Nyt tiedän miksi ruokailurytmi ja syöminen ovat olleet aina niin vaikeaa minulle

Kaikki on alkanut jo lapsuudessa. Olen nyt 25-vuotias ja Olen nyt vanhempieni luona aloittelemassa joulunvieton. Olen valaistunut viimeisten muutamien päivien aikana.

En ole koskaan pitänyt erityisemmin ruuanlaitosta. Vielä muutama vuosi sitten söin mitä sattuu ja minulla ei ollut mitään ruokailurytmiä. Sittemmin olen alkanut syömään tasaisin väliajoin 3-4 tunnin välein puhdasta ja luonnollista ruokaa.

Lapsuudessani perheessäni ei ollut säännöllistä päivällistä lähes koskaan. Lauantaisin ja sunnuntaisin tehtiin säännöllisesti ruoka ja perhe kokoontui yhteen, mutta viikolla ruokailu oli erittäin epäsäänöllistä. Aamupalana söimme aina puuron ja koulussa kouluruuan. Äiti teki illalla päivällisen jos jaksoi tai me lapset teimme. Yleensä söimme iltaisin esim. leipää ruuaksemme. Aika paljon söimme myös herkkuja (koko perhe olemme hoikkia), siis lähes päivittäin. Äiti itse aina töistä tullessaan keitti kahvit ja otti sen kyytipojaksi esim. pullaa, siis päivittäin. Ja toki me lapsetkin söimme näin. Ei sitä lapsena tajunnut, ettei joka päivä kannattaisi epäterveellisesti syödä. Myös leipää syötiin paljon, mutta jogurtteja ei lähes koskaan. Aikuisiällä olen vasta löytänyt kaikki terveelliset vaihtoehdot ja jättänyt leivän kokonaan pois.
Nyt olen valaistunut, että lapsuuden ruokailu on jättänyt jälkensä myöhempään elämään. Olen todellinen herkkusuu edelleen, mutta pidän sen aisoissa. Edelleen äitini töistä tullessaan keittää kahvit ja syö pullan. Ei tee ruokaa, kotona asuu siis vielä pari sisarustani.

Itse ainakin haluan omille lapsilleni opettaa säännöllisen ruokailurytmin ja terveellisen ruuan tärkeyden.
Lisään vielä, että nälästä tai ruuan puutteesta emme koskaan kärsineet.