Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

onko kukaan täällä tavannut kasvotusten KM?

en varmaan esittäisi juuri kysymyksiä hänelle vaan keskittyisin nauttimaan tämän energiasta. En ole tietääkseni tavannut montaa, jotka olisivat pitkällä henkisellä polullaan. Hiljattain tapasin yhden tällaisen ja se oli taivaallinen kokemus.. Tuntui siltä kuin molempien läsnäolo olisi saanut piikin steroideja ja en voinut katsoa toista silmiin kovin kauaa, sillä koin etten enää ehkä löytäisi takaisin maan pinnalle pilvestäni, joka vaikutti nousevan vain korkeammalle ja korkeammalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Visualisoinnista. Jos ihminen on surullinen tai masentunut, niin vetääkö hän vain lisää surun ja masennuksen aiheita elämäänsä?

Jotkut ovat teeskennelleet kauan iloista ja että kaikki on hyvin, ja jos joku on kysynyt, miten hän voi, niin tietenkin hän voi aina hyvin ja sitten lopulta on niin käynytkin, että elämä on muuttunut kaikin puolin keveämmäksi, mukavammaksi, taloudellisesti paremmaksi jne.

Mutta jos joku raukkaparka on vaikka kipujen tai muiden elämän vastoinkäymisten vuoksi voimaton teeskentelemään iloista ja onnellista, niin hänkö sitten vetää vain sitä kurjuutta puoleensa, mitä hän jo kokee?

Tuntuisi tietenkin kohtuuttomalta, jos noin olisi, mutta mitä olen lukenut visualisoinnista, niin sitenhän se tuntuu olevan, että millainen olemme, miten toimimme, mitä tunnemme, puhumme, ajattelemme jne., sitä vedämme lisää puoleemme.

Vetovoiman laista jotkut puhuvat, samankaltaisuuden laista myös, eli samanlainen vetää puoleensa samanlaista ja siksipä monet aiheesta tietävät teeskentelevät olevansa muuta kuin sillä hetkellä ovat ja kun he tarpeeksi kauan ja tehokkaasti uskovat olevansa jotain muuta, he lopulta sitä ovat. MUTTA ei aina. Miksi ei aina? Niinpä, sen kun tietäisi. Ehkä karma vaikuttaa. Ehkä elämänsuunnitelma on erilainen eikä siihen kuulu esim. rikastuminen, joten vaikka kuinka kuvittelisi voittaneensa miljoonia lotossa, ei niin tapahdu.

"Fake it until you make it" taitaa olla lause, jota monet käyttävät. Korjaattehan, jos kirjoitin sen väärin. Kiitos. :)

Kannattaa muistaa, että rikkauksien ja muiden persoonallisten etujen pyytäminen on oikeastaan mustaa magiaa.

Jos pyytää itselleen terveyttä ja vaikka työpaikkaa, niin eivätkö nekin ole persoonallisten etujen pyytämistä, sitä mustaa magiaa?

Jos ihmisminän tai egon haluja vastaan taisteleminen johtaisi valaistumiseen, niin aika moni fundamentalisti olisi valaistunut jo kymmeneen kertaan.

Itse olen tavallaan jo luovuttanut sen suhteen. Minulla on näitä haluja, joiden toteutumatta jääminen syöksee minut toisinaan syvälle, syvälle henkiseen tuskaan, ja niin olkoon. Vähemmällä pääsen kun annan sen vain tapahtua enkä yritä enää taistella omaa inhimillisyyttäni vastaan. Toiminnan tasolla pyrin siihen, etten tee mitään, ennen kuin olen päässyt takaisin jonkinlaiseen tasapainoon ja yhteyteen Hengen kanssa. Aina en siihen pysty, mutta sekin on vain elämää eikä loppujen lopuksi sen vakavampi asia, kuin jos lausuisi näytelmän vuorosanat vähän väärässä järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmisillä oikeasti kokemusta valaistumisesta ja Pimeän yön loppumisesta?

