Rehulan anteeksipyyntö kaltoinkohtelusta - täh!

Rahallisia korvauksia kannattaa hakea oikeus teitse.

Suuret sanat ei suuta halkaise ja maksa mitään. Oikein olisi, että olisivat saaneet edes pienen rahallisen korvauksen, silloin olisi todella tunnustettu se, että viranomaiset tekivät työnsä huonosti.

Hesarissa eräs lastenkodissa ollut mies ehdotti, että uhrit saisivat kuntokartoituksen. Minusta tämä olisi hyvä idea, plus kuntoutusta ja muuta apua tarpeen mukaan päälle. monethan kärsivät varmaan yhä edelleen kohtelusta, joka on vaikeuttanut heidän elämäänsä.

Myös muu rahallinen korvaus olisi aiheellista.

Osalle tuli anteeksipyyntökin liian myöhään :(

Mulla isä oli kuulemma poikakodissa vuosikausia. En ole ennen oikein edes ajatellut mitä on saattanut siellä kokea ennen kun tänään katsoin ohjelman ko. ajan lastenkodeista. Tosi karua :(

Nyt on mulla mennyt jotain ohi. Mistä kyse?

Vierailija kirjoitti:

Nyt on mulla mennyt jotain ohi. Mistä kyse?

Tästä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1479614081285?ref=hs-etusivub-uusimmat-#2

Taustaa asialle: http://www.hs.fi/kotimaa/a1479529606726

Ruotsissa lastenkotilapset ovat saaneet jonkinmoisen kertakorvauksen. Mutta ei ole yksinkertaista päättää, kenelle maksetaan. Maksetaanko kaikille, siis myös niille, joilla ei ole mitään valittamista olostaan lastenkodissa, sillä niitäkin on, vai vain niille, joita on kaltoin kohdeltu. Siinä tulee tosin helposti ongelma, sillä se kaltoinkohtelu on ainakin osittain subjektiivinen kokemus. Millä se siis todennetaan. Ja jos korvausta pitää hakea, niin kuinka moni lähtee hakemaan. Osa voi kokea jopa niin suurta häpeää vieläkin, ettei halua, että asiasta muistutetaan millään tavalla. Ymmärrän kyllä, että ei niiden lastenkodissa olleiden pitäisi häpeää tuntea, vaan niiden, jotka lapsia huonosti kohtelivat tai sen kohtelun sallivat, mutta se lapsen mieli on kummallinen. En ole itse ollut lastenkodissa, mutta taustani on kuitenkin sellainen, että olen koko ikäni tuntenut häpeää ja syyllisyyttä, vaikka järki sanoo kuinka, ettei minun syntymäni ole ollut minun syytäni.

On kuitenkin hyvä alku, että valtiovalta on tunnustanut vihdoin, että osaa lapsista on kohdeltu huonosti ja on nyt esittänyt anteeksipyynnön. Vuosikymmeniähän päättäjät ovat olleet muka tietämättömiä niistä väärinkäytöksistä, joita lastenkodeissa ja koulukodeissa on tapahtunut, sillä silloin kun tarkastajat ym. sosiaalitantat tulivat käymään, siivottiin ongelmat pois vieraiden silmistä ja esitettiin, miten kaikki on niin hyvin ja herttaista. Hämmentyneet lapsetkin joutuivat tahtomattaan tätä teatteria esittämään. Ja kun pois päässeet yrittivät kertoa kokemuksistaan, niin niitä ei uskottu. Ja kuten sanottu, monet kokivat niin suurta häpeää, etteivät edes halunneet puhua kokemuksistaan, vaan pyrkivät torjumaan ne. Ja osa on myös tehnyt ns. lopullisen ratkaisun.

Juha Sipilä uskovaisena miehenä järjestelee omaisuuksiaan niin ettei kukaan tiedä paitsi hän itse. Hurkastelee ja on olevinaan lähimmäisen rakas. Onneksi taivaan porteilla hänenkin toimet punnitaan. Joutuuko ikuiseen kadotukseen ahneuden ja muun toiminnan myötä.

Olisi edes ymmärtänyt järjestää näille kaltoinkohdelluille jälkihoitona terapiaa tms.

Rehulan puheessa viitattiin valtion vastuusta jos täll tavoin kauniisti lakaistin maton alle.