Lue keskustelun säännöt.
Mitä meidän työttömien puolisoiden sitten pitäisi tehdä?
21.11.2016 |
Kun emme kovasta hakemisesta huolimatta saa töitä. Mitä te työssäkäyvät neuvotte meitä tekemään? etenkin jos työtön on yli 45v on työllistyminen hankalaa vaikka hakisi työtä kuin työtä.
Kommentit (6)
Kirpparilöytöjä, marjojen poimimista, villasukkien kutomista, pullojen keräämistä, leivän leipomista, tarpeettomien kuukausierien eliminoimista, nalkuttamattomuutta ja yleistä pehmeää ja empaattista otetta, jotta mies jaksaa tienata duunissa yms yms kyllähän sitä kaikkea keksii. Kustomoi omat rutiinisi oman taloutesi tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45v ja edellisessä työpaikassa olin 24-vuotta. Kamalaa tämä työttömyys. Masentaa hirveästi. Tuntuu välillä että itse on syyllinen työttömyyteensä. Mies kovistelee, vaikka ansiosidonnaiseni on samaa luokkaa, kuin hänen palkkansa. Kaikki kotihommat ja lasten harrastukset hoidan. Hoidin ne työssäollessakin. Töitä yritän hakea.
Vierailija kirjoitti:
Kirpparilöytöjä, marjojen poimimista, villasukkien kutomista, pullojen keräämistä, leivän leipomista, tarpeettomien kuukausierien eliminoimista, nalkuttamattomuutta ja yleistä pehmeää ja empaattista otetta, jotta mies jaksaa tienata duunissa yms yms kyllähän sitä kaikkea keksii. Kustomoi omat rutiinisi oman taloutesi tarpeisiin.
Inhoan kirppareita. En mutenkaan shoppaile, kuin tosi tarpeeseen. Missä kerään niitä marjoja kaupungissa/autottomana? En osaa kutoa. Vihaan käsitöitä. Pulloja voisin kerätä. Uskon että mies ei suostuisi, jos joku tuttu sattuisi näkemään. Tarpeettomat kk erät olen jo aikaa sitten elimoinut. 19-v liiton aikana en koskaan nalkuttanut ja aina tukenut/auttanut miestäni. Teen hänelle työhakemukset. Auttanu hänen firmansa asioissa aivan älyttömästi käytännössä kaikki paperiasiat. Nyt kun itse työtön 45v ensimmäistä kertaa elämässä. Missä tuki? Pelkkää syyllistämistä joka taholta.
Olen tässä vuosien varrella ollut pariin otteeseen työttömänä. Ensimmäiselle kerralla lapset oli pieniä, joten hoidin heidät ja tein kaiken kotona. Tuli siinä miehellekin säästöä, kun lasten hoidosta ei tarvinnut maksaa, ruoka oli edullista kotiruokaa eikä miehen tarvinnut kotona tehdä mitään. Nyt lapset ovat isoja, joten kotitöiden ohella jää vapaa-aikaakin.
Mies ei ole valittanut työttömyydestäni mitään. Meillä on nyt yhteiset menot sen verran pienet, että pärjätään vaikka työmarkkinatuelle tipun vuoden päästä. Tähän asti menot on maksettu puoliksi, mutta sitten jako lienee 55/45. Ikää minulla on jo 50+, joten työpaikkaan en usko.
Samalla työnjaolla meillä toimittaisiin, jos mies jäisi työttömäksi. Oman tuttavapiirin ja naapuruston parisuhteet on kestäneet miehenkin työttömyyden, mutta vain silloin, kun mies ottaa hoitaakseen kotityöt. Entinen työkaverini, mies, erosi ja hän itse sanoi, että ei tehnyt kotona mitään. Vaimo oli saanut raivareita, kun mies vasta heräsi siinä vaiheessa, kun vaimo tuli töistä.
Työssäkäyvänä ehdotan, että keskustelet asiasta puolisosi kanssa.
Mun mies on hakenut joka ainoaan työhön 80 kilometrin säteellä, johon ei vaadita lääkärin, hammaslääkärin tai psykiatrin koulutusta. Ollut puoli vuotta työttömänä ja näyttää siltä, ettei tilanne hetkeen muutu. En mä voi oikein olettaa tai kuvitella, että mies tekisi mitään enemmän. Toki voisi kouluttautua, mutta kun pää ei riitä edellämainittuihin niin vähän heikolta näyttää.