Olin aikaisemmin iloinen ja elämänsyrjässä kiinni oleva eloisa ihminen. Jonkinlaisen jumaluuden pystyin kokemaan, sisäinen ääni tai mikäpä lie. Sitten menin pyytämään, että pääsisin lähemmäs Jumalaa. Siitä alkoi sisäinen kuivuminen, joka on kestänyt jo vuosia. Nyt tämä tuntuu vain julmalta, kuolettavalta peliltä joka ei pääty koskaan. Ihan kuin joku olisi sanonut "Menepäs tuonne kellariin odottamaan, päästän sinut sieltä pois, kun olen täällä saanut asiat järjesteltyä paremmin", ja sitten unohtanut minut sinne. Olen alkanut vihata valoa, liian kauan on pitänyt odottaa. On huijattu olo, olen alkanut vahvasti epäillä että mistään hengellisestä on edes kyse. Miten täältä pääsee enää pois?

En kaipaa mitään viisauden sanoja, mutta jos joku voisi kertoa että vuosia kestänyt masennus/pimeä yö on totta tosiaan joskus päättynyt. Vai kannattaako yrittää itse kaikin voimin lopettaa se hl vetti.

Valaistuneet ovat vapauttaneet itsensä fyysisen kehon rajoituksista, Tunteiden vallasta ja Mielen esteistä. He eivät ole tavoitelleet päämääräänsä persoonallisen hyödyn tai nautinnon takia.

Samoja asioita kai sinäkin tavoittelet?

Alla erittäin osuva kuvaus valaistumiseen johtavasta tiestä. Se voi kestää vuosia, vuosikymmeniä tai useita elämiä.

"Mikään lumo, mikään harha ei voi pidätellä ihmistä, joka on asettanut itselleen tavoitteen kulkea kapeaa veitsen terävää polkua, joka johtaa halki erämaan, läpi sankimman metsän, läpi surun ja ahdingon syvien vesien, uhrauksen laakson kautta ja yli näyn vuorten vapautuksen portille. Toisinaan hän saattaa kulkea pimeässä (ja pimeyden harha on hyvin todellinen). Toisinaan hän saattaa kulkea valossa, joka on niin häikäisevä ja hämmentävä, että hän hädin tuskin näkee edessään olevaa tietä. Hän saattaa tietää mitä on polulla kompasteleminen ja luhistua palvelun ja kamppailun aiheuttamasta väsymyksestä. Hän saattaa ajoittain kulkea harhaan ja vaeltaa alas kunnianhimon, oman edun tavoittelun ja maallisten houkutusten syrjäpolkuja, mutta hairahdus on vain lyhytaikainen. Mikään taivaassa tai helvetissä, maan päällä tai muualla ei voi estää sellaisen ihmisen kehitystä joka on kuullut, vaikka vain kerran, oman sielunsa kirkkaan ja herättävän kutsun"

Kaikella rakkaudella

- surujen mies

Mistä tuo kuvaus on kopioitu?

On nimittäin juuri noin kun tuossa kuvauksessa sanotaan.

"Sisäistä ääntä on aina hyvä kuunnella. Valaistumiseen johtava tie on pohjimmiltaan yksinäinen taival, yksin suoritettava äärimmäisen vaikea prosessi. Kukaan ei voi sinua siinä suoranaisesti avustaa. Lopputulos tai saavutus on oman työsi tulosta, se ei ole mikään ulkopuolelta tuleva siunaus. Sisäistä vahvuutta ja kestävyyttä vaaditaan lähes epäinhimillisiä määriä, mutta onhan päämääräkin lähes epäinhimillinen"

Ja myöskin näin.

Minäkin olen alkanut kaivata muitakin henkiseen kehitykseen keskittyneitä ihmisiä. Keskusteluja ja jotain konkreettista ja selkeää. En itse ole kyllä mitään hyvää seuraa juuri tässä vaiheessa kun eniten kaipaan, sillä suututtaa niin paljon tämä ikuiselta vaikuttava (turha?), sekava "työ". Vihainen, tyhjä ja tyhmä olen. Uskoni ja toivoni menettänyt. <- Kunnon myyntipuhe

Vierailija kirjoitti:

onko kukaan täällä tavannut kasvotusten KM?

en varmaan esittäisi juuri kysymyksiä hänelle vaan keskittyisin nauttimaan tämän energiasta. En ole tietääkseni tavannut montaa, jotka olisivat pitkällä henkisellä polullaan. Hiljattain tapasin yhden tällaisen ja se oli taivaallinen kokemus.. Tuntui siltä kuin molempien läsnäolo olisi saanut piikin steroideja ja en voinut katsoa toista silmiin kovin kauaa, sillä koin etten enää ehkä löytäisi takaisin maan pinnalle pilvestäni, joka vaikutti nousevan vain korkeammalle ja korkeammalle.

