Tämä päivä on mennyt ihan päin ********!!

En saanut unta ennen klo 02. Heräilin yöllä puolen tunnin tai tunnin välein, kunnes herätyskello soi 6.30.
Sen jälkeen nopea suihku ja aamupala, lähdin töihin. 8.30 perillä ja lapsi soittaa, että se unohti repun kotiin ja siellä on avain ja on lähtenyt pelkän kännykän kanssa kouluun. Lähti ajatuksissaan mummulle, kuten kesällä melkein joka toinen päivä. Silloin tarvitsee siis vain kännykän, ei avainta.. Aargh. No, soitin mummulle, joka haki meiltä repun avaimineen ja toimitti koululle.

Klo 9 menin täpötäyteen hissiin mennäkseni ylempään kerrokseen. Pois lähtiessä kuulin kamalan repeämisen äänen. Se oli KALLIS jakkuni, joka oli tarttunut takana olevan naisen rintaneulaan. Koko selkämys retkotti..

No sitten puoli kymmenen aikaan esimies kertoi, että kollegani on kuollut ja että hoidan hänenkin tehtäviään, kunnes saadaan asiat hoidettua eteenpäin.

Puoli yhdeltätoista työpaikkaruokalasta kantautui viesti, että sähköongelmien takia lämpimiä ruokia ei saada lämpimäksi, eikä kylmiä kylmäksi, joten ruokailu pitää toteuttaa tänään toisin. Kiva.

Hain lähi-Alepasta itselleni lounasta ja eikös sen minun kaupassaoloni aikana alkanut sataa. No tottakai. Tiedättehän miten härski valkoinen silkkipaita on märkänä. Ai ette. No nyt aika moni työkaverini tietää.

Puoli kahden aikaan toinen lapseni soittaa, että oksensi kotona.

Kahdelta mies soittaa, että lähtee töistä aiemmin kotiin, koska on huono olo.

Kolmen jälkeen mies soittaa, että molemmat lapset oksentavat. Hänen lisäksensä.

Neljän jälkeen minä lähdin kotiin. Etsin sateenvarjoani eteisestä, eikä sitä löytynyt mistään. Ei siis todellakaan mistään. Ja ulkona satoi tietenkin vettä. Joku oli ottanut sateenvarjoni ja minä lähdin sateeseen ulos.

Bussi ei tullut. Seuraava oli aivan täynnä, tietenkin märkiä ihmisiä. Ruuhkabussissa normaalisti 35 minuuttia vievä matka kestikin tunnin.

Nyt olen kotona. Ja kuulin juuri, että kaappipakastimen ovi jäi aamulla auki.

En jaksa!