Minäkin pelkäsin oksentamista

Kerran pienenä sairastin oksennustaudin. En oikein osannut oksentaa, vaan koin tukehtuvani oksennukseen, joten aloin pelkäämään. Seuraava oksennustauti oli vaikea myös, mutta en vetänyt enää niin paljon oksennusta henkeeni. Itkin ja oksensin. Oksennus tuli ulos sekä suusta että nenästä, mutta tiesin jo mennä etukumaraan asentoon.

Kolmas tauti toden sanoo. Aikaa edellisestä oli useita vuosia. Vatsassani kiersi, oli kuvottava olo jota vastaan kamppailin, mutta aloin epäillä, että kohta taas on pakko oksentaa. Päätin tehdä sen tällä kertaa kunnolla ja toivottavasti voittaen pelkoni. Menin vessanpöntön päälle kumartamaan ja oikein yritin, antaa oksennusrefleksille mahdollisuuden. Onnistuin oksentamaan oikeassa asennossa ulospäin enkä edes meinannut tukehtua. Hengitin normalisti yökkäysten välissä.

Olen voittanut myös muut pelkoni ihan puhumalla itselleni järkeä, että selviän niistä siedättämällä itseäni niille. Mitä ei voi voi muuttaa, se on kohdattava. Esim pimeänpelkoa ei enää ole. Oleilin enemmän ja enemmän pimeässä ja etsin järkeviä selityksiä sille mitä olin pelännyt. Mielestäni jokaisen ihmisen kuuluisi pyrkiä eroon elämää rajoittavista peloista.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/10/pahoinvointi-emetofobiasta-kars…