Tyttäreni seurustelee miehen kanssa, jolla on ennestään lapsi. Mitä voin tehdä?

Jos sun 20 v tyttö on ihan kakara, (kuten olet väittänyt) niin saat siitä syyttää itseäsi, joko epäonnistunutta kasvatusta tai surkeita geenejä. Ei avausten tekeminen täällä asiaa miksikään muuta, sulla ei ole mitään vaikuttamismahdollisuutta tähän asiaan. Mielipide toki saa olla, sellainenhan meillä on kaikilla. Ja pyllyreikä.

Kui vanha tää mies on?

Koeta puhua hänelle, että kun hän menee opiskelemaan niin on kiva tavata samanikäisiä poikia siellä.  Ja luoda tasavertainen suhde omanikäisensä kanssa joka on samassa asemassa itsensä kanssa ja sitten saada ne yhteiset lapset joskus jonkun kanssa.  Jos hän ei kuuntele sinua niin lähetä hänelle sähköpostia ja kerro pienissä lauseissa ajatuksiasi tällaisen henkilön kanssa seurustelusta, jolla on jo oma historia eroineen, perheineen.  Tytär ainakin ajattelee.

Onko ikäero iso?

Voit tutustua mieheen ja lapseen. Ehkä satunnaisesti vahtia lasta,niin että vanhemmat saavat omaa aikaa.

Jos mieskin on 20 ja saanut lapsen vaikka 18 vuotiaana niin mikäs siinä? Mutta jos mies on 35 ja lapsi vaikka 12 niin sit olisin mäkin vähän huolissaan.

Ilmeisesti toinen avaus samasta aiheesta samalta henkilöltä. Edelleenkin mun mielestä tyttären oma asia.  Tottakai se saattaa ongelmia aiheuttaa mutta tyttäresi ongelmat, eivät sinun. 

Alat ihanaksi mummipuoleksi. Otat lasta hoitoon aina tarvittaessa ja leivotaan pullaa jne ja ostat jotain pientä kivaa silloin tällöin. Viet lasta kisoihin paikkoihin.

Minunkin tytär seurusteli miehen kanssa jolla lapsi, juurikin tuon ikäisenä. Lapsi oli mitä suloisin ja suhde ei kariutunut siihen. Lapsen isä osoittautui vääränlaiseksi valinnaksi. Pössyttelyä yms. 

En yrittänyt estää seurustelua vaikka näin, ettei se suhde tule toimimaan. Ei pidä sotkeutua lastensa parivalintoihin, jokaisella on oikeus tehdä omat virheensä. Luulen niin, että jos olsin yrittänyt estää suhdetta he olisivat tiiviimmin pitäneet suhteesta kiinni.

Jälkeenpäin olemme keskustelleet asiasta ja vasta sitten kerroin kantani.

Mieti itseäsi, miten olisit reagoinut jos vanhempasi olisi puuttuneet seurusteluusi. 

Joko suhde toimii ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, tai sitten suhde toimii hyvänä opetuksena.

Itse olin samassa tilanteessa kuin tyttäresi, tosin pari vuotta vielä nuorempana. Ei se suhde kauaa kestänyt, kyllä siinä iski arki aika nopeasti märällä rätillä naamaan. Opiskelukaverinikin ihastui reilu parikymppisenä lapsekkaaseen mieheen. Oli potenut vauvakuumetta jo jonkun aikaa, niin se lapsikin sopi kuvioon paremmin kuin hyvin. Suhde kuitenkin kariutui aika nopeasti sekin. Lähtökohtaisesti tuollaiset valmisperhepaketit eivät ole helppoja, toki niistäkin toimivan saa jos sellaiseen on valmis.

Eipä tuossa vanhempana voi juuri muuta kuin toimia tyttären tukena. Sekä hyvässä, että pahassa. Odottele nyt rauhassa kuukausi tai pari, ei niin lyhyt aika vielä nuoruutta pilaa :).

