Mitä hiivatin järkeä on alaluokkien sanallisessa arvionnissa ilman numeroja, kun joka tapauksessa kokeistakin on jo annettu numerot?

Mitä se lapsi sillä tiedolla tekisi? Eikö joku sanallinen kuvaus siitä mitä tavoitteita lapsi on saavuttanut ja mitkä vaativat vielä työstöä auttaisi paremmin oppimisprosessin ohjauksessa ja lapsen itsearviointikykyjen tukemisessa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se lapsi sillä tiedolla tekisi? Eikö joku sanallinen kuvaus siitä mitä tavoitteita lapsi on saavuttanut ja mitkä vaativat vielä työstöä auttaisi paremmin oppimisprosessin ohjauksessa ja lapsen itsearviointikykyjen tukemisessa?

Huh huh, mitä kasvatustieteellistä schaissea! No mitäpä se lapsi sitten niillä koenumeroillakaan tekee jos tavoitteena on, että ketään ei saa eriarvoistaa ja tuottaa pahaa mieltä sillä, että toiset ovat olleet ahkerampia kuin toiset. Myös Wilma-merkinnöistä voidaan luopua samalla tai ainakin muuttaa niin, että kaikilla pitää olla yhtä paljon negatiiviaisia ja positiivisia merkintöjä.

Koska kun sulla on se sanallinen arviointi, että Oili lukee mekaanisesti hyvin, mutta luetun ymmärtämisessä on vaikeutta, tiedät missä tuet häntä.

Seiska numero sitä ei kerro ( toki lapsiinsa panostavat vanhempi sen tietää, mutta kaikki ei)

Lisäksi vältetään vertailu.

Vierailija kirjoitti:

Koska kun sulla on se sanallinen arviointi, että Oili lukee mekaanisesti hyvin, mutta luetun ymmärtämisessä on vaikeutta, tiedät missä tuet häntä.

Seiska numero sitä ei kerro ( toki lapsiinsa panostavat vanhempi sen tietää, mutta kaikki ei)

Lisäksi vältetään vertailu.

Mitä pahaa on vertailussa? Miksi sitä pitäisi yrittää välttää? Lapset niin kuin aikuisetkin vertailevat päivittää jatkuvasti omaa asemaansa muiden asemaan. Se on aivan luonnollista sosiaalista käyttäytymistä.