Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkotisijaisen työ on todella stressaavaa
08.11.2016 |
Opiskelen lastentarhanopettajaksi ja teen keikkatyötä päiväkodeissa opiskelun ohella. Työ päiväkodissa on alkanut tuntua todella raskaalta ja stressaavalta ja olen jopa miettinyt, olenko kuitenkin tehnyt väärän alavalinnan.
Koko ajan on sellainen olo, että pitää suoriutua kaikesta mahdollisimman nopeasti ja hyvin, tai muuten en ole riittävän hyvä sijainen ja töitä ei enää tipu. Koko ajan on hirveä kiire ja stressi päällä. Lainmukaiset suhdeluvut (alle 3-vuotiaiden ryhmässä yhtä aikuista kohden saa olla 4 lasta) eivät toteudu. Pahimmillaan ulkona joutuu olemaan yksin 8-11 alle 3-vuotiaan kanssa, joista kaksi on vauvoja. Pienten pihaa ei ole aidattu, vaan pienet ovat samalla kuolleita kulmia sisältävällä jättipihalla koko päiväkodin kanssa =mahdoton tilanne.
Sama homma sisällä. Iltapäivällä voi joutua jäämään 8 alle 3-vuotiaan kanssa yksin. Kahdella lapsella on kakat housussa - miten menetellä? Lapset eivät voi olla kakkavaipoissa, mutta kuutta muuta lasta pitäisi vahtia herkeämättä. Koko porukkaa ei voi ottaa vessaan mukaan. Sillä välin kun yrität supernopeasti pestä kakkapyllyt, katastrofi on jo kasassa. Vessan ulkopuolella Jani-Petteri lyö Teemua autolla huuleen, Teemu puree kostoksi. Pinja repii kuvakirjasta sivut palasiksi, Tomi hyppii ja horjahtaa matolla konttaavan vauvan päälle, Elisa kiipeää nojatuoliin, putoaa sieltä ja satuttaa itsensä. Jos taas otat koko porukan vessaan, tulos ei ole yhtään parempi.
Lisäksi tuntuu, että mun pitäisi pystyä esim. 4-5 lapsen vessatuksesta ja pukemisesta suoriutua leikiten. En suoriudu. Pukemiseen menee ikuisuus. Uskomattoman hankalaa änkeä ahtaita talvisaappaita jalkoihin ja niitä topparukkasia 1-vuotiaille, kun peukalo ei mene paikalleen ja hanska roikkuu lötkönä kädessä vaikka tekisit mitä.
Olen oikeasti miettinyt, onko vika vain omassa organisointikyvyn puutteessani ja surkeassa reaktionopeudessa? Vai miten muut sijaiset koette työn?
Kommentit (22)
Työskentelin itse pari vuotta päiväkodissa ja voin kertoa että tuollaista se on kokoajan. Itse vaihdoin alaa ja nyt olen tyytyväinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoa työvuorosuunnittelua, jos säännönmukaisesti jäädään kahdeksan lapsen kanssa yksin iltapäiviksi. Silloin tällöin poikkeusratkaisuna joo, muttei jatkuvasti.
Siellä ne vaan kahvilla istuu ja juoruaa eikä eväänsä liikauta.
Vierailija kirjoitti:
Huonoa työvuorosuunnittelua, jos säännönmukaisesti jäädään kahdeksan lapsen kanssa yksin iltapäiviksi. Silloin tällöin poikkeusratkaisuna joo, muttei jatkuvasti.
Ja meillä ei kyllä ikinä oteta sijaista yksin iltavuoroon, jos ei ole kyseessä joku lapsille ja vanhemmille tuttu, esim. pitkän sairausloman sijainen.
Ap:lle lohdutuksesi, että on olemassa hyviäkin päiväkoteja, joissa työvuorosuunnittelu toimii, työntekijät ovat joustavia ja auttavat osastojen kesken toisiaan ja toiminta on organisoitu niin, ettei kukaan joudu koskaan ulkoilemaan yksin koko ryhmän kanssa.