Moneskohan aloitus tää on? Etkö ole vieläkään saanut vastausta? Tässä se tulee: et voi asialle yhtään mitään. Jos miehellä on lapsi, se ei tarkoita sitä, että sinun lapsesi täytyisi "leikkiä" äitipuolta. Se on sen MIEHEN lapsi. Jos tyttäresi pitää lapsesta, hyvä, mutta äitipuolta ei tarvitse leikkiä, jos ei halua. Mikähän tässä nyt niin hiertää, anna sen aikuisen lapsesi elää ihan omaa elämäänsä. Sitäpaitsi, äitipuoleus ei velvoita ketään mihinkään ennenkuin adoptiopaperit on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mieskin on 20 ja saanut lapsen vaikka 18 vuotiaana niin mikäs siinä? Mutta jos mies on 35 ja lapsi vaikka 12 niin sit olisin mäkin vähän huolissaan.

No mies on 32-vuotias ja lapsi 4-vuotias. Mies on yksinhuoltaja. Eli huoleen todellakin on aihetta. 20-vuotias ei ole aikuinen tai kykeneväinen sitoutumaan tuollaiseen. Ihan sama, vaikka tyttö vaikuttaa onnelliselta ja rakastuneelta. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mieskin on 20 ja saanut lapsen vaikka 18 vuotiaana niin mikäs siinä? Mutta jos mies on 35 ja lapsi vaikka 12 niin sit olisin mäkin vähän huolissaan.

No mies on 32-vuotias ja lapsi 4-vuotias. Mies on yksinhuoltaja. Eli huoleen todellakin on aihetta. 20-vuotias ei ole aikuinen tai kykeneväinen sitoutumaan tuollaiseen. Ihan sama, vaikka tyttö vaikuttaa onnelliselta ja rakastuneelta. Ap 

No jos ei ole kykeneväinen sitoutumaan, sittenhän suhde loppuu ennen pitkää. Et sinä siihen voi mitenkään vaikuttaa, eikä pidäkään. Enemmän olisin huolissani tuosta nelivuotiaasta, jos kaikenlaista äitipuolta ja hermostunuttta mumminpuolta alkaa ilmestyä elämään.

Itsekin haksahdin nuorempana itseäni vanhempaan mieheen. Lähinnä ärsytti kun muut "koittivat puhua järkeä" ja kun suhde alkoi jossain vaiheessa rakoilemaan, niin tuli purettua hammasta yhteen kahta kauheammin. Hävettihän tuo niin perkeleesti, etten kuunnellut muita, joten suhde oli saatava pidettyä kasassa hinnalla millä hyvänsä, etteivät muut saisi tietää olleensa oikeassa.

Onneksi lopulta tulin järkiini, mutta kun tulin niin nämä samaiset paheksujat keksivät alkaa päivittelemään kuinka kehtasinkaan jättää niin hyvän miehen ym.

Näillekin sanoin näkemiin ja nykyään teen just niin kuin minusta tuntuu parhaimmalta.

Miten hänen sitten pitäisi nuoruuttaan elää? Harrastaa yhden illan juttuja, oksentaa humallassa putkaan, hankia sukupuolitauti, tulla raiskatuksi kaupungin yössä ja tulla tuosta raskaaksi niin hän on elänyt nuoruuttaan?

Mitä hävittävää hänellä on? 

Siis huolesi on se, että mies on 4-vuotiaan yksinhuoltaja? En nyt taas ihan ymmärrä tai sitten jätät jotain oleellista kertomatta tai sitten olet trolli.

Koitappa ap miettiä siltä kannalta että tyttösi tuskin haluaa alkaa heti lisääntymään kun näkee kuinka paljon taaperossa on huolehtimista :) Tuskin mieskään heti haluaa lisää lapsia kun on jo kerran jäänyt yksinhuoltajaksi. Minä olisin tyytyväinen tilanteeseen, ainakaan tyttö ei voi jatkuvasti bilettää tai ajautua huonoon seuraan, kun on elettävä lapsiperhearkea.