Tuskin, mutta haluaisin kovasti tavata joskus tällaisen ihmisen. 

Thymus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thymus kirjoitti:

Iok kirjoitti:

Thymus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thymus kirjoitti:

Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.

Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D

Hei, ethän sinä ollenkaan mennyt ohi aiheen, joten ei tarvitse pyytää anteeksi.  Toivottavasti löydät meili- tai irl-kaverin, mutta jos et, niin miksipä et kirjoittelisi täällä useampien kanssa? Jos olet aiheeseen jo paneutunut, niin sinullakin on varmaan jotain annettavaa muille - ehkä saatavaakin.

Koen, ettei foorumilla yleisesti keskustelu tai teoriatasolla pohdiskelu ole enää se mun juttu.  Fokus on pelkästään käytännön "työssä" ja näitä omia henkilökohtaisia kokemuksia ja (toivon mukaan) etenemistä olisi kiva peilata jonkun kanssa kahdestaan.

Välillä kun on aika hukassa kuuluuko nämä omat kokemukset asiaan vai onko tässä vaan yksinkertaisesti sekoamassa :D

Ja olis kiva meditoida, olla läsnä tms jonkun lajitoverin kanssa :) Yhdessä vois matkanteko nopeutua :)

Et ole sekoamassa vaan heräämässä unesta..itsekin olen siinä vaiheessa että teoriaa on opiskeltu ja muiden kokemuksia. Nyt on todellisen käytännön aika. Tulkaa luokseni tyhjin käsin tarkoittaa juurikin sitä. Egona emme valaistu. Ihmeiden oppikurssi on yksi opas monista joka valottaa heräämistä hyvin käytännönläheisesti. Sieltä löytyy vastaukset tähänkin kysymykseen. Ja jos innostuu piireihin niin myös valaistumiskavereita on tarjolla, itse kutsun heitä ihmekavereiksi. Kurssi eli IOK mahtaviksi matkanumppaneiksi Mighty companion jotka tulevat kyllä eteen kun aika on. Valaistuminen ei varsinaisesti ole solo job vaikka toisaalta onkin (koska meitä on vain yksi).

Kiitos vastauksesta :)

Olenkin nimenomaan hurahtanut aivan täysin IOKiin. Olen tutustunut siihen noin neljän vuoden ajan mutta viimeiset noin puolisen vuotta alkanut syvällisesti ymmärtää opetuksen sekä todennut oman kokemuksen kautta, että se oikeasti toimii. Varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet hyvin syvällistä ymmärryksen ja oivalluksen aikaa ja ymmärrän nyt mitä tämä homma vaatii ja sydämen palo olla valppaana "vain Jumalan ja hänen valtakuntansa puolesta" on eri tasolla mitä ennen.

Olen vain miettinyt kuten Gary Renardin Jeesuksen ja Buddhan yhteiset elämät kirjassa (sekä tietysti itse Gary ja Cindy), että voisi olla tällaiset valaistumisapurit, jotka auttavat näennäisissä elämissä toisiaan eteenpäin. Itsellä kun ollut aika lailla sama kiihkeä outo halu löytää joku miten kuvataan tuossa äsken mainitsemassani kirjassa. Ymmärrän, että pohjimmiltaan se on haluni palata Ykseyteen ja siihen toki siis tähtään mutta toisinaan miettinyt vaan, että jonkun tietyn kanssa homma jotenkin helpottuisi, tai kuuluisi käsikirjoitukseen. Mutta eipä nyt ole toistaiseksi tullut elämään sellaista, joka aidosti ja oikeasti haluaa tehdä työtä yhdessä kanssani tämän päämäärän eteen, IOKin mukaisesti, sen opetusta noudattaen.

Mutta.. luotan Pyhään Henkeen..enemmän kuin koskaan aiemmin.. Ellei enää tule ketään, näennäisesti toista ihmistä, valaistumisapuriksi niin kyse on enää minun ja Pyhän Hengen välisestä asiasta. Teen parhaani kuunnellakseni vain Pyhää Henkeä ja toteuttaakseni anteeksiantoa, soveltaakseni IOKin opetusta niin hyvin kuin kykenen ja muistan.

