Onko se jotenkin outoa, että omillaan elävällä aikuisella on edelleen oma huone lapsuudenkodissa?

Tutuilla on kaksi pyhättöä asunnossaan. Tyttären ja pojan koskemattomat huoneet. Nämä määräävät ettei niihin saa koskea eikä asuntoa saa myydä. Ovat yli viisikymppisiä. Joo ihan normaalia.

Ei mun mielestä, jos ei sitä tilaa muuhun tarvi. Helpompi sinne mummolaan on mennä perheen kanssa yökylään kun siellä on huone mihin mennä. Ja nuo isovanhemmat laskee myös sen varaan että saa meidät helpommin yöksi kun siellä on se oma huone, missä voi rauhassa yöpyä . Saisivat tietysti tehdä huoneelle mitä haluavat.

No mun huone on lapsuudenkodissani, mutta siinä muutkin vieraat nukkuvat käydessään. On itsestäänselvää, että sinne menen kun käyn. 

Enpä tiedä. Itse juuri mietin, kun vanhempi on jossain vaiheessa lähdössä, jätänkö huoneen. Pikkuveli kyllä kuolaa itselleen isompaa huonetta, mutta haluaisin että ainakin alkuvaiheessa isommalla olisi matala kynnys tulla kotiin jos tulee hankaluuksia. En tiedä, olen varmaan helikopterivanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä, jos ei sitä tilaa muuhun tarvi. Helpompi sinne mummolaan on mennä perheen kanssa yökylään kun siellä on huone mihin mennä. Ja nuo isovanhemmat laskee myös sen varaan että saa meidät helpommin yöksi kun siellä on se oma huone, missä voi rauhassa yöpyä . Saisivat tietysti tehdä huoneelle mitä haluavat.

Kutsuvatko vanhempasi huonetta vierashuoneeksi vai "Ullan" huoneeksi? Yöpyykö siellä joku muu myös joskus? Tokihan jos tilaa on, niin usein isovanhemmilla on lasten perheen vierailuja varten huone, mutta mielestäni huoneen "nimi" ja sisutaminen osittain uudelleen ovat niitä merkkejä siitä, että huone on muuttunut perinteiseksi vierashuoneeksi.

No jos kodissa on 375 m2, niin mihin muuhun juuri sitä huonetta tarvitsee?

Siellä ei käy muita yövieraita ja kyllä sitä mun perheen huoneeksi kutsutaan. Mun veljen huonetta kutsutaan vaan veljen huoneeksi, koska se perheineen ei jää yöksi. Siellä säilytetään kaikki ylimääräinen tavara, ja mun lapsiakin siellä yöpyy. Mielestäni vanhempani ovat halunneet säilyttää nuo muistona lapsistaan, ja ei kai siitä mitään haittaa ole.

Mun veli muutti mun huoneeseen seuraavalla viikolla kun itse olin muuttanut opiskelukämppääni (ikäni oli 19 vuotta ja vuosi oli 1982).

Itse pidin tytöilleni huoneita jonkin aikaa, mutta tokihan on järkevää sisustaa taloa siten että kaikki huoneet voivat olla joustavasti järkevässä käytössä. On meillä kaikkien neljän kamoja välillä autotallissa vieläkin (vanhin liki 40 ja nuorin 26), mutta vanhimpien osalta on jo tullut sekin realiteetti vastaan, että muutimme pienempään asuntoon sen jälkeen kun kaksi vanhinta oli muuttanut.

Ajankohtaiseksi tulee myös muuttaa tästä pienempään. Ei ole mitään järkeä kahden ihmisen asua kahdensadan neliön talossa, kun ei tässä kumminkaan edes nuorruta. Ja pakkohan niiden jälkeläistenkin on aikuistua ja ottaa vastuu itsestään.

Vanhemmillani on talossaan noin 250 neliötä ja viisi makuuhuonetta. Olen ainoa lapsi, joten huoneeni on museoitu minulle ja sehän vallan sopii. Vieraat mahtuvat kyllä joihinkin muihin kolmeen makuuhuoneeseen tarvittaessa.

Veljellä oli huone tallella 6 vuotta sen jälkeen kun oli lähtenyt opiskelemaan. Mun huone sisustettiin uudelleen viikossa (äidin työhuoneeksi) ja veli siis muutti 4 vuotta aiemmin kuin minä.

Velikin menetti huoneensa kun äidin miesystävä asettui taloksi ja tarvitse työhuoneen hänkin.

Meillä oli iso maalaistalo, ja meille lapsille on siellä yhä huoneet olemassa. Totta kai niitä on siistitty eikä sitä tavaraa ole enää niin paljon, ja niitä käytetään vierashuoneina ja tulevaisuudessa varmasti omat lapset nukkuu niissä kun käyvät mummolassa. Itsekin nukun aina "omassa huoneessani" kun käyn kotona. Meillä vanhemmat on aina sanoneet, että kotiin voi tulla aina. Musta on lohduttava ajatus, että vaikka koko muu maailma kaatuis päälle niin mulla on aina paikka kotona.

No ihan loogista jos sitä huonetta ei tarvitse muuhun.

Muutin omilleni 10 vuotta sitten, ja huone on edelleen siinä kunnossa mihin se silloin jäi. Yövyn siellä silloin kun käyn kotipuolessa, ja se on nimenomaan minun huoneeni eikä vierashuone. Kiva, kun tietää olevansa aina tervetullut kotiin. 

Jenkkejen tapa.

Esikoinen muuttaa pois parin viikon päästä ja hänen huoneeseensa muuttaa heti pikkuveli.

Pikkuveljen vanhasta pienemmästä huoneesta tehdään "kirjasto-vierashuone-äidin tietokonehuone".

En hilloa kotia ikiajoiksi samanlaiseksi.