Kaveri, joka ei kestä lasten seuraa

No hei. Sun koti. Älä kutsu häntä kylään äläkä ota vastaan, jos tuppautuu. Toki voit myös sanoa hänelle, että et pidä hänen tavastaan puhua lapsillesi, mutta tämä puheeksiottaminen tuntuu yleensä olevan hankalaa.

Jos se haluaa tavata sua, eikä sun lapsia. Lapset on ns. välttämätön paha kun mekkaloivat ja kiva lisä kun ovat nätisti. Pakko myöntää että itse olen tällainen ihminen ja minulla, tai siis meillä, on yksi lapsi.

Esimerkiksi oma sisko on tällainen vierailukohde; olis kiva tavata ja jutella kun toinen on silminnähden väsyny ja itsellä on ikävä häntä, kun on monensadan kilometrin välimatka. Mutta joka helvetin kerta heillä on ihan infernaalinen meteli, sisko on kiukkunen ja komentaa lapsia huutamalla, on sotkusta ja lapset sotkee lisää. Siinä sitten itse hoidat vauvaa samalla ja siinä se aika sitten menikin. Mitään ei tehty yhdessä, paitsi oltiin samassa tilassa. Tällaisen parin tunnin visiitin jälkeen jää mieleen vaan meteli ja itelle kurja mieli, kun ei ehtiny vaihtamaan kuulumisia rauhassa. 20min. riittäis että sais olla ja jutella ilman, että lapset kärttää huomiota.

Sitten tulee uus päivä ja päättää antaa uuden mahdollisuuden, josko tälläkertaa ehtis puhumaan jotain syvällisempiäkin asioita, eikä mitään small talkkia mitä voit heittää kenelle tahansa kauppareissulla tavatulle ihmiselle.

Myös kaks kaveria on tällasia että niillä kun käy niin kaikki pyörii ihan koko ajan lasten ympärillä, ei hetken rauha ja se huudon määrä...😬

Vaikka lapsia saadaan/tehdään niin ei ne ole maailman keskipiste kokoaikaa, kyllä pitää oppia tottelemaan huutamattakin ja odottamaan vuoroaan. Toivon että omasta vauvasta kasvaa sellainen seurustelija, joka myös osaa kuunnella eikä ole kokoaika itse äänessä. Ja ei;lapset nyt vaan ei ole sellaisia KAIKKI. Olen työskennellyt päiväkodissa eri ikäisten kanssa eikä sielläkään komenneta huutamalla ja hyvin tottelevat, kun ollaan johdonmukaisia toisinkuin kotioloissa🙈 Kiitos ja anteeksi jos joku pahoitti mielensä, aiomme lisääntyä jatkossakin ja käydä näissä "ärsyttävissä" kyläpaikoissa siksi, että nämä kaverit ym. ovat niin saamattomia etteivät itse pääse arkikaaoksensa keskeltä itse kylään.

Lasten on hyvä oppia odottamaan omaa vuoroaan

MUTTA

Lapsille on todella huono opetus se että aikuinen saa äyskiä heille ilman että oma äoti puolustaa.

Ei lapsista tarvitse kenenkään pitää, mutta aikuinen joka käyttäytyy avoimen epäystävällisesti ystävänsä lapsia kohtaan lienee itse keskenkasvuinen ja ohjaus parempaan suuntaan on silloin paikallaan.

Jos vetää herneen nenään ja jättää tulevat kyläilyt väliin lienee vain parasta kaikille...

Eikö lapsia voi opettaa, että silloin kun aikuiset ihmiset keskustelevat esimerkiksi kahvin ääressä, niin sitä ei tulla häiriköimään omilla jutuilla. Kannattaisi myös rauhoittaa kodin olohuone aikuisten käyttöön ja ohjata lapset leikkimään omassa huoneessaan.

Ymmärrän, että hermostuu. 

Jos lapset ovat tarpeeksi isoja leikkimään keskenään asunnon tiloissa ilman näköyhteyttä, ovat he tarpeeksi isoja oppimaan ettei ketään keskeytetä. 

Meillä ilmaisevat eleellä minulle, jos on asiaa. Sitten odottavat ja sanovat asiansa, kun annan luvan. Toki ymmärtävät, että akuutissa hätätilanteessa pitää asia sanoa heti. 