Ahdistaa kyllä tulevaisuus, jos työ todella tulee tuollaista olemaan aina jatkossakin :/ Kaikki koulussa opetettu ja varhaiskasvatuslakiin kirjattu pitää unohtaa - pukemis-ja syömistilanteet eivät tule ikinä olemaan mielekkäitä vuorovaikutushetkiä kenellekään. Aikuinen ei ehdi huomioida jokaista lasta. Päivät eivät ole kiireettömiä ja stressittömiä. Konfliktitilanteita ei ehdi ratkaisemaan oikeaoppisen dialogisesti.
Tässä oikeasti kärsii sekä aikuinen että lapsi. Aikuiset eivät voi olla kymmenessä paikassa samaan aikaan, jolloin sattuu haavereita ja vahinkoja. Nukkarissa joutuu valitsemaan, ketkä lapset eivät saa aikuista viereensä nukuttamaan. Pukeminen tapahtuu pikavauhtia riuhtoen, liukuhihatyönä. Ruokapöydässä lapset joutuvat odottamaan esim. leivän saamista kohtuuttoman kauan.
Aikuisella kahvitauot jäävät pitämättä ja kiire ja stressi ajavat aikuisen tiuskimaan, vaikkei pitäisi. Siis tulee näitä tilanteita, että lapsi a lyö b:tä. Asia pitäisi selvittää rakentavasti, mutta et ehdi muuta kuin komentaa lyöjää ja huutamaan koko ajan "ei ei!", "ei saa kiivetä!" ym.
Mun käy oikeasti sääliksi nykyajan lapsia päiväkodissa. Meluisa, kiireinen ja stressaava, jopa turvaton ympäristö lapselle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja kokemuksia. Siksi oon tehy nyt esikoista odottaessa sen päätöksen, että jään kotiin lasten kanssa. En halua laittaa lastani hoitoon paikkaan, jossa ei oo turvallista. Laadukkaampaa varhaiskasvatusta pystyn tteuttamaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia. Siksi oon tehy nyt esikoista odottaessa sen päätöksen, että jään kotiin lasten kanssa. En halua laittaa lastani hoitoon paikkaan, jossa ei oo turvallista. Laadukkaampaa varhaiskasvatusta pystyn tteuttamaan kotona.
Mä alan olla samaa mieltä. Kotona lapsi saa oikeasti syödä rauhassa ja saa aikuisen huomiota juuri niin paljon kuin tarvitsee. Kotona lapsen voi pukea niin hitaasti kuin haluaa, ja lapsen ei tarvitse nukahtaa yksin. Aikuinen ehtii lukemaan kirjaa keskeytyksettä, eikä tarvitse minuutin välein pysähtyä puuttumaan ties mihin tilanteisiin. Ylipäätään kotona on mahdollista saada sitä yksilöllistä huomiointia, päiväkodissa taas välttämättä ei.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vaihda alaa, vielä ehdit!
T.12v alalla ollut ja ilm eläkeikään asti joudun olemaankin.
Suosittelen myös alanvaihtoa!! Kamalaa ja liian rankkaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa kyllä tulevaisuus, jos työ todella tulee tuollaista olemaan aina jatkossakin :/ Kaikki koulussa opetettu ja varhaiskasvatuslakiin kirjattu pitää unohtaa - pukemis-ja syömistilanteet eivät tule ikinä olemaan mielekkäitä vuorovaikutushetkiä kenellekään. Aikuinen ei ehdi huomioida jokaista lasta. Päivät eivät ole kiireettömiä ja stressittömiä. Konfliktitilanteita ei ehdi ratkaisemaan oikeaoppisen dialogisesti.
Tässä oikeasti kärsii sekä aikuinen että lapsi. Aikuiset eivät voi olla kymmenessä paikassa samaan aikaan, jolloin sattuu haavereita ja vahinkoja. Nukkarissa joutuu valitsemaan, ketkä lapset eivät saa aikuista viereensä nukuttamaan. Pukeminen tapahtuu pikavauhtia riuhtoen, liukuhihatyönä. Ruokapöydässä lapset joutuvat odottamaan esim. leivän saamista kohtuuttoman kauan.
