Lue keskustelun säännöt.
Jäänköhän loppuelämäkseni yksin?
05.09.2016 |
Miten karistaa tää masentava ajatus päästä? Erosta on aikaa vuosi enkä ole sen jälkeen tavannut yhtäkään uutta miespuolista tuttavuutta. Olen alkanut jo kaipaamaan läheisyyttä, hellyyttä ja rakkauden tunnetta. Olen introvertti, rakastan sarkasmia ja mustaa huumoria ja mulla on aika kova suojakuori. En usko että monikaan pitää musta ensi näkemällä, vaan se vaatisi paremman tutustumisen, että pääsee musta jyvälle. Kuitenkin tunnen olevani erittäin empaattinen ja muut huomioiva, rakastava ihminen jolla on paljon annettavaa. Olen toki yrittänyt "peitellä" todellista minääni olemalla ulospäinsuuntautuneempi ja sosiaalisesti hyväksyttävämpi mutta se tuottaa vain ahdistusta.
Kaikki ystävistäni ovat vakavissa parisuhteissa, kaksi suunnittelee häitään, yhdellä on jo perhe. Toisin sanoen ainoa sinkku lähipiirissäni, tunnen itseni ulkopuoliseksi ja todella yksinäiseksi.
Piti nyt saada avautua. Parempana päivänä en ajattele näin synkästi, mutta nyt tuntuu ettei mulle koskaan löydy uutta kumppania. Ikää mulla on vähän alle 30 joten olis "korkea aika" löytää joku jos meinaa sitä perhettäkin perustaa.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suu vaan auki aina kun näet hyvän ehdokkaan.
Minulla on saman verran ikää enkä ole ikinä ollut parisuhteessa. Sinulla on asiat todella hyvin.
Minä olen yli nelikymppinen mies ja olen naisten suhteen täysin kokematon. Monet meistä eivät saa koko elämänsä aikana edes ensisuudelmaa. Siinä vähän perspektiiviä.
Oletko harkinnut nettideittailua? Se voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. Aika moni löytää nykyään nimenomaan sitä kautta vakituisen kumppanin. Jos seuranhaku netissä epäilyttää, niin kannattaa lukaista tämä: Miten aloittaa nettideittailu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä tulee ja menee, jotkut on enemmän parisuhteissa kuin toiset. Ainoa mistä on pakko päättää on aikooko hankkia lapsia. Niitä voi tehdä ilman pysyvää parisuhdettakin.
Olisi itselle paljon helpompaa jos ei ottaisi näitä niin jumalattoman vakavina kysymyksinä. Elämä on ihan yhtä arvokasta, eli sitten yksin, kaksin tai kolmin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut nettideittailua? Se voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. Aika moni löytää nykyään nimenomaan sitä kautta vakituisen kumppanin. Jos seuranhaku netissä epäilyttää, niin kannattaa lukaista tämä: Miten aloittaa nettideittailu?
En ole kokeillut, mutta onhan se mielessä pyörinyt paljonkin. Täytyykin joku ilta ottaa aikaa ja väsätä profiili johonkin. :) Kurkkasin antamasi linkin ja löysin ton happypancaken. Kuulemma tällä hetkellä Suomen suosituin deittipalvelu ja itsehän en tietenkään ollut edes kuullut tällaisesta :D Kiitos!
Joku kysyi missä olen yrittänyt tutustua miehiin ja pääasiassa baareissa. Nämä kerrat kylläkin jääneet melko vähiin, koska mä en pidä humalaisista ihmisistä ja ikävä kyllä monet miehet jotka on lähestyneet ovat olleet melkoisessa tuiskeessa. Itse taas olen vähän liian ujo mennäkseni puhumaan mielenkiintoiselle miehelle ja tunnen itseni tungettelevaksi, koska nämä miehet liikkuvat ja ovat omissa porukoissaan jolla on omat juttunsa. Ehkä vaan mietin liikaa.
Olen myöskin kävellyt kadulla "silmät auki" ja hymyilevän näköisenä jos se potentiaalinen kumppani vaikka kävelisi vastaan. Mutta oon huomannut, että 90% vastaantulijoista on naisia.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>>> ...joten olis "korkea aika" löytää joku jos meinaa sitä perhettäkin perustaa.
Löytää JOKU ? Mitäs itse tykkäisit jostain umpimielisestä miehestä, joka haluaisi vain jonkun jota "panna" ja vaatimuksena olisi lähinnä jotain tyyliin "pää, kaks jalakaa ja se tärkein asia, eli hyvä ja antava vittu" ? Miehestä, joka haluaisi sinusta vain hyvän emännän talouteensa ja äidin tuleville lapsilleen ? Sinulla olisi pelkkä välinearvo kyseisessä tilanteessa, ja lähinnä siis olisi aivan sama, kuka ihminen siinä ne kyseiset vaatimukset täyttäisi.
Luultavasti kuitenkin varmaankin ajattelisit, että ennemmin paha ja julma äkkikuolema, kuin moinen kohtalo, mutta siltikin sitten tarjoilet jollekin miespoloiselle sujuvasti ihan sitä samaa asiaa mutta vain toisesta näkökulmasta. Kai sentään ymmärrät tämän ? Se mies nimittäin aivan varmasti ymmärtää, tai sitten hän on vähän tyhmä. Tyhmyys ei liene se vaatimus sentään sille miehelle ? Eihän ?
"... perustaa perhe"... tämäkö on siis se varsinainen tavoite miehen kanssa olemisessa, eikä siis viettää onnellista loppuelämää juuri sen täsmälleen oikean miehen kanssa ? Puuttuu vain enää, että syynä miehenkipeyteen olisivat hyvät häät, kun sekin tuntuu joillekin olevan se kaikkein tärkein asia.
Toivon todellakin, että tuo aloitus oli sitä todellakin mustimmista mustinta huumoria. Olihan se sitä? Olihan? Sano että tavoittelet sitä miestä juuri miehenä itsessään, eikä sen miehen mukanaan tuomia asioita. Taulu ostetaan sen taulun itsensä takia, ja syynä on se, että joko siitä taulusta pitää tai sitten ei. Taulua ei osteta niiden kehysten takia. Tajuatko ?
Minä en aina tiedä, ovatko nämä provoja vaiko eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yli nelikymppinen mies ja olen naisten suhteen täysin kokematon. Monet meistä eivät saa koko elämänsä aikana edes ensisuudelmaa. Siinä vähän perspektiiviä.
Mites nyt noin on päässyt käymään? Asutko jossakin ihan korvessa? Täällä olis 40+ nainen, jolle voisit kelvata hyvinkin. Mistäpäin kirjottelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yli nelikymppinen mies ja olen naisten suhteen täysin kokematon. Monet meistä eivät saa koko elämänsä aikana edes ensisuudelmaa. Siinä vähän perspektiiviä.
Mites nyt noin on päässyt käymään? Asutko jossakin ihan korvessa? Täällä olis 40+ nainen, jolle voisit kelvata hyvinkin. Mistäpäin kirjottelet?
Pohjanmaalta olen. En ole pystynyt kuvittelemaan, että joku nainen voisi kiinnostua. Siksi olen haudannut toiveet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoimin mielin baanalle. Missä olet pyrkinyt lähestymään miehiä?