Lapset ja vanhemmista tykkääminen

Tuossa taitaa olla ihan lasten välisiä luonne- ja temperamenttieroja. Meillä poika on aina ollut oikein hempeä tapaus, läheisyydenkaipuinen, helppo lapsi kaikin puolin. Tytär taas, ihan samalla kasvatuksella ja pidolla, on ollut vauvasta asti todella vaativa, luonnostaan pahantuulinen ja pitkästyvä, kiukkuinen koko maaimalle. Ja inhoaa läheisyyttä, haluaa tehdä kaiken itse, olla rauhassa paljon. Jotenkin luulen että tuon tyttären on lopult ahelpompi pärjätä tässä maailmassa...

Ei ole. Kun lapsi saa sinulta rakkautta, hän rakastaa sinua. Itse en aina osannut rakastaa ja siksi tiedän tämän. Lepsuus on varmaan osa rakkautta. Rajat on mutta rakastaen eikä käskien

Vähän ikävä olo tuosta kaverista kyllä tulee. Kukin tietysti toimii omalla tavallaan, eipä se minulle kuulu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oma nelivuotias pikkupoikani on minulle ja miehelleni todella rakas. Kerron päivittäin miten kovasti hänestä tykkään ja kehun ihan vain, kun on niin ihana. Takaisin päin saan tykkäämistä ja kehuja vähintään samalla mitalla. Kaverini sanoi, että heillä äitiä vaan haukutaan ja isästä tykätään, kun antaa kaiken periksi. Onko näin, että on vaan lepsun vanhemman merkki, jos lapsi tykkää tai ettei peräti uskalla näyttää todellisia tunteitaan, näinkin olen kuullut sanottavan.

Lapset kehittyy eri tahtia. Joillekin tulee tuollainen toisen vanhemman suosimisvaihe. Se liittyy kasvamiseen ja itsenäistymiseen. Menee ohi kyllä yleensä.