Miten paljon sallia miehelle tietokonepeliaikaa vuorokaudessa?

Outoa, että kukaan ei ole maininnut sitä, että voisit ottaa osaa peliharrastukseen. Pelit nyt on aika nykyaikaa tänäpäivänä, etenkin kun juuri me 30-vuotiaat ollaan sitä ikäluokkaa, että ollaan pelattu ihan pikku kakaroista lähtien. Ja nykyään skidit alottaa pelaamisen jo ihan heti kun niille joku älypuhelimen hommaa joten pelejä on vaikea olla näkemättä ihan päivittäin vaikka itse ei pelaisi.

Voisit osoittaa kiinnostuta peleihin ja esim. juuri WoW:iin ja pyytä häntä opettamaan pelaamaan. MMO pelit kuten WoW ovat todella loistavia juuri pariskunnille kun he voivat sitä pelata yhdessä ja olla samalla kuitenkin osa isompaa yhteisöä (killat jne.). Voi olla, että WoW ei kiinnosta millään tasolla, mutta jos pääset kärryille ja opit pelaamaan voit sitten olla koko ajan yhteydessä miehesi kanssa ja keskustella mistä asioista tahansa. Peli on sen verran vanha, että se ei tarvitse edes mitään toista pöytäkonetta vaan pyörii ihan läppärilläkin tarvittaessa.

Itse olen pelannut MMO pelejä '99 vuodesta saakka ja olen tutustunut varmaan satoihin pariskuntiin jotka pelaavat niitä ja monet ovat jopa tavanneet pelien takia. Heidän suhteensa ovat aina vaikuttaneet hyvin vahvoilta, koska tosiaan sitä "yhteistä" aikaa on niin paljon pelin takia. Se, että istutaan sohvalla töllöä katsomassa on paljon huonompi vaihtoehto - pelissä sentään tulee oikeasti "saavutettua" jotain yhdessä, oli se sitten questi tai raidi ja tulee tavattua muita ihmisiä ja juteltua heidän kanssaan.

Ja jos nyt MMO pelit ei nappaa sitten yhtään, niin nykyään videopelejä on sitten ihan kaikenlaisille ihmisille. Jos mies on oikeasti kunnon nörtti niin hän on satavarma ihan mielissään siitä jos Ap näyttää mielenkiintoa pelejä kohtaan ja alkaa heti pohtimaan mikä olisi hyvä peli jota voisitte pelata yhdessä.

Tietenkin jos hän ei reagoi iloisesti Ap:n mielenkiintoon pelejä kohtaan niin sitten suosittelen eroamista heti. Siinä tapauksessa hän tosiaan pakoilee Ap:ta pelien maailmaan tai on muuten vain kusipää. Ja jos Ap ei pysty osallistumaan pelaamiseen niin sitten sanoisin, että ette sovi toisillenne ja kehotan etsimään uuden miehen.

Pelaileva kolmekybä kirjoitti:

Outoa, että kukaan ei ole maininnut sitä, että voisit ottaa osaa peliharrastukseen. Pelit nyt on aika nykyaikaa tänäpäivänä, etenkin kun juuri me 30-vuotiaat ollaan sitä ikäluokkaa, että ollaan pelattu ihan pikku kakaroista lähtien. Ja nykyään skidit alottaa pelaamisen jo ihan heti kun niille joku älypuhelimen hommaa joten pelejä on vaikea olla näkemättä ihan päivittäin vaikka itse ei pelaisi.

Voisit osoittaa kiinnostuta peleihin ja esim. juuri WoW:iin ja pyytä häntä opettamaan pelaamaan. MMO pelit kuten WoW ovat todella loistavia juuri pariskunnille kun he voivat sitä pelata yhdessä ja olla samalla kuitenkin osa isompaa yhteisöä (killat jne.). Voi olla, että WoW ei kiinnosta millään tasolla, mutta jos pääset kärryille ja opit pelaamaan voit sitten olla koko ajan yhteydessä miehesi kanssa ja keskustella mistä asioista tahansa. Peli on sen verran vanha, että se ei tarvitse edes mitään toista pöytäkonetta vaan pyörii ihan läppärilläkin tarvittaessa.

