Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mieli muuttuu koko ajan.
15.12.2016 |
Välillä haluan hirveästi jonkun tietyn asian, mutta sitten se saattaa alkaa harmittamaan enkä halua sitä yhtään, koko juttu on tavallaan pilalla. Yhtenä hetkenä saatan haluta jonkun tietyn työn, seuraavana päivänä asia ei herättyäni kiinnosta enää ollenkaan. Välillä haluan lapsia, välillä en ollenkaan, viikkoa myöhemmin taas haluan. Mieleni muuttuu paljon koko ajan, ja se on aika raskasta. Mistä voisi olla kyse? Miksi heilahtelee se mitä haluaa ja mitä ei? Olen 34-vuotias.
Kommentit (19)
Seuraan! Sama täällä.
Olen 24 vuotias ja välillä haluan hoitajaksi, välillä kiinteistövälittäjäksi, välillä lääkäriksi, välillä kukkakauppaan töihin.
Mielenkiintoni ei kestä kauaa yhdessä asiassa. Tämä on todella inhottavaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, mutta kannustuspeukku.
Kiitos :) . Ap.
Vierailija kirjoitti:
Seuraan! Sama täällä.
Olen 24 vuotias ja välillä haluan hoitajaksi, välillä kiinteistövälittäjäksi, välillä lääkäriksi, välillä kukkakauppaan töihin.Mielenkiintoni ei kestä kauaa yhdessä asiassa. Tämä on todella inhottavaa :(
Minun puoliso ja muu lähipiiri hermostuu tästä kun kuulemma mieleni muuttuu koko ajan eivätkä he pysy kärryillä haluanko jotain vai en halua. Jotta saisi pidettyä parisuhteen tyytyväisenä, pitäisi keksiä tähän jotain. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Seuraan! Sama täällä.
Olen 24 vuotias ja välillä haluan hoitajaksi, välillä kiinteistövälittäjäksi, välillä lääkäriksi, välillä kukkakauppaan töihin.Mielenkiintoni ei kestä kauaa yhdessä asiassa. Tämä on todella inhottavaa :(
Ja siis myös välillä haluan lapsia,välillä en, välillä haluan lemmikkejä välillä en todellakaan halua.
Minulla on ollut samaa ongelmaa. Luulen, että se johtuu siitä, että en tunne itseäni riittävän hyvin. Olen lapsena joutunut huolehtimaan muista ja miellyttämään. Asian tiedostettuani olen alkanut löytämään niitä asioita, joita pidän itselleni merkityksellisinä ja tärkeinä. Tunnistan myös paremmin asiat, joista pidän. Olen edelleenkin joustava ja "helppo" ihminen, mutta ydin asioista en ole enää valmis luopumana. Olen myös päämäärätietoisempi. Aina olen ollut kunnianhimoinen, mutta juurikin se tempoilu eri suuntiin on vienyt voimia minulta ja muilta lähelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraan! Sama täällä.
Olen 24 vuotias ja välillä haluan hoitajaksi, välillä kiinteistövälittäjäksi, välillä lääkäriksi, välillä kukkakauppaan töihin.Mielenkiintoni ei kestä kauaa yhdessä asiassa. Tämä on todella inhottavaa :(
Ja siis myös välillä haluan lapsia,välillä en, välillä haluan lemmikkejä välillä en todellakaan halua.
Oletko sinä parisuhteessa? Ja miten sinun kumppani suhtautuu tähän mielenvaihtumisasiaan? Kysyy ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan sinulla epävakaa persoonallisuushäiriö. Olen itse yli kuusikymppinen nainen ja yhä sama tuuliviiri kuin ennenkin. Se on vaikeaa. Nykyään jo nauran itselleni kun en muuta voi. Mieli veivaa yhtenään. Koeta jaksaa itsesi kanssa.
Täällä kanssa yksi 40 v. jahkailija. Liittyy ilmeisesti lapsuuteen. Jos puuttuu perusturvallisuus niin vaikeaa tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta. Todella raskasta itselle ja läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samanlainen. Nuorempana tosin tiesin paremmin mitä haluan mutta 30 v jälkeen elämä on ollut tuollaista poukkoilua ja pahenee koko ajan. Välillä tekee mieli vaikka mitä, välillä ei mitään.
Voisiko liittyä masennukseen tai johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön?
