Parhaimmat/pahimmat rippikoulu muistot.

Se kun edes käynyt sitä, minkä seurauksena paikallinen kirkkoherra rähjäsi uskonnon tunnilla minun olevan saatanan riivaama. Hänen kulmakunnillaan kun ei ollut tapana olla mustia lampaita tms...

Hauskin muisto rippileiriltä -80 luvun alussa. Karattiin porukalla keskellä yötä ja varastettiin rannasta vene, soudettiin lähimpään saareen. Oltiin "lainattu" keittiöstä vähän evästä ja lähdettiin seikkailemaan.

No, kovat nuhtelut siitä satiin, mutta hauska riparimuisto oli sen arvoista.

ps: Satuttiin tuttujen likkakavereiden kanssa samalle leirille, oltiin huliganismin ytimessä.  Myöhemmin joku siellä konfirmaatiotilaisuudessa sanoikin, ettei noista piruparoista saa enkeleitä tekemälläkään, älkää antako ulkonäön hämätä itseänne.   :D

Öööh, varmaan juhlat ja kaikki ne setelit, jotka viiimein sain. Ei varmaan yllätä, että kävin siellä vain rahankiilto silmissä?

Kurjaa katekismuksen tankkaamista koko touhu.

Parasta se kun rippikoulu loppui ja sai rahaa lahjaksi. Rahan kiilto silmissä minäkin koko paskan kävin läpi, ja ehkä vähän sen vanhempien huudon ja valituksen, kun uhkasin jättää riparin väliin.

Paras muisto oli rippileiristä, kun olin vaellusrippileirillä Lapissa. Tuli tunne että haluun käydä Lapissa vielä uudestaan.:)

Ei mitään erityisen hauskoja. Kävin riparin lähinnä suvun painostuksesta ja oli minusta tylsää ja turhaa. Muut leiriläiset olivat aika eri tyyppisiä ihmisiä kuin minä, joten mitään uusia kaveruuksiakaan ei syntynyt. En nähnyt ketään heistä konfirmaation jälkeen.

Vaellusripari, jolle isäni minut pakotti. Viikko tarpomista Lapissa jossain Jumalan selän takana. Jäätävän kylmä melkein 24/7, vaikka kaikki mukana olleet kamppeet olivat päälläni (ja niitä oli paljon!) Hirveä nälkä koko ajan, sillä sinne oli varattu suht vähän onnetonta ruokaa, joka ei edes pitänyt nälkää! Lisäksi rinkkani oli liian iso ja sen sijaan, että kaikki paino olisi kohdistunut lantiolle, jouduin kantamaan sen hartioillani, mikä teki todella kipeää. Yhdessä vaiheessa käteni revähti niin pahasti, että pelkän lusikan nostaminen sattui mahdottomasti. Ohjaajilta ei yhtään herunnut sympatiaa.

Oli todella kammotavaa, kun taakan alla ja väsyneenä, nälkäisenä, kylmissäni ja pyörtymiseni partaalla hoputtettiin koko ajan kävelemään nopeammin jollain 15 km päivävaelluksella. Nolotti aivan kamalasti, kun hitaiden käskettiin kävellä ensin ja sitten kuitenkin hoputettiin ja ohiteltiin.

Ihan kamalaa. Olin onnistunut järjestelemään asiat niin että pääsin silloisen poikaystäväni kanssa samalle leirille. Kuitenkin kävi niin että jo toisena leiripäivänä hän jätti minut ja alkoi olemaan toisen tytön kanssa. Aivan järkyttävä fiilis koko leirin ajan.

Yks poika ihastui muhun riparilla ja koska se oli ihan mukava ja sen kanssa saattoi jutella, istuttiin iltaisin nuotiolla höpöttämässä. Mulle ei kuitenkaan syntynyt ihastumisen tuntemuksia. Konfirmaatioiltana sitten tää poika tuli mulle kertomaan tunteistaan ja antoi mulle lahjaksi litran omatekemäänsä kiljua. :D Awww se oli musta niin söpöä! Otin kiljut vastaan, minäkin kerroin olemattomista tunteistani, halattiin ja jatkettiin elämiä. Liikkis muisto. :D

Pappi pummasi meiltä rippilapsilta tupakkaa kun omat olivat loppuneet.

Neitsyys meni ja opin polttamaan tupakkia.

Pidin rippikoulussa ensimmäisen kerran poikaa kädestä ja sain ensi suudelman