Lue keskustelun säännöt.
2v päiväkotiin?
17.01.2017 |
Aloittaisitteko lapsen päivähoidon 2 vuoden iässä vai mielummin 2v 9kk iässä tilanteessani:
-olen vasta valmistunut maisteri, opintojen loppupätkän hoitanut vanhenpainvapaalta käsin
-olen 28v, takana opiskelua, oman alan osa-aikaisia assaritöitä ja äitiyslomia ja hoitovapaita 6 vuotta
-valmistuneena en ole siis vielä ollut töissä, mutta mahdollinen eka työpaikka tiedossa, jota voi hakea kun lapsi joko nyt kun lapsi tasan 2v tai seuraavana syksynä 2v 9kk.
-viihdyn kotona ja hoidin esikoisen kotona 3v mikä oli hyvä päivähoidon aloitus aika
-tämä nuorempi lapsi on vähän arka, ollut aika vähän hoidossa
-oman uran käyntiin saaminen alkaa kuitenkin tässä iässä tuntua tärkeältä
-perheemme tulot tuplaantuvat kun aloitan työn
-> onko tuolla 9kk ajalla mitään merkitystä ja jos on niin missä?
Kiitti kokemuksista!
Kommentit (4)
En osaa sinun lapsistasi sanoa, mutta meidän lapsi meni tarhaan kaksivuotiaana ja se oli hänelle sopiva ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehotan hakemaan työtä, ottamaan vastaan työpaikan. Tunnistan ristiriitaiset tuntemukset lapsen viemisestä päivähoitoon. Sinun on ajateltava nyt itseäsi - niin vaikeaa kuin se äideille, naisilla toisinaan on.
Lapsi selviytyy päivähoidossa. Päivähoidossa kasvaa ihan "täysipäisiä", tasapainoisia, iloisia lapsia. Kuitenkin sinä ja miehesi olette ensisijaisessa vastuussa lastenkasvatuksesta. (Vinkki: tutustu päivähoitopaikkaan. On olemassa perhepäivähoitoa, mutta myös erittäin laadukasta päiväkotitoimintaa korkeasti koulutettuine lastentarhanopettajineen).
Työpaikat ovat kiven alla. Mitä vanhemmaksi tulet, sen vaikeammin työllistyt. Onko miehelläsi mahdollisuutta tehdä jonkun aikaa lyhyempää työviikkoa, tms.
Uskalla ottaa elämässä se, mikä sinulle kuuluu: oma työ, omat tulot. Työ antaa sellaista sisältöä elämään, mitä et mistään muualta saa. Lapset kasvavat. Muutaman vuoden kuluttua (usko kun sanon) he eivät enää samalla tavoin "tarvitse" sinua. Jos et nyt tartu työtilaisuuteen, menee se ohi. "Juna meni jo". Putoat kotiäitinä kaiken ulkopuolelle, yhteiskunnan ulkoradalle. Syrjäytymistähän se on käytännössä.
Minä tein sen virheen, että halusin olla lasteni kanssa kotona mahdollisimman paljon ja pitkään. Rupesin perheen palvelijaksi. Nyt olen vailla työtä, identiteettiä, tuloja, itseluottamusta. Lapset jo isoja. Mies tekee pitkää päivää, on saavuttanut paljon. Minulla on pelkkä tyhjyys, aamutakki, ikkunasta tuijottelu. Enkä kertakaikkiaan osaa päästä tilanteesta ulos. Mustaa on.
Kotiäitiys ei kannata Suomessa. Aniharva perhe tulee toimeen yhden palkalla - poislukien tietenkin kovapalkkaiset tyypit. Lasten kasvaessa kulut nousevat. Teinit haluavat samoja juttuja kuin hyvintoimeentulevien perheiden lapset (ulkomaanmatkat, kielikurssit, merkkivaatteet, harrastukset, välineet ja vehkeet, jne.). Toisaalta, jos haluat elää todella niukasti miehesi tuloilla, ja kestät sen, että tulevaisuudessa eläkkeellä kituuttaminen pienituloisena jatkuu hautaan saakka, niin mikä ettei kotiäitiura.
Koitäiti luopuu kaikesta. (Yksi kovimpia paikkoja on ollut, kun iäkäs äitini, suurten ikäluokkien edustaja, virkanainen ei ymmärrä kotiäitiyttä. Pitää minua laiskana, ja eikä ymmärrä työttömyyttä lainkaan. Olen yrittänyt työelämään maisterintutkinnolla paikkakunnalla, missä oman alani paikat ovat täytetyt).
Menestystä työhön. Jaksat kyllä. Saat työstä tarmoa ja energiaa. Monet naiset näivettyvät kotona lasten kanssa. Monet naiset kuolevat sisäisesti, kuten minä.
Voisiko mies jäädä osittaiselle hoitovapaalle, kun sinä aloitat uuden työn? Lapsen ei tarvitsisi olla niin pitkää päivää hoidossa. Ja aika miehenkin ottaa vähän vastuuta, jos sinä olet jo 6 vuotta ollut kotona.
Älä ole ollenkaan niin varma että saat työn. Kyllä 2vee on jo ihan hyvässä iässä hoitoon, et tee mitään karhunpalvelusta lapselle vaikka hakisit töihin jo nyt. Niin itse tekisin. Voihan sitä vielä työhaastattelun jälkeen perua, jos kunnolla kaduttaa.