Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu lopetti tottelun
kiitos
19.08.2016 |
Heippa,
Olisiko täällä koiraihmisiä paikalla. Meille tuli 7kk vanha paimenkoiran pentu kuukausi sitten. Kaikki on mennyt aluksi hyvin ja pentu oppi nopeasti nimensä, ei-käskyn, luoksetulon, maahankäskyn ja istumisen. Olen ollut pennulle todella tärkeä ihminen tähän asti, se seurasi ulkona minua ja miestäni minne menemme, kulki perässä joka paikkaan. Samaten totteli ulkona vapaana pihalla kaikkia käskyjä. Yksikaksi koira on kuin aivan toinen, ei enään kuuntele ulkona, ei tule kutsusta luokse, tekee omia puuhiaan tai makaa jossain. Ei tule enään perässä jos häviämme näköpiiristä. Pentu siis kyllä kuuntelee ja seuraa katseellaan mutta vaikka häviämme ei se hievahdakkaan makuupaikaltaan jos sellaisen löytää. Meillä on entuudestaan koiria joiden kanssa tulee hyvin jo toimeen, lauman läsnäollessa käytös on toisenlaista ja korvat unohtuvat helposti. Kahdestaan sisällä harjoitukset sujuvat paremmin. Koira ei enään oikein ota meihin niinkään enään katsekontaktia mitä teki vielä aiemmin.. Kumminkin pentu nukkuu sängyn vieressä ja on aina tulossa lähelle joka paikkaan vaikka sohvalla ollessa jalkoihin makaamaan. Tuo pentuhan hoksasi tuossa jokunen aika sitten että ruokapönttö jossa on aikuisten koirien sekä pennun ruuat oli avattavissa ja on ilmeisesti sieltä popsinut sitten ruokaa milloin halunnut. Aloin ihmetellä vatsavaivoja kun pentu alkoi yksikaksi tehdä valtavia määriä paskoja lattioille pitkin yötä eikä enään annettu ruoka innostanut yhtään. Vatsavaivoilla tarkoitan löysää ulostetta, pennulle joudutte vaihtamaan ruokavaliota koska sama toistui toisella penturuualla jossa oli vehnää. Aikuisten koirien ruuassa taas on vehnää joka selittää vatsaoireilun. Tämä on ensimmäinen paimenkoira itselläni ja on kovin jääräpäinen, määrätietoinen koulutus olisi elintärkeää vakaan luonteen saavuttamiseksi... Hieman kauhistuttaa vain, voiko se olla murkkuikä? Vai johtuneeko tuosta kun on ahminut tuota aikuisten ruokaa ja on koko ajan vähän huono olo?
Ps. Pentu kulkee hihnassa esimerkillisesti, ei vedä tai rähjää. Muutenkin aivan ihana.
Kaikki neuvot ovat tarpeen!
Kommentit (13)
Sillä on murkkuikä. Ne on usein tuollaisia siinä vaiheessa, kuten monet ihmisnuoretkin ;) Menee ohi ihan itsestään, ei siitä tarvi paineita ottaa. Itse en viitsi edes pahimmassa murkkuiässä olevia kauheasti kouluttaa, vaatisi liikaa työtä verrattuna siihen, kuinka paljon helpompaa se on taas muutaman kuukauden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvin olla murrosikä alkamassa, kun on tuon ikäinen. Kärsivällisyyttä vain peliin niin kyllä se siitä!
Ekana. Alle vuotiasta koiraa kasvatetaan EI KOULUTETA.
Lapsetkin saavat nuorina ensin kasvatusta ja myöhemmin koulussa koulutusta. Vika ei ole koirassasi.
Oletko vaihtanut patterit koiraan?
Älä anna sen seurata sinua joka paikkaan, se ei ole hyvä juttu. Ärähdä pois jaloistasi ja vaadi oma tila. Ole johdonmukainen käskyissä, älä käske "turhaan", mutta vaadi, että käskyäsi on aina noudatettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirillakin tosiaan on murrosikä. ;) Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ekana. Alle vuotiasta koiraa kasvatetaan EI KOULUTETA.
Lapsetkin saavat nuorina ensin kasvatusta ja myöhemmin koulussa koulutusta. Vika ei ole koirassasi.
Ensinnäkin pentu on tullut sellaisista oloista ettei sillä ole minkäänlaista kasvatusta saati koulutusta entuudestaan. Rescue-koira. Tiedän kyllä kasvattamisen ja kouluttamisen erot. Mielestäni kasvatus on kaikkea uuden oppimista ja mukana olemista käsi kädessä. Koulutus ja oppiminen on myös aloitettava ajoissa ja jos koira itse on siihen valmis niin mikä siinä on ongelma? Kaikki on tehty pennun jaksamisen ehdoilla. Nopea oppimaan niin ei ole paljoa vaatinut.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekana. Alle vuotiasta koiraa kasvatetaan EI KOULUTETA.
Lapsetkin saavat nuorina ensin kasvatusta ja myöhemmin koulussa koulutusta. Vika ei ole koirassasi.
Mitä tuollaisilla termeillä on väliä, sanooko koulutetaan vai kasvatetaan?
Itse opetan jo alle luovutusikäisille esim. temppuja, joita tarvitaan vaikka tottelevaisuuskokeissa. Kai sitä koulutukseksi voi sanoa. Koskaan, missään iässä, en kouluta pahalla tai pakolla, vaan aina palkitsemalla ja ehdollistamalla.
Murrosikäisen metkuilta tosiaan kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi vähän samalla tavalla, otimme 10 kk ikäisen kodinvaihtajan (Mulla on niin pehmeä sydän, koira oli menossa ongelmakoirana piikille, koska _ihmiset_ eivät sitä olleet osanneet kasvattaa).
Ensimmäinen kuukausi meni hämmentävän hienosti. Sitten alkoi hilluminen 😁. Luulen, että koira oli alussa niin hädissään, että nämä uudetkin ihmiset hänet hylkäävät, että sillä oli kova tarve miellyttää. Sitten se tavallaan uskalsi alkaa uhmata meitä. Tämä on arvailua.
Mutta tosiaan, määrätietoisuutta ja johdonmukaisuutta tarvitaan. Meidän villikko piti alussa opettaa rauhoittumaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna sen seurata sinua joka paikkaan, se ei ole hyvä juttu. Ärähdä pois jaloistasi ja vaadi oma tila. Ole johdonmukainen käskyissä, älä käske "turhaan", mutta vaadi, että käskyäsi on aina noudatettava.
Kyllä koira saa seurata, ei siitä ole todellakaan mitään ongelmaa.
Itse en koskaan vaadi mitään. Minä palkitsen ja ehdollistan huolella, niin että koirat tottelee joko alussa palkkionhimossa, tai sitten kun käske + reaktiona tottelu on mennyt jo selkärankaan, ihan vaan ehdollistumisesta. Jos joskus arvioin koiran koulutustason väärin asian osalta eikä se tottele, jätän huomiotta ja tehdään vähän helpommin seuraavan kerran, esim. vähemmän häiriöisessä ympäristössä, että päästään taas palkkaamaan.
Kaksi tottelevaisuusvaliota mulla on laumassani tälläkin hetkellä, ihan ilman vaatimisia ja pakkoja. Vieläpä rodusta jolla ei tosiaan ole tapana tokossa kilpailla, kun on itsenäinen rottakoirarotu iekä mikään palveluskoirarotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä! Vaatii johdonmukaisuutta eikä jo opituista säännöistä lipsuta.