Lue keskustelun säännöt.
Negatiivisesta positiiviseksi ihmiseksi?
06.09.2016 |
Onko joku krooninen pessimisti onnistunut muuttumaan optimistiksi? Minä en enää jaksa tätä, mutta en osaa muuttua. Olen aina ja jatkuvasti huolissani, että jokun menee pieleen. Pian tai viiden vuoden sisään. Olen aivan poikki tästä! Mistä ihmeestä tämä edes johtuu ja minkä takia aikuisen ihmisen on niin vaikeaa muuttaa ajatteluaan.
Jos jollain on kokemusta, niin olisi kiva lukea. Tykkään ihmisistä ja koen riemua pienistäkin asioisya, eli en ole hapannaama. Kannustan aina kaikkia jotka tarvitsevat tsemppiä. Miksi en osaa ajatella itsestäni niin, että ei ole mitään hätää.
Luen koko ajan työttömyysuutisia ja pelkään työttömäksi jäämistä aivan mahdottomasti. Olen nyt osa-aikatyössä, ja pelkään että jos jään työttömäksi, en enää ikinä pääse töihin. Pelkään saavani jonkun hirveän sairauden, pelkään menettäväni läheiseni (onnetyomuuksiin tai sairauksiin), pelkään että itse epäonnistun kaikessa. En edes uskalla hakea koulutustani vastaavaan työhön, kun pelkään että en osaa kuitenkaan.
Kommentit (4)
Ajatella voi myös positiivisesti. Tärkeintä on tiedostaa mille voi ja mille ei voi tehdä jotain. Jos asialle voi tehdä jotain, tee se äläkä märehdi. Jos asialle ei voi tehdä mitään, opi elämään sen kanssa. Mun työkaveri on sellainen ikuinen ulisija joka on kaikesta huolissaan. Kuluttava tyyppi jonka kanssa en ole enää usein tekemisissä :)
Ei jatkuva negatiivinen ajattelu auta mitään jos asioita ei korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole pessimisti, vaan sinä pelkäät. Eli miten päästä eroon pelosta? Miten oppia, että elämä kantaa? Miten oppia, että kaikki lopulta kääntyy parhain päin?
Sinun ei kannata pyrkiä ajattelemaan optimistisesti. Se on ihan yhtä valheellista kuin nykynen pessimismisikin. Tosiasia on, että et voi tietää, miten monissa asioissa käy. Toivominen on ajanhukkaa. Jos on pakko toivoa, toivo asioiden menevän juuri sillä lailla kuin ne menevät.
Stoalainen elämänfilosofia voisi olla sinulle hyödyllinen.
Olen itsekin pessimisti ja huomannut, että mitä enemmän ajattelen/pohdin/mietin, sitä pessimistisempi olen. Kun teen asioita ajattelematta, pessimismini ei pääse samalla tavalla valloilleen eikä vaikuta tekemisiini.
Jos innostun jostain ja rupean miettimään, että jaksaisiko/kannattaisiko sittenkään, pessimistinen ajatteluni päätyy aina kielteiseen päätökseen eikä mistään tule mitään. Lopputulos on ajattelemisen jälkeen yleensä suurin piirtein se, että millään ei ole mitään merkitystä eikä mikään kannata. Kuolen kumminkin, eikä mitään jää käteen. Turhaa kaikki. (<- Rupesin taas ajattelemaan, voi ei.)
Jos saan idean enkä rupea ajattelemaan, vaan käyn tuumasta toimeen, intoni säilyy pidempään. Ajattelu aiheuttaa minulle vain epävarmuutta, pelkoja ja syitä sanoa ei. Ajattelemalla en vain yksinkertaisesti pääse elämässäni eteenpäin. Siksi olenkin luuseri.
Tuntuu vaikealta olla ajattelematta, koska se tuo jonkinlaista turvallisuudentunnetta. Kun en ajattele, tuntuu enemmän siltä kuin kävisin sokeana tuntemattomia esteitä päin, mutta lopputulos on ilman ajattelemista parempi. Kun en ajatellut, sain tehtyä yhden asian, jota en ole voinut vuosiin tehdä, koska olen sellainen pessimisti. Eli olen nyt kuin ihmeen kaupalla päässyt elämässäni eteenpäin noin puoli askelta. Jes.
(Ei, en toki tarkoita, etten ajattelisi yhtään mitään, vaan sitä, että en ajattele yhtään pidemmälle kuin on pakko, tai lopetan ajattelun siinä vaiheessa, kun alan miettiä kielteisiä asioita.)
Kiitos yhdelle tyypille, joka sanoi minulle että älä ajattele. Ilmeisesti se on toiminut hänellä, sillä hän on tehnyt paljon asioita elämässään, mm. käynyt eri maissa, tehnyt erilaisia töitä ja hypännyt laskuvarjolla.