Pelkään, ettei poikaystäväni rakasta minua.

Ollaan oltu yhdessä 15-vuotiaista saakka. Olemme nyt molemmat 20-vuotiaita ja asumme yhdessä. Monet ystäväni ovat sanoneet aina, että olen aivan liian kiltti kaikille ja nyt tuntuu, että olen myös poikaystävällekin. Kyllä, hän sanoo aina rakastavansa minua, mutta vain jos itse sanon ensin. Hän ei tule halaamaan, minun pitää mennä itse. Teen ruokaa kotona hänelle joka päivä, ja sunnuntaisin aamupalan sänkyyn. Pidän hyvää huolta ulkonäöstäni, mutta olemme joutuneet sopimaan, etten tee itselleni mitään, ellen kerro hänelle ensin. Hankin vasta nenärenkaan, ja hän ei raivostunut, mutta oli hermona, koska en kertonut hänelle ensin, joka mielestäni on outoa. Ei kuitenkaan ole kyseessä mikään maailmanlopun tilanne.

Minulla on kova ahdistuneisuushäiriö ollu yläasteikäisestä saakka ja saan helposti paniikkikohtauksia. Joskus mitättömistä asioista. Harvoin poikaystäväni on lohduttanut, ja ennen kuin asuimme yhdessä, soitin hänelle ahdistuessani, itkin ja sanoin, että halusin vaan jutella. Hän useasti joko löi luurin kiinni tai ei vastannut ollenkaan. Hän ei ole pitkään aikaan tehnyt mitään minua varten, ja se kuulostaa todella itsekkäältä ajattelulta, mutta en paljoa pyytäisi. Sana "kiitos" voi merkitä minulle todella paljon. Tai se, kun tulee töistä ja tulee antamaan minulle halin ja kysyy, miten päivä on mennyt. En ole pyytelemässä mitään suuria juhlia tai muuta vastaavaa. Enhän erityisesti porukkaa tunne, muuta kuin poikaystäväni.

Vielä, kun asuin kotona vanhempieni kanssa, he hokivat minulle kuinka olen onnekas, että minulla on poikaystäväni, koska toista en voi saada vaikka kuinka yrittäisin. (en ikinä ole ollut mikään todella kaunis, ja tiedän sen hyvin itsekin). Tämä ajatus on nyt ilmeisesti jäänyt päälle, ja oikeasti välillä tuntuu, etten halua sanoa poikaystävälleni mitään, en halua, että hän jättää minut. Samalla kyllä tuntuu, että hän ei rakasta minua. Hänellä on aina ollut kavereita paljon enemmän kuin minulla, ja jaksaa jutella muille naispuolisille ystävilleen enemmän kuin minulle. Monesti häivyn kuvioista ja annan hänen olla ystäviensä kanssa, koska en sovi porukkaan. Kaikki akateemisia opiskelijoita, itse olen käytännön ystävä ja opiskellut kosmetologiksi, ja kampaajan uraa harjoittelen samalla. En tunne itseäni yhtä hyväksi kuin he, tuntuu jotenkin vähemmän älykkäältä ja ulkopuoliselta koko ajan.

Tosi monet tytöt flirttaavat poikaystäväni perään, ja uskon, että hän ei kuitenkaan ikinä ole pettänyt minua, ei hän niin tekisi. Tämä kuitenkin häiritsee minua. Poikaystäväni ei ole pitkään aikaan kehunut minua, sanonut söpöksi tai kauniiksi, tai edes kiittänyt. Tuntuu pahalta. Ei hän ikinä ole minua hirveästi haukkunut. Joskus on sanonut tyhmäksi, ja sanonut, että olisin kauniimpi jos pudottaisin painoa (vaikka painoindeksini on jotain n. 20-21, en ole lihava). Haluaisin kovasti tutustua uusiin ihmisiin, mutta olen todella todella ujo, ja itsetuntoni on huono. Ehkä valitan turhaan, mutta hiljalleen alkaa tuntua, että poikaystävääni ei enää kiinnosta olla minun kanssani.