Säätäminen työkaverin kanssa

Jos jollakin on hyviä neuvoja miten tästä eteenpäin niin otetaan vastaan, jos ei niin ainakin saan tätä kautta asiaa käsiteltyä ja avauduttua.

Eli tilanteeni on seuraava. Olen tässä tapaillut kolmisen viikkoa miespuoleista työkaveriani kahdesti töiden ulkopuolella ja joka päivä mesessä hänen kanssaan viestitellyt. Alunperin aloite tapailuun lähti hänen puoleltaan kun jäimme yhden työpäivän jälkeen juttelemaan niitä näitä ja jatkoimme keskustelua myös mesessä samana iltana. Hän sanoi tuolloin haluavansa tutustua minuun myös töiden ulkopuolella, sillä oman työni luonteesta johtuen joudun olemaan välillä aika nipottava bitch (turvallisuusasiantuntija). Työkaveri on tuotannon työntekijöitä.

Näimme kerran hänen luonaan ja hänen aloitteestaan homma meni myös pussailun tms. puolelle. Itselläni oli tuolloin menkat, joten ei hirveästi joutunut selittelemään miksei hommat tule jatkumaan makuuhuoneen puolelle. Koko illan aikana olisi myös paljon keskustelua maan ja taivaan väliltä ja itselleni jäi mielikuva, että treffit menivät hyvin.

Toiset treffit olivat enemmän ex tempore ja molemmat olivat olleet kavereiden kanssa viihteellä ennen sitä (molemmat siis hieman humalassa) ja tuo kerta päätyi sitten makuuhuoneen puolelle....

Koko tämän ajan viestittelyä oli puolin ja toisin mutta töissä homma pysyi hyvin virallisena/asiallisena/ammatillisella pohjalla.

Aloin huomaamaan muutama päivä takaperin hänen ollessaan kavereidensa kanssa Ruotsin risteilyllä, että olen itse ehkä enemmän kiinnostunut tästä miehestä kuin hän minusta. Hän varmisti tämän asian sanomalla suoraan, että sellaista kipinää ei ole ainakaan vielä syttynyt, että haluaisi minusta mitään vakavampaa. Friends with benefits-suhde kuulemma kyllä käy. Kuulemma olen positiviisesti yllättänyt hänet ns. arkiminälläni (verrattuna työminääni), mutta tosiaan ns. vakava parisuhde-kipinää ei hänen suunnaltaan ainakaan nyt löydy...

Ketuttaa, että homma meni näin (työt saadaan kyllä hyvin hoidettua yhdessä vieläkin jos niitä joutuu tekemään), mutta mietin että meneekö itseni kiduttamisen puolelle jos tälläiseen ryhdyn, itse kun toivoin jotain vakavampaa olevan mahdollista.

Kolmen viikon aikana vain kaksien treffien onnistumiseen vaikuttivat oma päivätyöni, miehen 3-vuorotyö ja miehen 4-vuotias poika, jota emme halunneet vielä tässä vaiheessa sotkea ollenkaan juttuun mukaan. Omat hälytyskelloni alkoivat myös soida siinä vaiheessa kun miehellä ei löytynyt minulle aikaa, sillä vaikka kaikki nuo haasteet huomioonottaen niin jos hän olisi ollut alunperinkään kiinnostunut vakavasti niin kyllähän sitä aikaakin olisi minulle löytynyt.

Emme ole mitään teinejä, olen itse 29-v ja mies 41-v.

Huoh, että sitä nainen osaa olla tyhmä....