hajottaako vauva-arki parisuhteen?

Mieluummin puhuisin perheen muodostumisesta, johon toki osana kuuluu vanhanlaisesta parisuhteesta luopuminen.

No meillä on varmaan käynyt tuuri kun kaikkien kolmen lapsen kohdalla vauva-aika on ollut tosi helppo. Kaikki kolme olleet sellaisia perustyytyväisiä vauvoja, jotka ovat nukkuneet täysiä öitä lähes tulkoon heti. Oikeastaan oli yllätys että näinkin voi käydä. Vielä kolmannenkin kohdalla sitä oikein odotti että missäs vaiheessa se rankkuus alkaa.

Mutta tässä siis syy, miksi meillä parisuhde ei ole rakoillut vauva-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ainakin laihduttaa ja lopettaa se nalkutus.

Ja sinun tunkea pää perseeseesi ja pitää se siellä?

Itse en kokenut vauva-arkea vielä kovin parisuhdetta hajottavaksi. Äitihormoni auttoi alussa jaksamaan ja äitiysloma. Todellinen parisuhdetesti on ollut se perhearki sitten pidemmällä aikavälillä, kun lapsia on jo muutama ja elämä on päiväkotia, koulua, omaa työtä, harrastuksia, kaikilla kaikkia asioita ja paljon. En tiedä vielä miten hyvin parisuhde kestää, matka on vasta aika alussa kuitenkin. Halu on molemmilla pitää perhe koossa, ehkä se on tärkein asia.

Parantunut meillä suhde on perheellistymisen vuoksi ja vauva-aika oli todella helpppoa.

Onhan se tottakai yksilöllistä kuinka rankkaa vauvan kanssa vai ei. Tapaukset jotka minä tiedän ovat eronneet jatkuvan riitelyn vuoksi tai että parisuhde kuollut pystyyn ja muuttunut "kämppis" meiningiksi. Ja en minä perheen perustamista mieheni kanssa edes harkitsisi jos en oikeasti uskoisi että meistä on siihen, mutta mitä tästä elämästä on oppinut niin en katsele maailmaa vaaleanpunaisten lasien lävitse, mitä tahansa voi tapahtua. -Ap

Pelkkä parisuhde muuttuu perhe-elämäksi. Perheessä otetaan kaikki huomioon...ei vain lapset tai vanhemmat.

Meillä parisuhde vahvistui ja pikkulapsiaika oli parasta aikaa elämässä. Tosin parisuhde oli hyvä jo ennen lapsia. Ainut ongelma oli aluksi että mies luuli voivansa tehdä yhtä paljon töitä kuin ennenkin. Tästä oli puhuttu ennen lapsia mutta työn ja perheen yhdistäminen ei ollut ihan helppoa mutta onnistui kuitenkin.

Nyt elämä on kaikinpuolin haastavampaa kun lapset ovat jo teinejä/nuoria aikuisia ja itse alkaa olla 5kymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä parisuhde muuttuu perhe-elämäksi. Perheessä otetaan kaikki huomioon...ei vain lapset tai vanhemmat.

Meillä parisuhde vahvistui ja pikkulapsiaika oli parasta aikaa elämässä. Tosin parisuhde oli hyvä jo ennen lapsia. Ainut ongelma oli aluksi että mies luuli voivansa tehdä yhtä paljon töitä kuin ennenkin. Tästä oli puhuttu ennen lapsia mutta työn ja perheen yhdistäminen ei ollut ihan helppoa mutta onnistui kuitenkin.

Nyt elämä on kaikinpuolin haastavampaa kun lapset ovat jo teinejä/nuoria aikuisia ja itse alkaa olla 5kymppinen.

Millä tavalla elämä on haastavaa nyt? Ei vielä lastenlapsia (?) ja omat pitävät itsestään jo huolta. Anteeksi, kun kysyn. En vain osaa kuvitella, kun tuntuu että omassa elämässä on ruuhlavuodet huipussaan. Odotan kovasti että jossain vaiheessa helpottaa.

Itse kaipailis realistista näkökulmaa asiaan,miten vauva arki tai perhe -elämä pienten lasten kanssa on muuttanutparisuhdetta, jos johtanut eroon niin mitkä seikat ovat siihen vaikuttaneet?

Jos uudet vanhemmat ei ymmärrä että vauva muuttaa paljon asioita niin parisuhde rakoilee. Näin muutaman mainitakseni hormonit, ajankäytön aikatauluttaminen vauvan tarpeisiin, väsymys, ja uudestaan ne hormonit, jotka määrää että nainen on ainakin alkuun ensisijaisesti äiti ja joutuu aina ensin vastaamaan vauvan tarpeisiin ja pitänään vauvan lähellä.

Jos muutokset ymmärtää vaiheena, parisuhde selviää.