Mitä mieltä tällaisesta elämänkaaresta?
Turvallinen ja kiva lapsuus, sen jälkeen vanhempien kuolema ja suvusta erkaantuminen, sen jälkeen pitkäaikaistyöttömyys ja ajelehtiminen, sen jälkeen yksinäinen vanhuus jonka päätät itsemurhaan? Miltä kuulostaa?
Kommentit (21)
Jokainenhan omasta elämästään päättää. Tapanani ei ole arvostella toisen päätöksiä, omassa elämässäni on tarpeeksi tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvältä paitsi että alkoholismi puuttui siitä miinusta.
Unohtui. ap
Suunnitteletko kirjan kirjoittamista? Ihmisillä on erilaisia elämänkaaria, tuo on yksi monista.
Jaa-a. Eikö kannattaisi katsoa elämä loppuun asti ilman itsemurhaa, jos sitä ei aiemminkaan tehnyt? Vähän turhaa tuollainen loppu siinä vaiheessa enää. Ihan piruuttaan vaan kuolisi jotenkin muuten.
Ihan okei. Tasasta arkea työttömänä. Mikäs siinä.
Mitä tarkoitat ajelehtimisella? Sitä, että elämällä ei ole päämäärää?
Ilman ansiotyösuhdetta ja siihen liittyviä sosiaalisia oheisrakenteita, samoin kuin ilman suhteita sukuun, voi elää päämäärätietoista elämää. Joskus sitä voi elää jopa paremmin, kun näitä sidonnaisuuksia ei ole.
Mikä on sinulle arvokasta? Mikä on ihmiselämän arvokkain päämäärä?
Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, vaikkei ikinä tekisi yhtään mitään. Ihmisen arvo on määrätty jo kauan sitten, luomisessa, eikä kukaan voi sille mitään.
Ihmissuku lankesi syntiin ja on siksi myös kuoleman oma.
Jumala syntyi itse ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista!
Tämä viitekehys, jonka väitän olevan tosi, tarjoaa tehtäviä toteutettaviksi tämän elämän aikana. Esim. itse olen evankelista. Evankeliumi tarjoaa myös iankaikkisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat ajelehtimisella? Sitä, että elämällä ei ole päämäärää?
Ilman ansiotyösuhdetta ja siihen liittyviä sosiaalisia oheisrakenteita, samoin kuin ilman suhteita sukuun, voi elää päämäärätietoista elämää. Joskus sitä voi elää jopa paremmin, kun näitä sidonnaisuuksia ei ole.
Mikä on sinulle arvokasta? Mikä on ihmiselämän arvokkain päämäärä?
Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, vaikkei ikinä tekisi yhtään mitään. Ihmisen arvo on määrätty jo kauan sitten, luomisessa, eikä kukaan voi sille mitään.
Ihmissuku lankesi syntiin ja on siksi myös kuoleman oma.
Jumala syntyi itse ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista!
Tämä viitekehys, jonka väitän olevan tosi, tarjoaa tehtäviä toteutettaviksi tämän elämän aikana. Esim. itse olen evankelista. Evankeliumi tarjoaa myös iankaikkisen elämän.
Oletko myös sitä mieltä että jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa? Miksi elämän pitäisi olla kärsimystä ja taistelua 24/7 kun ei se sitä ole muillekaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat ajelehtimisella? Sitä, että elämällä ei ole päämäärää?
Ilman ansiotyösuhdetta ja siihen liittyviä sosiaalisia oheisrakenteita, samoin kuin ilman suhteita sukuun, voi elää päämäärätietoista elämää. Joskus sitä voi elää jopa paremmin, kun näitä sidonnaisuuksia ei ole.
Mikä on sinulle arvokasta? Mikä on ihmiselämän arvokkain päämäärä?
Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, vaikkei ikinä tekisi yhtään mitään. Ihmisen arvo on määrätty jo kauan sitten, luomisessa, eikä kukaan voi sille mitään.
Ihmissuku lankesi syntiin ja on siksi myös kuoleman oma.
Jumala syntyi itse ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista!
Tämä viitekehys, jonka väitän olevan tosi, tarjoaa tehtäviä toteutettaviksi tämän elämän aikana. Esim. itse olen evankelista. Evankeliumi tarjoaa myös iankaikkisen elämän.
Oletko myös sitä mieltä että jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa? Miksi elämän pitäisi olla kärsimystä ja taistelua 24/7 kun ei se sitä ole muillekaan?
Miksi elämä on sulle kärsimystä? Haluaisit sen olevan erilaista kuin se on? Vai onko sulla jotain sairauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat ajelehtimisella? Sitä, että elämällä ei ole päämäärää?
Ilman ansiotyösuhdetta ja siihen liittyviä sosiaalisia oheisrakenteita, samoin kuin ilman suhteita sukuun, voi elää päämäärätietoista elämää. Joskus sitä voi elää jopa paremmin, kun näitä sidonnaisuuksia ei ole.
