lapselle liikaa! Se on lapselle tosi paha hylkäämiskokemus, kuin äiti olisi kuollut. Lapsi on silloin unohtanut äitinsä ja kiintymyssuhde on vaurioitunut. Vauriot voi näkyä vasta myöhemmin tunne-elämässä, kun aikuinen lapsi kärsii epämääräistä menettämisen pelosta ym.