Aikuisella kahvitauot jäävät pitämättä ja kiire ja stressi ajavat aikuisen tiuskimaan, vaikkei pitäisi. Siis tulee näitä tilanteita, että lapsi a lyö b:tä. Asia pitäisi selvittää rakentavasti, mutta et ehdi muuta kuin komentaa lyöjää ja huutamaan koko ajan "ei ei!", "ei saa kiivetä!" ym.
Mun käy oikeasti sääliksi nykyajan lapsia päiväkodissa. Meluisa, kiireinen ja stressaava, jopa turvaton ympäristö lapselle.
-ap
Ota huomioon se, että keikkatyöläisenä olet ryhmässä aina silloin, kun siellä on meneillään "kriisi", eli joku ryhmän työntekijöistä on pois. Tällöin päivät ovat aina hieman kaoottisempia, kun lapset testaavat uutta aikuista (sinua), varsinkin pienet reagoivat herkästi muutoksiin, eikä ryhmän muukaan toiminta suju yhtä soljuvasti kuin "omalla porukalla". Sijaiset eivät tunne lapsia, eivätkä välttämättä osaa lukea tilanteita yhtä hyvin kuin pitkään talossa olleet (esim. kuka pitää viedä potalle tasan vartti välipalasta, ettei kakka tule vaippaan, ketkä osaavat pukea itse, kenellä kahdella ei onnistu yhteinen leikki, jne).
Sitten kun toimit itse ryhmän lastentarhanopettajana, sinulla on vastuu ja ennen kaikkea mahdollisuus suunnitella ryhmäsi toiminta juuri niin sujuvaksi kuin itse haluat ja sinusta tuntuu hyvältä. Esim. nuo mainitsemasi pukemis- ja ruokailutilanteet ovat erinomaisia vuorovaikutushetkiä, kun itse teet niistä sellaisia. Ruokailussa jo pelkällä lasten ja aikuisten istumajärjestyksellä on todella suuri merkitys tilanteen rauhallisuuteen/rauhattomuuteen.
Täällä toinen nuori lto. Olen ollut alalla 4 vuotta ja nyt opiskelen maisteriksi... miksi?!? Olisi pitänyt vaihtaa alaa kokonaa. Huoh.
Ei se tuosta juurikaan muutu. Se on just noin kamalaa jatkossakin. En tiedä yhtäkään opiskelukaveria, joka ei olisi halunnut vaihtaa alaa.
Ehkä joku yksityinen päiväkoti voisi olla vaihtoehto, jos en muista töitä keksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa kyllä tulevaisuus, jos työ todella tulee tuollaista olemaan aina jatkossakin :/ Kaikki koulussa opetettu ja varhaiskasvatuslakiin kirjattu pitää unohtaa - pukemis-ja syömistilanteet eivät tule ikinä olemaan mielekkäitä vuorovaikutushetkiä kenellekään. Aikuinen ei ehdi huomioida jokaista lasta. Päivät eivät ole kiireettömiä ja stressittömiä. Konfliktitilanteita ei ehdi ratkaisemaan oikeaoppisen dialogisesti.
Tässä oikeasti kärsii sekä aikuinen että lapsi. Aikuiset eivät voi olla kymmenessä paikassa samaan aikaan, jolloin sattuu haavereita ja vahinkoja. Nukkarissa joutuu valitsemaan, ketkä lapset eivät saa aikuista viereensä nukuttamaan. Pukeminen tapahtuu pikavauhtia riuhtoen, liukuhihatyönä. Ruokapöydässä lapset joutuvat odottamaan esim. leivän saamista kohtuuttoman kauan.
Aikuisella kahvitauot jäävät pitämättä ja kiire ja stressi ajavat aikuisen tiuskimaan, vaikkei pitäisi. Siis tulee näitä tilanteita, että lapsi a lyö b:tä. Asia pitäisi selvittää rakentavasti, mutta et ehdi muuta kuin komentaa lyöjää ja huutamaan koko ajan "ei ei!", "ei saa kiivetä!" ym.