Mikä on sinulle arvokasta? Mikä on ihmiselämän arvokkain päämäärä?
Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, vaikkei ikinä tekisi yhtään mitään. Ihmisen arvo on määrätty jo kauan sitten, luomisessa, eikä kukaan voi sille mitään.
Ihmissuku lankesi syntiin ja on siksi myös kuoleman oma.
Jumala syntyi itse ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista!
Tämä viitekehys, jonka väitän olevan tosi, tarjoaa tehtäviä toteutettaviksi tämän elämän aikana. Esim. itse olen evankelista. Evankeliumi tarjoaa myös iankaikkisen elämän.
Oletko myös sitä mieltä että jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa? Miksi elämän pitäisi olla kärsimystä ja taistelua 24/7 kun ei se sitä ole muillekaan?
Miksi elämä on sulle kärsimystä? Haluaisit sen olevan erilaista kuin se on? Vai onko sulla jotain sairauksia?
Olen ollut kaikille aina mukava ja ystävällinen. En ole tehnyt pahaa kellekään. En odota muilta mitään. Kaikki ovat minut hylänneet, jopa isäni. Jos en ole Jeesuksen toinen tuleminen niin en tiedä mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat ajelehtimisella? Sitä, että elämällä ei ole päämäärää?
Ilman ansiotyösuhdetta ja siihen liittyviä sosiaalisia oheisrakenteita, samoin kuin ilman suhteita sukuun, voi elää päämäärätietoista elämää. Joskus sitä voi elää jopa paremmin, kun näitä sidonnaisuuksia ei ole.
Mikä on sinulle arvokasta? Mikä on ihmiselämän arvokkain päämäärä?
Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, vaikkei ikinä tekisi yhtään mitään. Ihmisen arvo on määrätty jo kauan sitten, luomisessa, eikä kukaan voi sille mitään.
Ihmissuku lankesi syntiin ja on siksi myös kuoleman oma.
Jumala syntyi itse ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista!
Tämä viitekehys, jonka väitän olevan tosi, tarjoaa tehtäviä toteutettaviksi tämän elämän aikana. Esim. itse olen evankelista. Evankeliumi tarjoaa myös iankaikkisen elämän.
Oletko myös sitä mieltä että jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa? Miksi elämän pitäisi olla kärsimystä ja taistelua 24/7 kun ei se sitä ole muillekaan?
En tiedä, annetaanko jokaiselle niin paljon kuin jaksaa kantaa. Valtaosalle maailman ihmisistä elämä on kärsimystä ja taistelua 24/7. Me elämme syntiin langenneessa maailmassa ja ihmisyydessä.
Toki sellainen ihminen, joka torjuu evankeliumin ja sitä myöten iankaikkisuusulottuvuuden omalle elämälleen, on pakotettu etsimään mielekkyyttä tästä langenneesta maailmasta – jos sitä jostain haluaa etsiä. Monet tekevät niin ja omaksuvat tältä langenneelta maailmalta hyvän elämän standardin, ja monet heistä onnistuvat sen standardin mukaan kohtuullisen hyvän elämän itselleen saavuttamaankin. "He ovat jo palkkansa saaneet", Jeesus sanoi sellaisista ihmisistä.
Kärsimys voi koulia ihmistä otolliseksi Jumalalle.
__________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat ajelehtimisella? Sitä, että elämällä ei ole päämäärää?
Ilman ansiotyösuhdetta ja siihen liittyviä sosiaalisia oheisrakenteita, samoin kuin ilman suhteita sukuun, voi elää päämäärätietoista elämää. Joskus sitä voi elää jopa paremmin, kun näitä sidonnaisuuksia ei ole.
Mikä on sinulle arvokasta? Mikä on ihmiselämän arvokkain päämäärä?
Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään, vaikkei ikinä tekisi yhtään mitään. Ihmisen arvo on määrätty jo kauan sitten, luomisessa, eikä kukaan voi sille mitään.
Ihmissuku lankesi syntiin ja on siksi myös kuoleman oma.
Jumala syntyi itse ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista!
Tämä viitekehys, jonka väitän olevan tosi, tarjoaa tehtäviä toteutettaviksi tämän elämän aikana. Esim. itse olen evankelista. Evankeliumi tarjoaa myös iankaikkisen elämän.
Oletko myös sitä mieltä että jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa? Miksi elämän pitäisi olla kärsimystä ja taistelua 24/7 kun ei se sitä ole muillekaan?
Miksi elämä on sulle kärsimystä? Haluaisit sen olevan erilaista kuin se on? Vai onko sulla jotain sairauksia?
