Lue keskustelun säännöt.
Kadehditko joskus sairaita?
06.10.2016 |
En tarkoita sen sairauden takia, vaan vertaistukiryhmien ym yhteisöllisyyden takia. Että kuuluu johonkin joukkoon, jotka ymmärtää sinua ja voi löytää ystäviä, ehkä elämänkumppanin.
Kommentit (19)
Ohis, mutta lapsena kadehdin serkun lasisilmää ja kaverin hammasrautoja:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sairaus (MS-tauti). Maistuis varmaan sullekki ;-)
Juu, tervetuloa kaikki kadehtimaan minua MS- tautini takia saamaani yhteisöllisyyttä ja vertaistukea. Nytkin olen kolme viikkoa laitoskuntoutuksessa. Täällä on yhteisöllisyyttä ja vertaistukea tarjolla 24/ 7. Minua ymmärtäviä ystäviä olen saanut paljon muista MäSäläisistä. Aviomieheni olen sentään tavannut ihan muissa piireissä.
Kadehdin kuntoutustuella/-rahalla opiskelijoita. Niiden tukien määrä on ihan älyttömän paljon, saa kaikki yleiset asumistuet päälle, ei tarvitse nostaa lainaa tai huolehtia opintopisteistä.
No ette te nyt ymmärtäneet mitä.ajan takaa =(
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liity vaikka Jehovan todistajiin, niin et ole enää yksin. Sieltä löytyy laaja yhteisö.
Vierailija kirjoitti:
No ette te nyt ymmärtäneet mitä.ajan takaa =(
Ap.
No ei todellakaan ymmärretty! Harvinaisen pösilö kysymys.
Jos ei osaa hakea normaalielämässä samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja vertaistukea niin tuskinpa se onnistuu sairaanakaan.
Lapseni tarhanaverin äiti diagnosoitiin viime jouluna ja sillä on MS. Juu kyllähän tuolla on vertaistukiryhmä jos jonkinlaista mutta kyllä mä mieluummin pidän terveyteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos onni oikein sairasta potkaisee, voi hän liittyä pikaisesti suureen harpunsoittajien joukkoon.
Todellakaan kukaan ei halua mieluummin olla sairas kuin terve. Kyllä sen sairautensa kanssa jokainen yksin kamppailee, vaikka jotain vertaistukea olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin kuntoutustuella/-rahalla opiskelijoita. Niiden tukien määrä on ihan älyttömän paljon, saa kaikki yleiset asumistuet päälle, ei tarvitse nostaa lainaa tai huolehtia opintopisteistä.
Mä en saa mitään sellaista vaikka oon pahasti sairas :( Opinnot laahaa sairastelun takia ja nyt tuli lappu että opintotuki lakkautetaan tammikuussa. Paaaaaljon mieluummin olisin terve ja edistyisin opinnoissakin normaalisti!
Täälläkin yksi ms-potilas. Meitähän on monia! Itse en kylläkään ole sairauteni johdosta tavannut kuin yhden uuden ihmisen. Olen suht hyväkuntoinen, kieltämättä jopa tietyssä määrin ahdistaa muut, joiden sairaus on huonommassa jamassa. Olen harkinnut kuntoutusta, paikallisen yhdistyksen kokouksiin osallistumista ym. Mutta toistaiseksi ne on jääneet suunnitelmien asteelle. Joten ei se sairaus välttämättä mitään yhteisöllisyyttä tuo. Saattaa jopa ennemmin johtaa tilanteeseen jossa et kuulu mihinkään. Et ole tarpeeksi terve kuuluaksesi terveiden piiriin, etkä tarpeeksi sairas kuuluaksesi sairauden pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin kuntoutustuella/-rahalla opiskelijoita. Niiden tukien määrä on ihan älyttömän paljon, saa kaikki yleiset asumistuet päälle, ei tarvitse nostaa lainaa tai huolehtia opintopisteistä.
Mä en saa mitään sellaista vaikka oon pahasti sairas :( Opinnot laahaa sairastelun takia ja nyt tuli lappu että opintotuki lakkautetaan tammikuussa. Paaaaaljon mieluummin olisin terve ja edistyisin opinnoissakin normaalisti!
Oletko hakenut sitä? Käytkö millään ammattiauttajalla tai jossain vastaavassa, en nyt tiedä onko sinulla fyysisiä vai mt-ongelmia.
En. - Tai ainakin haluan uskotella, että en, sillä siinä vaiheessa kun kerron olevani kateellinen oikeasti sairaille, niin luultavasti en ole niinkään terve kuin mitä vielä nyt olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ette te nyt ymmärtäneet mitä.ajan takaa =(
Ap.
No joo en todella ymmärtänyt. En todellakaan halua olla sairas. Ei kukaan halua.
Jos olisin sairas ja siksi kuuluisin johonkin yhteisöön, todennäköisesti ainoa yhdistävä tekijä olisi se sairaus, ei se että nämä ihmiset ovat mukavia. Miksi haluaisin sellaiseen yhteisöön, varsinkaan oman toimintakykyni uhalla?
Jos kaipaat yhteisöä suosittelen lämpimästi vaikkapa seurakuntaa.
No ainoastaan sitä, kun olen lukenut sellaisten tarinoita jotka ovat vakavasti sairastuneet tai vammautuneet, ja ovat sitten tulleetkin onnelliseksi. Että miksen itse osaa vaikka olen (ainakin melkein) terve.
Olen sairas eikä minulla ole vertaistukiryhmiä tai jotain yhteisöllisyyttä. Ihan yksikseni olen.
Minä ymmärrän. Entinen työkaveri on juuri tuollaisessa liitossa aktiivinen, ja sellaista yhteisöllisyyttä on vaikea löytää. Mutta en silti halua sairautta, vaikka työkaverinkin sairaus oli lievä eikä vaikuttanut suuremmin työkykyyn.
Sinä joka kadehdit kuntoutustuella opiskelevia. Jos ei ole työkokemusta, päiväraha on noin 24 euroa, josta menee verot, enemmän kuin opintotuesta + asumistuki, joka ei ole sen juuri suurempi kuin opiskelijankaan asumistuki. Mutta sitten jos töissä ollut opiskelee kuntoutustuella, asia on ihan eri. Mutta kadehditko sitä, että voi joutua olemaan pitkään pois ja käymään kursseja uusintana, koska ei ehdi suorittaa määräajassa? Ainakin omassa lähipiirissä on oikeasti sairas, joka pystyy kuitenkin tekemään töitä alallaan. Mutta opiskelun hektisyys sairausjakson aikana vetää stressin päälle. Tässä tapauksessa kyse on fyysisestä sairaudesta ja hän saa siis minimirahan ja asusmistukea 280 euroa. Muista sekin, että hän maksaa noista rahoista lääkäri- ja lääkekuluja myös.
Voit löytää yhteisöllisyyttä ja ystäviä ilman sairautta.