Mun käy oikeasti sääliksi nykyajan lapsia päiväkodissa. Meluisa, kiireinen ja stressaava, jopa turvaton ympäristö lapselle.
-ap
Ota huomioon se, että keikkatyöläisenä olet ryhmässä aina silloin, kun siellä on meneillään "kriisi", eli joku ryhmän työntekijöistä on pois. Tällöin päivät ovat aina hieman kaoottisempia, kun lapset testaavat uutta aikuista (sinua), varsinkin pienet reagoivat herkästi muutoksiin, eikä ryhmän muukaan toiminta suju yhtä soljuvasti kuin "omalla porukalla". Sijaiset eivät tunne lapsia, eivätkä välttämättä osaa lukea tilanteita yhtä hyvin kuin pitkään talossa olleet (esim. kuka pitää viedä potalle tasan vartti välipalasta, ettei kakka tule vaippaan, ketkä osaavat pukea itse, kenellä kahdella ei onnistu yhteinen leikki, jne).
Sitten kun toimit itse ryhmän lastentarhanopettajana, sinulla on vastuu ja ennen kaikkea mahdollisuus suunnitella ryhmäsi toiminta juuri niin sujuvaksi kuin itse haluat ja sinusta tuntuu hyvältä. Esim. nuo mainitsemasi pukemis- ja ruokailutilanteet ovat erinomaisia vuorovaikutushetkiä, kun itse teet niistä sellaisia. Ruokailussa jo pelkällä lasten ja aikuisten istumajärjestyksellä on todella suuri merkitys tilanteen rauhallisuuteen/rauhattomuuteen.
Näin se menee, jos sattuu saamaan kaksi täyspäistä lähäriä työkavereiksi tiimiin. Aika usein käy toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa kyllä tulevaisuus, jos työ todella tulee tuollaista olemaan aina jatkossakin :/ Kaikki koulussa opetettu ja varhaiskasvatuslakiin kirjattu pitää unohtaa - pukemis-ja syömistilanteet eivät tule ikinä olemaan mielekkäitä vuorovaikutushetkiä kenellekään. Aikuinen ei ehdi huomioida jokaista lasta. Päivät eivät ole kiireettömiä ja stressittömiä. Konfliktitilanteita ei ehdi ratkaisemaan oikeaoppisen dialogisesti.
Tässä oikeasti kärsii sekä aikuinen että lapsi. Aikuiset eivät voi olla kymmenessä paikassa samaan aikaan, jolloin sattuu haavereita ja vahinkoja. Nukkarissa joutuu valitsemaan, ketkä lapset eivät saa aikuista viereensä nukuttamaan. Pukeminen tapahtuu pikavauhtia riuhtoen, liukuhihatyönä. Ruokapöydässä lapset joutuvat odottamaan esim. leivän saamista kohtuuttoman kauan.
Aikuisella kahvitauot jäävät pitämättä ja kiire ja stressi ajavat aikuisen tiuskimaan, vaikkei pitäisi. Siis tulee näitä tilanteita, että lapsi a lyö b:tä. Asia pitäisi selvittää rakentavasti, mutta et ehdi muuta kuin komentaa lyöjää ja huutamaan koko ajan "ei ei!", "ei saa kiivetä!" ym.
Mun käy oikeasti sääliksi nykyajan lapsia päiväkodissa. Meluisa, kiireinen ja stressaava, jopa turvaton ympäristö lapselle.
-ap
Ota huomioon se, että keikkatyöläisenä olet ryhmässä aina silloin, kun siellä on meneillään "kriisi", eli joku ryhmän työntekijöistä on pois. Tällöin päivät ovat aina hieman kaoottisempia, kun lapset testaavat uutta aikuista (sinua), varsinkin pienet reagoivat herkästi muutoksiin, eikä ryhmän muukaan toiminta suju yhtä soljuvasti kuin "omalla porukalla". Sijaiset eivät tunne lapsia, eivätkä välttämättä osaa lukea tilanteita yhtä hyvin kuin pitkään talossa olleet (esim. kuka pitää viedä potalle tasan vartti välipalasta, ettei kakka tule vaippaan, ketkä osaavat pukea itse, kenellä kahdella ei onnistu yhteinen leikki, jne).
