Lue keskustelun säännöt.
Laihdutin 12 kiloa ja luulin tulevani onnelliseksi, mutta aloin saada ahdistuskohtauksia!
N35
07.11.2016 |
Laihdutin yhteensä 12 kiloa aikavälillä heinä-lokakuu eli neljässä kuukaudessa. Nyt olen 168 cm ja painan 62 kiloa eli olen normaalipainoinen ja etenkin käsivarsistani ja koivistani on tullut hoikan näköiset ja vatsa on litistynyt. Aiemmin olin lievästi ylipainoinen ja olo turvonnut.
Laidutusprosessi lähti liikkeelle kamalasta stressistä kun pelästyin saaneeni kakkostyypin diabeteksen verikokeissa. Ilmeni että sokeriarvo oli tuolloin vain tilapäisesti kohollaan kehon tulehdustilan takia koska olin palautumassa flunssasta. Se mitattiin uudestaan jolloin arvo oli normaali. Lääkäri ehti pelotella minua diabeteksella ja kävi läpi kaikkea siihen liittyvää vaikkei oltu otettu mitään muita sokeritestejä.
Silti tuo stressi ja tautipelko saattoi jäädä päälle pidemmäksi aikaa, koska minulla meni ruokahalut yhdessä vaiheessa melkein kokonaan ja pelkäsin ja murehdin.
Nyt minun pitäisi tietysti olla onnellinen uudesta ulkomuodostani mutta ahdistaa lähteä ulos, ahdistaa lähteä vaateliikkeisiin ostamaan pienempikokoisia vaatteita. Käyn ihmisten ilmoilla vain työpaikalla ja lähikaupassa. Olen joutunut turvautumaan rauhottaviin lääkkeisiin useana päivänä.
Miten jotkut väittävät että laihtuminen tekee onnelliseksi, kun näinkin voi käydä? :(
Kommentit (16)
voitko selvittää tarkemmin mikä siinä pienmmässä koossa tarkkaanottoen ahdistaa? esitä konkreettisia ajatuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se laihtuminen ahdistusta laukaissut vaan se diabeteksen pelko?
Varmaan diabeteksen pelon varjolla suoritettu laihdutus, jossa osasyynä (krooninen?) stressi.
No, ehkäpä annat aikaa itsellesi tottua uuteen. Älä vaadi heti jotain muuta....vai ahdistavan sinua se, että mikä se olisi täydellistä.
Nyt olet terveempi. Sehän se on iso ja tärkeä asia..
Terveys. Ei sinua muut tuijota.
Voihan se ahdistaa myös, että olet tottunut syömään hyvää...ja sillä ammentamaan stressiä. Nyt, kun sitä mässytetään kai ei enää ole, niin ressiä pukkaa.
Jatka hyvää elämäntapaa. Menen vaateostoksille sitten, kun siltä tuntuu. Nauti terveestä elämästä. Nauti siitä mitä sinulla on. Terveet verisuonet ja mahdollisuus liikua ketterämmin.
Ahdistus....se ei kenties noihin kiloihin suoraan liity vaan sinun psyykkeeseen?
Uusilla keinoilla mielenrauhaan.
Lue hyvää, joogaa, pilates, mindfullness. Keskity muuhun kuin omaan kehoon. Käy leffassa. Mitä keksit. Ulkoilu on ihanaa tuolla talvikelillä.
Onnittele itseäsi. Olet tehnyt hienon työn. Jatka vaan näillä mitä on.
Se ahdistus on ihan normaalia. Nyt et huhuta sitä vaan uskallat päästää sen esiin ja alkaa käsitellä sitä. Hienoa.
Ahdistus- ja pelkokohtauksia voi tulla myös, jos laihdutus on sekoittanut kilpirauhastoiminnan tai estrogeenitasot.
Vierailija kirjoitti:
voitko selvittää tarkemmin mikä siinä pienmmässä koossa tarkkaanottoen ahdistaa? esitä konkreettisia ajatuksia
Etten ole ansainnut sitä pienempää kokoa. Tai jotain ikävää tulee tapahtumaan. En osaa sanoa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus- ja pelkokohtauksia voi tulla myös, jos laihdutus on sekoittanut kilpirauhastoiminnan tai estrogeenitasot.
Kilpirauhastestit otettu ja ne olivat normaalit. Käyttämäni ehkäisypillerit kai säätelevät estrogeenitasoa.
auttaisiko luontaistuote tryptofaani, l-tryptofaani vai mikä se olikaan, tuohon ahdistukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo aikamoinen stressi keholle laihtua noin nopeasti, vaikka suositusten mukaan olet laihtunut eli alle kilon viikossa keskimäärin. Suurelta osin kuitenkin normaalipainon sisällä joten olet varmaan joutunut pitämään kalorimäärät aika pieninä. Anna itsellesi aikaa sopeutua, älä mieti painoasi vaan mieti miten söisit terveellisesti, sehän tavoitteesi kuitenkin oli - hoitaa terveyttäsi.