Komppaan tuota lapsuudessa tapahtunutta perusturvan puutetta.
Olen yli 40v ja viimein sen oivaltanut miksi mieli seilaa. Osaan myös jo nauraa itselleni ja vähän ootella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaa kirjoitti:
Olisikohan sinulla epävakaa persoonallisuushäiriö. Olen itse yli kuusikymppinen nainen ja yhä sama tuuliviiri kuin ennenkin. Se on vaikeaa. Nykyään jo nauran itselleni kun en muuta voi. Mieli veivaa yhtenään. Koeta jaksaa itsesi kanssa.
Samaa olin tulossa kirjoittamaan, ikää minulla yli 50. Vähän kyllä ikä tasoittanut, mutta en vieläkään ole kovin vakaa.
Olisi paljon pahempi, jos et innostuisi mistään. Kysehän on myös temperamentista: jotkut laahustavat saman ajatuksen kanssa viikkokausia ja jotkut keksivät valtavan määrän ideoita yhden päivän aikana. Kyllä maailmaan ideoita mahtuu! Hyvin harva tosin toteuttaa ideoitaan ja siinä vasta punnitaan kuka oikeasti sitten toteuttaa suunnnitelmansa, kuka ei.
Se, että olet temperamentiltasi vilkkaampi kuin muut ei tee sinusta sairasta ja epävakaata ihmistä. Olisit vain iloinen, miten keksit ja huomaat kaikenlaista. Se on yhdenlainen tapa löytää itseään ja mitä tahtoo elämästään,. Osaat myös nukkua yön yli ja todeta aamulla, miten illan idea ei sittenkään toimi sinun elämässäsi.
Olen ihan samanlainen ja tehnyt valtavan määrän asioita elämässäni. En ikinä vaihtaisi elämääni jahkailuun ja liikaan harkintaan. Aina putoan jaloilleni ja selviän jotenkuten/hyvin. Herätän joskus närkästystä ja arvostelua, mutta toisaalta tärkeimmät ystäväni ovat samalla tavalla luovia ajattelijoita ja ideanikkareita. He pysyvät niin myös kiinnostavina ihmisinä tehdessään kaikenlaista.
Ole se, joka olet. Olet arvokas sellaisena kuin olet ja mieluummin sanoisin sinua rohkeaksi, joka uskaltaa leikkiä ajatuksilla ja miettiä vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin Oulussa on pystytty auttamaan meitä epävakaasta persoonasta kärsiviä. Ihan hirveästi terveisiä ja tsemppiä kaikille kohtalotovereille. Ihan turhaan minäkin olen ihmetellyt koko ikäni että mikä minua vaivaa.
Vähän samalaiset fiilikset. Koitan järjestellä jollakin lailla elämääni. Tuntuu, että jos otan yhden ainoan kiintopisteen, on epätodennäköistä, että se tulee toteutumaan. Siksi tartun elämän antamiin mahdollisuuksiin. Mielestäni on hyvä olla avoin. Luotan, että elämä antaa merkkejä, mihin suuntaan minin pitäisi lähteä.
Mun kaveri kanssa tollanen. Välillä vähän mahdotonta sen kanssa, kun mielipide vaihtuu äärilaidasta toiseen. Eikä välissä anna mitään varoitusta, että edes pohtii asiaa. Se sitten yllättää vähän liikaakin, kun vaikka ei haluakaan mun kanssa reissuun, vaikka se oli jo sovittu.
Epävakaista olen miettinyt. Lapsuus ainakin oli vailla kunnollista huolenpitoa ja välittämistä. Mikä tietenkin jatluu nyt aikuisenakin.
En ymmärrä ihmisiä, jotka elävät koko elämänsä jonkin kaavan mukaan. Sama työ, asunto ja puoliso. Muutoksia ei voida / uskalleta tehdä.
Olen sellainen, että nyt elän näin, mutta voisin elää toisellakin tapaa. En kiinny liikaa mihinkään.
Hyvä vai huono, en osaa sitäkään sanoa. Olen hyvin joustava, olen asunut noin 10 eri paikassa, joka kerta olen rakentanut identiteettiä hiukan uusiksi.
Näen ihmisen voimakkaat juuret rajoitteina. Rajoitteet taas estävät toteuttamasta unelmiaan.
Alue: Aihe vapaa
En osaa vastata, mutta kannustuspeukku.