Mikään ei ole raivotstuttavampaa kuin jatkuva sössöttämimen ja mankuminen jalkojen juuressa, kun aikuiset keskustelevat. Tällaiset tapaukset ovatkin luonnollisesti poistuneet tuttavapiiristä hyvin nopeasti. En kuitenkaan koskaan ole äyskinyt lapselle. Eihän kasvatusvirheet lapsen syytä ole. 

Lapsille pitää opettaa käytöstavat. Inhoan itsekin noita äitimammoja joilla aivot muuttuu muussiksi ja joiden kakarat on maailmankaikkeuden keskipiste. Jos aikuiset keskustelevat, lapset eivät tod keskeytä noin vain. Ja pöydästä ei käydä närppimässä kun siitä on kertaalleen noustu!

Minulla on yksi lapsi ja olen huomannut, että ei se monilapsisuus kaikesta huolimatta näytä tekevän lapsista sosiaalisesti huomioon ottavia. Jatkuvaa kinastelua ja huomiosta taistelua nyrkein ja tavaroita rikkoen ja ei välttämättä osaa sitä vieraaksi tulevaa lastakaan huomioida...

Voisiko tuolta ongelmalta välttyä, jos aikuiset kaverit yksissä tuumin vähän keskustelisivat ENNEN vierailua mitä lapset voisivat ehkä tehdä keskenään ja sitten kumpikin puhuu lapsilleen jo ennen vierailua, että mitä odotetaan. Täysin ei voi välttyä tuolta kyljessä kiehnäämiseltä, mutta ehkä välttyisi pahemmalta sähläämiseltä. Minusta tuntuu, että suurin ongelma on siinä, että useimpien kanssa ei olla kuitenkaan niin hyvä kaveri, että viitsisi olla yhdessä tavoitteellinen ja tukea sitä aikuisten ja lasten yhteisöllisyyttä aatteellisestikin ja että miten otetaan leikkiin mukaan . Vieraat haluavat tulla vain viihtymään ja lepäämään ja emännän pitäisi yksin hoitaa tarjoilut ja omien lasten viihdytys sivussa. Onko lasten mahdollista leikkiä keskenään pihalla hetken aikaa? Miten vanhoja ovat? Minuakin saattaa ärsyttää joskus monilapsisessa perheessä se, että niin kivaa kuin sisarussuhteet voi olla niille, jotka on siitä osallisia, niin on tympeää katsoa ulkopuolisena sitä sisaruslauman nahistelua kun ei tiedä onko itsellä oikein moraalista ja käytännön oikeutta sanoa mitään niille lapsille. Sitten se menee siihen, että se lasten oma äiti meuhkaa epätoivoisena kun yrittää pitää yksin kuria. Mä luulen, että ne lapsetkin oireilevat sitä, että kokevat siinä aukuisten juttutilanteessa itsensä ulkopuolisiksi. Tulee ilmi törkeänä käytöksenä vieraita kohtaan tai kehittävät jonkun tilanteen että äidin on pakko kiinnittää huomio heihin.

No minä olen äiti enkä vieläkään siedä muita kuin omia lapsiani. :=)))

7 jatkaa: Jos ne lapset tapaavat toisiaan säännöllisesti ja niillä on jotain kivaa tekemistä keskenään, niin luulisi niiden viihtyvän keskenään hyvin. Ongelmallista on se, että aikuiset ja lapset näkevät toisiaan liian harvoin, että niistä oppisi paljon mitään yhteistoiminnasta. Lapsetkin tottuvat aikuisiin, joita näkevät useammin eikä näe niitä enää kilpailijoina äidin huomiosta. Olen vaan ollut huomaavinani erityisesti monilapsisissa äideissä sen piirteen että mitä useampi lapsi sitä laiskemmaksi äidit muuttuvat siinä ohjaustoiminnassa. Hiekkalaatikoillakin vain seistä tököttävät ja odottavat, että joku mystinen voima saa kahden eri ryhmän lapset leikkimään yhdessä. Usein minun ainoa lapseni roikkuu pitkään jalassani eikä suostu menemään leikkimään muiden lasten kanssa jotka hekin mulkoilevat eivätkä pyydä mukaan ja muiden lasten äidit eivät komenna lapsiaan leikkimään jotain järkevää minunkin lapseni kanssa. Lapseni kokee olonsa ulkopuoliseksi niiden muiden lasten kanssa. Mielellään juttelisin aikuistenkin kesken. Pahimmillaan nämä monilapsiset istuvat pitkään rauhassa ja minä en yhtään jos lastani ei selkeästi kutsuta mukaan.