Anna aikaa itsellesi tottua uuteen ulkonäköön. Laihdutin myös 15kg enkä tuntenut itseäni. Ihailevat katseet pelottavat.
Ole itsellesi armollinen ja riemuitse terveemmästä tulevaisuudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä stressasin monta viikkoa alkuvuodesta, päätä särki ja oksentelin harva se päivä koska minulla on vielä kaiken lisäksi ns. stressivatsa jos jännitän. Samoihin aikoihin pari henkilöä tuttavapiirissä menehtyi vatsan alueen syöpään joten minua alkoi pelottaa jos minulla on jotain kamalaa kehossa koska oksentelen ja voin pahoin. Suoli alkoi ärtyä. Laihduin yli kuusi kiloa kolmessa viikossa pahimpaan aikaan. Ravasin tutkimuksissa kuten kuvauksissa, ultrassa ja tähystyksessä eikä mitään löytynyt. Onneksi.
Tuosta ajasta on edelleen jäljellä sellainen pelko että "mitä jos jotain kamalaa tapahtuu", ja saan myös paniikkikohtauksia. Suolen toiminta palautui vähitellen, samoin ruokahalu palasi, ja olen kolme kiloa kevyempi. Kun saisi vielä tämän pään rauhoittumaan ennalleen jotenkin.
15kg ois kyllä kova saavutus.haluaisin löytää lihakset ja sillä parantuisi moni muukin vaiva. tarvii ruveta käymään kuntosalilla kun ei jumpista oo mihinkään niinkuin täti käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaana tai sairauden pelossa ei varmaan ole mukava laihtua. Itsestä riippumaton, hallitsematon laihdutus on varmasti elimistölle ja pääkopalle vaikeampaa kuin riippuvainen ja hallittu laihdutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voitko selvittää tarkemmin mikä siinä pienmmässä koossa tarkkaanottoen ahdistaa? esitä konkreettisia ajatuksia
Etten ole ansainnut sitä pienempää kokoa. Tai jotain ikävää tulee tapahtumaan. En osaa sanoa :(
Jotenkin tuosta kun sanot ettet ole "ansainnut" pienempää kokoa tulee mieleen Impostor Syndrome.
https://en.wikipedia.org/wiki/Impostor_syndrome
"--high-achieving individuals marked by an inability to internalize their accomplishments and a persistent fear of being exposed as a "fraud". Despite external evidence of their competence, those exhibiting the syndrome remain convinced that they are frauds and do not deserve the success they have achieved. Proof of success is dismissed as luck, timing, or as a result of deceiving others into thinking they are more intelligent and competent than they believe themselves to be. Some studies suggest that impostor syndrome is particularly common among high-achieving women."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin olin kiinnostunut muodista ja katselin kaikenlaista nettikaupoista mutta surkuttelin sitä kun niistä upeimmista vaatteista ei löytynyt isompia kokoja. Olin kokoa 42.
Nyt olen kokoa 38 mutta minua ei pahemmin kiinnosta selata nettikauppojen valikoimia tai katsella ulkomaisia muotisivustoja tai -blogeja, vaikka minulle löytyisi kokoja.
Rahaa on ainakin säästynyt.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voitko selvittää tarkemmin mikä siinä pienmmässä koossa tarkkaanottoen ahdistaa? esitä konkreettisia ajatuksia
Etten ole ansainnut sitä pienempää kokoa. Tai jotain ikävää tulee tapahtumaan. En osaa sanoa :(
Jotenkin tuosta kun sanot ettet ole "ansainnut" pienempää kokoa tulee mieleen Impostor Syndrome.
https://en.wikipedia.org/wiki/Impostor_syndrome
"--high-achieving individuals marked by an inability to internalize their accomplishments and a persistent fear of being exposed as a "fraud". Despite external evidence of their competence, those exhibiting the syndrome remain convinced that they are frauds and do not deserve the success they have achieved. Proof of success is dismissed as luck, timing, or as a result of deceiving others into thinking they are more intelligent and competent than they believe themselves to be. Some studies suggest that impostor syndrome is particularly common among high-achieving women."
Siis mikä ihme tuommoinen impostor syndrome on? :D Siitä tuntuu kärsivän monen moni instagrammaaja ja bloggaaja jotka laittavat haalimastaan materiasta ja muusta urakalla kuvia nettiin! :DD
Ei kai se laihtuminen ahdistusta laukaissut vaan se diabeteksen pelko?