Erään perheen kokemus alkoholista

Haluan kertoa, miten perheessäni kävi tämän syksyn aikana. Kirjoitan siksi, että se rohkaisisi nuoria ja vanhempia hakemaan apua ajoissa. Meillä on aivan tavallinen suomalainen perhe. Yhden lapseni käytös muuttui syksyn aikana radikaalisti. Ilmeni välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, vuorokausirytmi meni sekaisin, oli poissaoleva käytös jne. Nämä kaikki olivat aiemmin kunnossa, lapsemme oli siis ihan fiksu tavallinen nuori. Olimme vaimoni kanssa huolissaan käytöksen muuttumisesta. Keskustelimme nuoren kanssa, mutta emme saaneet selvää mikä on pielessä. Välinpitämättömyys lähes kaikkia asioita kohtaan oli keskeisimpänä näissä keskusteluissa. Nuoren aamuheräämiset muuttuivat tuskallisiksi, opiskelemaan ei kiinnostanut lähteä. Sisaruksetkin ihmettelivät muuttunutta käytöstä.

Monien vaiheiden jälkeen ilmeni, että nuoremme oli sortunut kokeilemaan alkoholia. Tämä oli järkytys. Ajattelin, että ei voi olla totta. Alkoholi on aina ollut niin vieras ja kaukaiselta tuntuva asia, että sitä ei ole voinut uskoa omalle kohdalle tapahtuvan ja varsinkaan omalle lapselle. Toki on ollut tiedossa, että alkoa on tarjolla tänä päivänä yhä enemmän, mutta silti asia tuntui vieraalta. Selvisi, että nuoremme oli kokeillut viinaa vain yhden kerran, siis vain yhden, mutta se riitti laittamaan elämän sekaisin. Tuli masennusta, arvottomuuden tunnetta, jopa itsetuhoisia ajatuksia ennen niin fiksulle ja hyvin käyttäytyvälle nuorelle. Lisäksi nuori kertoi, että välittömät käytön jälkeiset vieroitusoireet olivat helvetilliset, joita oli mm voimakkaat harhat, oksentelu, pahoinvointi, syömättömyys jne. Meidän onneksemme asia tuli ilmi varhaisessa vaiheessa ja saatiin nopeasti asianmukainen hoito käyntiin. Kiitokset tästä Esa Yli-paukkulalle ja muille ammattilaisille.

Minun olisi pitänyt isänä ja jo ammattinikin puolesta havaita tämä ongelma aiemmin, näin ajattelin ja senkin vuoksi tämä asia ilmi tultuaan tuntui niin kipeältä. Vanhempana sitä näkee asiat usein liian läheltä. Alkoholin vaaroista ei liikaa puhuta ja rohkaisenkin kaikkia vanhempia ja ennen kaikkea nuoria itse hakemaan apua heti, jos itse tai joku läheinen on sortunut viinakokeiluihin. Viinaongelmalle ei saa kääntää selkää kenenkään kohdalla.
Alkoholimyönteiset puheet ovat huolestuttavasti lisääntyneet jopa aikuisten keskuudessa. Vanhempina ja kaikkien tällaisia puheita ja asenteita kuulevien tulisi keskeyttää ja tuomita viinamyönteiset keskustelut. Eikö me kaikki haluta tarjota jälkipolville mahdollisuus kaikin tavoin raittiiseen elämään!

Toivon, että alkoholin vastainen työ yhteiskunnassa jatkuu puheiden lisäksi konkreettisina tekoina. Eri viranomaisille on annettava sellaiset resurssit, että alkoholin vastaista työtä voidaan tehdä. Asennekasvatuksen lisäksi lienee parasta kaikin tavoin estää viinan saatavuus. Varhainen puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää ja kynnys saada apua tarvittaessa tulee olla matala.

Lopuksi haluan kiittää erästä ystävääni, joka vinkkasi meitä päihdehoitomahdollisuudesta Kokkolassa. Olemme perheessämme onnekkaita. Saimme takaisin nuoren, joka oli jo matkalla sinne, mihin kukaan ei ketään toivo.

Nimim. Onnellinen Isä