Olen ollut kaikille aina mukava ja ystävällinen. En ole tehnyt pahaa kellekään. En odota muilta mitään. Kaikki ovat minut hylänneet, jopa isäni. Jos en ole Jeesuksen toinen tuleminen niin en tiedä mitä.
Miten hylänneet? Minkä toivoisit olevan toisin? Kärsimys helpottaa jos/kun hyväksyy sen miten asiat on. Kyllä minustakin joskus tuntuu siltä että ihan viattomana olen joutunut kärsimään liikaa, mutta se on vähän sellanen uhrimieliala vain, eikä ihan totta. En mä niin läpeensä hyvä ihminen ole, eikä muut niin pahoja kuin välillä tuntuu.
Ei enää "ajelehdita". Nykyään syrjäydytään.
Pitkäaikaistyöttömyyden riskiä voi omilla toimilla jonkin verran ehkäistä. Opiskelee ja käy kursseja jne. Eräs tuttava on kolmikymppinen eikä sillä ole lukion jälkeistä tutkintoa. En käsitä miksei se opiskele mitään, vaikka tiedän että ei ole millään eläkkeellä vaan nimenomaan työtön.
Uskovaisille päämäärä on näköjään aina kuolema, elämästä ei saa nauttia. Kuolleena vasta saa iloita.
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisille päämäärä on näköjään aina kuolema, elämästä ei saa nauttia. Kuolleena vasta saa iloita.
Elämästä täällä maailmassa tulee uskovaisen nimenomaan iloita. "Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä." (Fil. 4:4-5) Ilo kuuluu tähän maalliseen vaellukseen nimenomaan uskovilla. Samoin autuus, joka on tässä maailmassa Jumalan lohdutusta kärsivälle uskovalle.
Sen sijaan onnellisuutta uskoville ei luvata tässä maailmanajassa, mikä on minusta mielenkiintoista. Kärsimystä luvataan, samoin iloa ja autuutta – ja totisesti, Jumala on täyttänyt lupauksensa kohdallani.
Kuolema on uskovalle voitto, totta kyllä, koska kuoleman jälkeen seuraa uskovalle seuraa elämän ylösnousemus. Jumalan iankaikkisessa, pyhässä valtakunnassa, jossa kaikki on tehty uudeksi, ei ole enää kärsimystä. Kärsimys on tämän maailman juttu.
___________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
En vastaa tuohon lainaamalla kenenkään muun mielipiteitä, vaan vertaamalla tarinaa omaani.
Syy siihen on omakohtainen näkemys.
Minun näkemykseni on, että mitään ei ole "ennalta päätetty" kohdallamme, vaan kaikki, mitä mielle tapahtuu on pitkä ketju onnellisia ja onnettomia yhteensattumia jota me elämäksi kutsutaan.
Meillä ei ole syytä heittää elämäämme virran vietäväksi sanomalla , että kaikkihan on kuitenkin ennalta määrätty, minähän olen vain virran kuljetettavana !
Niinhän ei asiat ole tässä maailmassa !
Omakohtaisena kokemuksena olisin voinut antaa periksi jo monta kertaa, mutta jos niin tekisin, en koskaan tietäisi, mitä hauskaa elämällä on vielä varastossa kaiken sen kurjuuden jälkeen, jota tielleni on heitetty !
Minä katson asioita sekä loogisesti, että matemaatisesti:
Pitkällä tähtäimellä pätee keskiarvo-sääntö: Sattumien summa on vakio !
(lääkärit pudottivat minut jo romukoppaan yli 9 vuotta sitten, mutta tässä minä olen vielä)
Ei tietenkään kuollut kärsi, ei tunne kipua, ei ole onneton eikä onnellinen. Kuollut ei ajattele eikä tunne mitään. Autuas eli onnellinen on se, joka saa elää tyytyväisenä elämänsä.
Estikö vanhempien kuolema käymästä kouluja? Vai etkö vain maininnut sitä? Ihmisen pitää tehdä jotain itsekin oman onnensa eteen, ei linnuillekaan Jumala ruokaa tuo pesään ja suoraan suuhun. Se että ajelehtii, pitää lopettaa, pitää ottaa joku päämäärä ja pyrkiä siihen, vaikka sitten pienin askelin. Ja mitä tulee yksinäisyyteen, pitää itse mennä kohti ihmisiä jotta löytää ystäviä, pitää mennä esim. harrastuksiin mukaan. Ei ketään haeta kotoa. Itsesäälissä lilluminen ei auta yhtään mitään, eikä elämässä kukaan pääse niin helpolla etteikö joskus joutuisi pinnistelemään saavutusten eteen.
Monet ihmiset tekevät vanhanakin vielä vaikka mitä, käyvät kouluja ja menevät naimisiin. Ei edes vanhuus ole mikään este parantaa omaa elämäänsä, se juttu on juuri se että itse pitää tehdä.
Aika hyvältä paitsi että alkoholismi puuttui siitä miinusta.