Itse olen pelannut MMO pelejä '99 vuodesta saakka ja olen tutustunut varmaan satoihin pariskuntiin jotka pelaavat niitä ja monet ovat jopa tavanneet pelien takia. Heidän suhteensa ovat aina vaikuttaneet hyvin vahvoilta, koska tosiaan sitä "yhteistä" aikaa on niin paljon pelin takia. Se, että istutaan sohvalla töllöä katsomassa on paljon huonompi vaihtoehto - pelissä sentään tulee oikeasti "saavutettua" jotain yhdessä, oli se sitten questi tai raidi ja tulee tavattua muita ihmisiä ja juteltua heidän kanssaan.

Ja jos nyt MMO pelit ei nappaa sitten yhtään, niin nykyään videopelejä on sitten ihan kaikenlaisille ihmisille. Jos mies on oikeasti kunnon nörtti niin hän on satavarma ihan mielissään siitä jos Ap näyttää mielenkiintoa pelejä kohtaan ja alkaa heti pohtimaan mikä olisi hyvä peli jota voisitte pelata yhdessä.

Tietenkin jos hän ei reagoi iloisesti Ap:n mielenkiintoon pelejä kohtaan niin sitten suosittelen eroamista heti. Siinä tapauksessa hän tosiaan pakoilee Ap:ta pelien maailmaan tai on muuten vain kusipää. Ja jos Ap ei pysty osallistumaan pelaamiseen niin sitten sanoisin, että ette sovi toisillenne ja kehotan etsimään uuden miehen.

Tätä ihmiset jotenkin aina jankkaa. Mun mies pelaa myöskin paljon, WoW, CS, Starcraft, kaikki on nähty. Mies juttelee minulle aika paljon pelijuttujaan ja ihan mielelläni kuuntelen. En ole kuitenkaan itse kiinnostunut pelaamisesta yhtään. Miksi minun pitäisi miehen takia tehdä väkisin jotain, mikä ei tunnu luontevalta ja kivalta ajanvietolta minulle?  Ollaan me jotain pelejä yhdessä pelattu, yleensä kertaluontoisesti, meidän pelimaut eivät vaan yhtään kohtaa. Mies on joskus minulle huvikseen opettanut jotain Hearthstonea ja ihan ok, mutta ei vaan kiinnosta pätkän vertaa perehtyä sen enempää. Monet miehen lempipelit vaikuttavat minulle tyhmältä jankkaukselta, jossa toistetaan vain samoja juttuja, itse pelaisin mielummin jotain juonellista jne.

Minusta ap:n ja muiden saman ongelman kanssa painivien kannattaisi enemmin keksiä sen seurustelukumppanin kanssa joku erillinen, yhteinen harrastus, millä ei olisi mitään tekemistä kummankaan aikaisempien harrastusten kanssa. Opetella yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ihmiset jotenkin aina jankkaa. Mun mies pelaa myöskin paljon, WoW, CS, Starcraft, kaikki on nähty. Mies juttelee minulle aika paljon pelijuttujaan ja ihan mielelläni kuuntelen. En ole kuitenkaan itse kiinnostunut pelaamisesta yhtään. Miksi minun pitäisi miehen takia tehdä väkisin jotain, mikä ei tunnu luontevalta ja kivalta ajanvietolta minulle?  Ollaan me jotain pelejä yhdessä pelattu, yleensä kertaluontoisesti, meidän pelimaut eivät vaan yhtään kohtaa. Mies on joskus minulle huvikseen opettanut jotain Hearthstonea ja ihan ok, mutta ei vaan kiinnosta pätkän vertaa perehtyä sen enempää. Monet miehen lempipelit vaikuttavat minulle tyhmältä jankkaukselta, jossa toistetaan vain samoja juttuja, itse pelaisin mielummin jotain juonellista jne.

