Mistä nopeiten selvitys nuoren mahdollisesta ADHD/ADD:sta

Yksityisellä menee kuukausi-pari. Yleensä diagnoosiin vaaditaan pari neurologikäyntiä ja yksi käynti psykologin luona. Keskimäärin maksaa ilmeisesti n. 1500 euroa. Julkisella puolella tietysti paljon halvempaa mutta diagnoosia joutuu oikeasti odottamaan vuosia. 

Jos yksityiseltä lähdette hakemaan apua niin ehdottomasti neurologille joka tuntee ADHD:n hyvin. Suomen ADHD-liitto osaa varmaan suositella lääkäreitä jos sinne soittaa?

www.adhd-liitto.fi

Ei mulla kestänyt noin kauan eikä maksanut noin paljon. Enkä edes ollut toivoton tapaus. Yksi lääkärikäynti yksityisellä. Oli neurologi

joka oli erikoistunut adhd:hen. Ritalin resepti tuli heti kouraan. Olin yliopistossa opiskeleva nuori yh-äiti.

Myöhemmin 15 vuotta myöhemmin jouduin työkykyarvioitiin, koska olin kokenut valtavan trauman ja olin ollut 6 vk sairaslomalla. Esimiesnainen melkein odotti salaa, että olisin työkyvytön. Sain pitkistä koko päivän mittaisesta neurologisista testeistä tulokseksi, että olen älykäs, minulla on ADHD ja että minulla on teetetty paljon turhauttavaa itseäni ei-motivoivaa työtä. Ja että ehdottomasti aivoni toimivat ja olen työkykyinen!

Todellisuus oli että työympäristöön eikä työtehtäviin tullut liiemmin muutosta, vaikka asiantuntija kertoi minun motivoituvan haasteista. Ja sanottiin suoraan, että tämä nainen ei ole enää firmanne juoksutyttö! Antakaa haasteita joissa saa nähdä oman tehokkuutensa!

Mä en jaksa enää. Työterveys on kädetön yksityistä firmaa vastaan ja kun mun luonteeseen kuuluu tietty ylpeys, että jos kohdellaan huonosti, niin annan olla.

Irtisanouduin lopulta itse. Ja tiedän olleeni paras mahdollinen työntekijä siinä henkilökohtaisen elämäni kriisissä ja lähiesimiehen kiusanteon kohteena. Työpaikka ei tehnyt niitä muutoksia tehtäviini, joita työterveys määräsi!

Eivät siis tykänneet susta, eikä arvostaneet. Se se ja sama, mitä työterveyshuolto sanoo, puhdas suositus, ei sitä tarvitse totella etenkään tällaisissa addujutuissa.

Terveyskeskukseen yhteyttä,sieltä lähete psykiatrille ja siitä eteenpäin yksityiselle neurologille. Kyllä siinä se puoli vuotta voi vierähtää, kun ensin suljetaan pois kaikki muut mt-ongelmat ym.tehdään testejä ja haastatellaan vanhempia ja läheisiä ja vasta neurologi tekee ne lopulliset pari tuntia kestävät tutkimukset.

Vierailija kirjoitti:

Eivät siis tykänneet susta, eikä arvostaneet. Se se ja sama, mitä työterveyshuolto sanoo, puhdas suositus, ei sitä tarvitse totella etenkään tällaisissa addujutuissa.

Siksi kysyinkin työterveydeltä, että olenko riskissä saada potkut, jos ADHD menee työnantajan tietoon. Lääkäri sanoi että se on lakia vastaan ja että olet kyvykkäämpi ja koulutetumpi kuin keskimäärin kollegasi.