Sitten kun toimit itse ryhmän lastentarhanopettajana, sinulla on vastuu ja ennen kaikkea mahdollisuus suunnitella ryhmäsi toiminta juuri niin sujuvaksi kuin itse haluat ja sinusta tuntuu hyvältä. Esim. nuo mainitsemasi pukemis- ja ruokailutilanteet ovat erinomaisia vuorovaikutushetkiä, kun itse teet niistä sellaisia. Ruokailussa jo pelkällä lasten ja aikuisten istumajärjestyksellä on todella suuri merkitys tilanteen rauhallisuuteen/rauhattomuuteen.
Tuo olisikin mahtavaa, mutta pelkään että valmistuttuani ryhmäkokoja on paisutettu vielä entisestään, ja työvuorot menevät siten, että joutuu toimimaan yksin noissa tilanteissa, esim. aamupalalla, välipalalla ja iltapäivän ulkoilussa. Pystyykö hyviä suunnitelmia kuitenkaan siis toteuttamaan yksin? Ideaalitilanne olisi oikeasti se, että aina olisi vähintään 2 aikuista paikalla. Tai jopa 3! Olen käsittänyt, ettei noihin työvuorojen sijoittumiseen voi kauheasti vaikuttaa, vai voiko?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiirettä pitää joo. Minkäänlainen yksilöllinen huomionti ei ole millään mahdollista nykypäiväkodissa, ja tosiaan konflikteja ei ehdi ennaltaehkäistä ja selvittäminenkin on usein vain järjestyspoliisina paikasta toiseen juoksemista. Kun selkäsi käännät ja selvität tilannetta a; on käynnissä tilanne b ja tilanne c alkamassa hetken kuluttua. Tulee usein kädetön olo, kun itseään ei voi jakaa kahtia tai kolmeen osaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa kyllä tulevaisuus, jos työ todella tulee tuollaista olemaan aina jatkossakin :/ Kaikki koulussa opetettu ja varhaiskasvatuslakiin kirjattu pitää unohtaa - pukemis-ja syömistilanteet eivät tule ikinä olemaan mielekkäitä vuorovaikutushetkiä kenellekään. Aikuinen ei ehdi huomioida jokaista lasta. Päivät eivät ole kiireettömiä ja stressittömiä. Konfliktitilanteita ei ehdi ratkaisemaan oikeaoppisen dialogisesti.
Tässä oikeasti kärsii sekä aikuinen että lapsi. Aikuiset eivät voi olla kymmenessä paikassa samaan aikaan, jolloin sattuu haavereita ja vahinkoja. Nukkarissa joutuu valitsemaan, ketkä lapset eivät saa aikuista viereensä nukuttamaan. Pukeminen tapahtuu pikavauhtia riuhtoen, liukuhihatyönä. Ruokapöydässä lapset joutuvat odottamaan esim. leivän saamista kohtuuttoman kauan.
Aikuisella kahvitauot jäävät pitämättä ja kiire ja stressi ajavat aikuisen tiuskimaan, vaikkei pitäisi. Siis tulee näitä tilanteita, että lapsi a lyö b:tä. Asia pitäisi selvittää rakentavasti, mutta et ehdi muuta kuin komentaa lyöjää ja huutamaan koko ajan "ei ei!", "ei saa kiivetä!" ym.
Mun käy oikeasti sääliksi nykyajan lapsia päiväkodissa. Meluisa, kiireinen ja stressaava, jopa turvaton ympäristö lapselle.
-ap
Ota huomioon se, että keikkatyöläisenä olet ryhmässä aina silloin, kun siellä on meneillään "kriisi", eli joku ryhmän työntekijöistä on pois. Tällöin päivät ovat aina hieman kaoottisempia, kun lapset testaavat uutta aikuista (sinua), varsinkin pienet reagoivat herkästi muutoksiin, eikä ryhmän muukaan toiminta suju yhtä soljuvasti kuin "omalla porukalla". Sijaiset eivät tunne lapsia, eivätkä välttämättä osaa lukea tilanteita yhtä hyvin kuin pitkään talossa olleet (esim. kuka pitää viedä potalle tasan vartti välipalasta, ettei kakka tule vaippaan, ketkä osaavat pukea itse, kenellä kahdella ei onnistu yhteinen leikki, jne).