Minusta ap:n ja muiden saman ongelman kanssa painivien kannattaisi enemmin keksiä sen seurustelukumppanin kanssa joku erillinen, yhteinen harrastus, millä ei olisi mitään tekemistä kummankaan aikaisempien harrastusten kanssa. Opetella yhdessä.

Joo, siis jos pelit ei vaan kiinnosta tai jos käy tuolla tavalla, että on täysin erillaiset pelimaut niin ei sille mahda oikein mitään. Jos silti suhde toimii, niin hienoa. Itse en vain voisi kuvitella parisuhdetta naisen kanssa joka ei kykenisi jakamaan noin isoa osaa omasta elämästäni. Siksi varmaan olenkin tällä hetkellä sinkku, kun nörttitytöt omassa ikäluokassa ovat jonkun verran harvinaisia. Nuoremmista niitä varmaan löytyisi jo helpommin.

Itse tosin mielelläni pelailisin vaikka mitä jos se tarkoittaisi, että voisin pelata yhdessä kumppanini kanssa. En antaisi omien mieltymyksieni estää yhteistä peliaikaa vaan aktiivisesti etsisin pelejä joista molemmat pitäisimme sen sijaan, että yrittäisin tuputtaa niitä omia pelejä hänelle. 

Yhteisen harrastuksen löytäminen on tosiaan aina se ideaalisin vaihtoehto, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. 

16 tuntia, jos sinä nukut 8 tuntia.

lähde pois vielä kun voit! Mun mies samanlainen, tosin lapsi kerkesi tulla joten en viitsi jättää pelaamisen takia. Pelaa kaiket yöt, aamulla kiukkuinen kun mikä. Lapsenhoito pääasiassa mun homma

Mammojen vastauksista huokuu sellainen ikävä asenne, että miehellä ei saisi olla mitään omaa elämää ja harrastuksia vapaa-ajallaan, varsinkaan jos se liittyy pelaamiseen. Pelit on ajanvietettä siinä missä elokuvat, musiikki ja kirjatkin, kuka tykkää mistäkin. Täällä joku hienohelma valitti joskus takertuvasta miehestään ja siitä kun ei ole omaa tilaa ja aikaa suhteessa. Nyt kun sitä sitten on, niin sitten kytätään oven raosta toisen tekemisiä ja nalkutetaan niistä. Yritä siinä sitten miehenä miellyttää näitä prinsessoja.

Itse olen pelaava nainen. Olen pelannut Elder Scrolls Onlinea nyt kohta kolme vuotta, välillä tiiviimmin ja välillä todella vähän. Olen myös aikuinen, käyn kokopäivätyössä ja asun avoliitossa. 

Olisi kauheaa, jos mieheni yrittäisi asettaa minulle jotain pikkulapsimaisia "peliaikoja". Pelaaminen on itselleni todella rakas ja tärkeä harrastus, keino rentoutua, haastaa itseäni ja käyttää mielikuvitustani - uppoutua "toiseen maailmaan". Pelistä olen löytänyt samanhenkisiä ystäviä. 

Toisaalta ymmärrän kyllä, että pelaaminen saattaa muodostua ongelmaksi, jos siitä tulee elämän ainoa sisältö. Itse pidän viikottain täysin pelittömiä päiviä, jolloin keskityn mieheeni ja/tai tosielämän ystäviin ja muuhun tekemiseen. Mutta on myös niitä vapaapäiviä, jolloin pelaan käytännössä aamusta iltaan. Ja juurikin raidien aikaan peliin on pakko keskittyä aika intensiivisesti. 

Mihin ratkaisuun ap päätyi? :)

Aaapee?