Enkä voi sanoa, ettei minusta pidetty. Minähän pidin oikeastaan kaikista! Ehkä kymmenestä erityisen paljon! Tälläiset "addijutut" joista puhut ovat oikeus leimata ihminen? Siksikö emme uskalla myöntää diagnoosiamme, vaikka osa meistä on huipputehokkaita, sinnikkäitä, maistereita, luovia ja herkkiä tuntemaan kuka on aidosti hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla kestänyt noin kauan eikä maksanut noin paljon. Enkä edes ollut toivoton tapaus. Yksi lääkärikäynti yksityisellä. Oli neurologi

joka oli erikoistunut adhd:hen. Ritalin resepti tuli heti kouraan. Olin yliopistossa opiskeleva nuori yh-äiti.

Myöhemmin 15 vuotta myöhemmin jouduin työkykyarvioitiin, koska olin kokenut valtavan trauman ja olin ollut 6 vk sairaslomalla. Esimiesnainen melkein odotti salaa, että olisin työkyvytön. Sain pitkistä koko päivän mittaisesta neurologisista testeistä tulokseksi, että olen älykäs, minulla on ADHD ja että minulla on teetetty paljon turhauttavaa itseäni ei-motivoivaa työtä. Ja että ehdottomasti aivoni toimivat ja olen työkykyinen!

Todellisuus oli että työympäristöön eikä työtehtäviin tullut liiemmin muutosta, vaikka asiantuntija kertoi minun motivoituvan haasteista. Ja sanottiin suoraan, että tämä nainen ei ole enää firmanne juoksutyttö! Antakaa haasteita joissa saa nähdä oman tehokkuutensa!

Mä en jaksa enää. Työterveys on kädetön yksityistä firmaa vastaan ja kun mun luonteeseen kuuluu tietty ylpeys, että jos kohdellaan huonosti, niin annan olla.

Irtisanouduin lopulta itse. Ja tiedän olleeni paras mahdollinen työntekijä siinä henkilökohtaisen elämäni kriisissä ja lähiesimiehen kiusanteon kohteena. Työpaikka ei tehnyt niitä muutoksia tehtäviini, joita työterveys määräsi!

Hmm... mut sehän on vaan työtä, sitähän tehdään että sais rahaa. Eihän monessakaan työssä pääse käyttämään potentiaaliaan.

Tuo yksi vaatii työnantajaltaan mielekästä tekemistä. Hassua. Työntekijä palvelee työnantajaa eikä päin vastoin.

Kaikkiaan ensimmäisestä lääkärikäynnistä meni nuorellani hieman alle vuosi siihen, että on diagnoosi edessä.

Julkisella kaikki, ei maksanut mitään.

Oireet ovat alkaneet jo lapsena, haitanneet kamalasti koko yläasteen ajan ja toiselle asteelle siirtymävaiheessa koululääkärikin sitten myönsi, että jotain tuolle pitäisi tehdä. Varsinkin olin ottanut asiasta ja oireista valmiiksi selvää ja pystyin esittelemään piirteet, jotka meillä aihetta huoleen aiheutti (niitä on paljon).  Koulupsykologi testasi useiden käyntien ajan ja antoi lausuntonsa. Lääkärin lähetteellä ja psykologin lausunnon kanssa sitten pääsimme Nuorisopsykiatrian polin tutkimuksiin. Vanhempia haastateltiin ja saman tapaiset kyselyt tehtiin nuorelle ja lisäksi hänellä oli omia tutkimuskäyntejä. Nuorisopsykiatrialla oli hyvä olla jotain muistikuvia lapsuusajasta ja esim. päiväkodissa toimimisesta ja neuvolan lausunnoista, jos niissä oli jotain silloin pienenä ollut. 

Lääkkeet saatiin ja ne ovat kuulemma hyvin toimivat yleensä. mutta nuorelellemme tuli niistä sydämentytytyksiä ja muutenkin huonoa oloa, eikä halunnut syödä niitä. Nyt on jo toinen koulu peruskoulun jälkeen menossa penkinalle. Alkaa olla huolestuttavaa mutta on onneksi tiedossa hieman mikä sen niin hankalaksi tekee.