Sitten kun toimit itse ryhmän lastentarhanopettajana, sinulla on vastuu ja ennen kaikkea mahdollisuus suunnitella ryhmäsi toiminta juuri niin sujuvaksi kuin itse haluat ja sinusta tuntuu hyvältä. Esim. nuo mainitsemasi pukemis- ja ruokailutilanteet ovat erinomaisia vuorovaikutushetkiä, kun itse teet niistä sellaisia. Ruokailussa jo pelkällä lasten ja aikuisten istumajärjestyksellä on todella suuri merkitys tilanteen rauhallisuuteen/rauhattomuuteen.
Tuo olisikin mahtavaa, mutta pelkään että valmistuttuani ryhmäkokoja on paisutettu vielä entisestään, ja työvuorot menevät siten, että joutuu toimimaan yksin noissa tilanteissa, esim. aamupalalla, välipalalla ja iltapäivän ulkoilussa. Pystyykö hyviä suunnitelmia kuitenkaan siis toteuttamaan yksin? Ideaalitilanne olisi oikeasti se, että aina olisi vähintään 2 aikuista paikalla. Tai jopa 3! Olen käsittänyt, ettei noihin työvuorojen sijoittumiseen voi kauheasti vaikuttaa, vai voiko?
-ap
Meillä työvuorolistojen tekijä on aina ennen kautta/kauden alussa kysynyt mielipiteitä/toiveita ryhmien listoista ja kesken vuottakin niitä pystyy muuttamaan, jos esim. huomataan, että lapsia on iltapäivällä enemmän kuin aamulla -> välivuoro muutetaan 8-16:sta 8.15-16.15. Ja tuo on ehdoton, että välivuoron pituus on 8h, ettei kummastakaan päästä joudu olemaan äärivuoro liian kauan yksinään. Ja pienryhmätoiminnan toteutumiseksi iltavuorolainen tulee aina klo 9 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aamuvuorosta lähdetään sitten aikaisin kotiin, varsinkin lto, mutta se on pieni paha verrattuna siihen, että joku joutuisi hoitamaan aamupalan, tai pukemaan lapsiryhmän iltapäivällä ulos yksin.
Tärkein asia jolla selviydyt: ennakointi. Ennakoi, ennakoi ja vielä kerran ennakoi. Kun kakka on pöksyissä niin järjestä lapset sellaiseen tekemiseen että pärjäävät, ota pahin riitapukari mukana vessaan. Jne. Mieti tilanteita etukäteen. Pöytähommiin isommat.
Pihalle huomioliivit päälle oman ryhmän lapsille. Ulos ei ole kiire. Pue hanskat lapsille niin että lapsi on selkä sinuun päin. Kenkä menee jalkaan parhaiten kun lapsi seisoo tai istuu sylissäsi. Laita rukkaset hihan alle. Jne.
t. alalla 23 vuotta
p.s. Kehitä auktoriteettiasi, se auttaa.
Minä olen kyllä hätätapauksessa ottanut koko köörin vessaan, kun olen ollut yksin ja on pitänyt mennä pesemään joltain kakka. Rauhallisimmat istumaan potalle kirjan kanssa, hulivileiltä hihojen kääriminen/pitkähihaisen riisuminen ja käsienpesualtaaseen tulppa ja lupa läärätä vedellä, tai lupa harjata pönttöä vessaharjalla, mikä on osan suurinta "salaista" kiellettyä hupia.
Uskaltaako sijaisuuksia edes ottaa
Alue: Aihe vapaa
Ei ole vika sinussa. Itse painin samojen ongelmien kanssa omassa pienten ryhmässä. Ei ole keinoja eikä tapoja selviytyä..