Sisäistä ääntä on aina hyvä kuunnella. Valaistumiseen johtava tie on pohjimmiltaan yksinäinen taival, yksin suoritettava äärimmäisen vaikea prosessi. Kukaan ei voi sinua siinä suoranaisesti avustaa. Lopputulos tai saavutus on oman työsi tulosta, se ei ole mikään ulkopuolelta tuleva siunaus. Sisäistä vahvuutta ja kestävyyttä vaaditaan lähes epäinhimillisiä määriä, mutta onhan päämääräkin lähes epäinhimillinen.

Kiitos vastauksesta. Tässä kun on taas menty vapaalla pudotuksella pari viikkoa niin kaikki mitä aiemmin on kirjoittanut näyttää nyt tyhmältä ja lapselliselta :)

Kyllä, tämä on yksinäinen työ eikä kukaan tätä puolestani tee. IOKin opetuksissa toki Pyhis on se, joka tekee työtä oman alitajunnan kanssa mutta sitäkään se ei tee ellen tee sitä yhdessä hänen kanssaan. 

Uskon kuitenkin, että toisista ihmisistä on jonkinlaista apua. IOKissa veljien merkitystä korostetaan aika paljon mutta on mahdollista etten ole toistaiseksi ymmärtänyt sitä oikein. 
"Kun kohtaat jonkun, muista, että se on pyhä kohtaaminen. Niin kuin näet hänet, niin näet itsesi. Niin kuin kuin kohtelet häntä, niin kohtelet itseäsi. Niin kuin ajattelet hänestä, niin ajattelet itsestäsi. Älä koskaan unohda sitä, sillä hänessä joko löydät itsesi tai kadotat itsesi. Aina kun kaksi Jumalan poikaa kohtaa toisensa, heille annetaan uusi pelastumisen mahdollisuus. Älä eroa kenestäkään antamatta hänelle pelastusta tai vastaanottamatta sitä itse. Sillä minä olen aina läsnä pyhässä kohtaamisessa sinun kanssasi, sinun muistoksesi"

IOK s. 158-159. En ole vaivautunut opettelemaan lainauksia :)

Oman alitajuisen syyllisyytensä näkee muissa ihmisissä ja näin tarjoutuu mahdollisuus antaa anteeksi. Ellei ole ketään eikä mitään missä sitä alitajuista peiteltyä, salattua syyllisyyttä ja vihaa näkisi, homma kävisi mahdottomaksi.

Lopultahan tässä ei ole kyse mistään muusta kuin egon tekemättömäksi tekemisestä. Tekee sitä sitten IOKin avulla, McKennan autolyysin avulla tai millä tahansa. Olen kuitenkin vasta siinä kohtaa, että teoriatasolla nähnyt ettei egoa purkaessa jää jäljelle mitään. Mutta siitä eteenpäin en ole päässyt. Tiedän ja olen hyväksynyt, ettei tämä minä ole muuta kuin kasa palikoita, joista egoni on rakentanut näennäisesti erillisen minuuden ja olen uskonut olevani tämä minä. Tiedän, etten pysty sanoa mistään muusta mitään varmaa kuin että minä olen.. ja sekin on varma vain just nyt. 

Tässä olen jumissa tai tästä edemmäs en ole vielä päässyt.. vaikka tavallaan on tuntunut, että tässä on ollut vapaata pudotusta jo pidempään ja vain välillä roikkuu hetken jossain oksassa kiinni kunnes sekin katkeaa ja taas mennään vapaalla pudotuksella seuraavaan roikuttavaan oksaan.

Ajoittain olen kokenut jonkun poissaoloa, sellaista keveyttä ja ihanuutta jossa haluaisin olla aina. Mutta koska se ei ole pysyvää niin oletettavasti se ei ole totuus. Vain se mikä on totta on ikuista, muuttumatonta.

Mutta jos nuo ovat pieniä häivähdyksiä egottomasta tilasta niin todellakin haluan olla egoton, itsetön. Kuinka edes voi ajatella haluavansa olla tämä egominä jos ilman sitä on noin ihana olla.. Mutta, ehkä se ei ole mitään, paitsi pelkkä ansa.. Joten, eteenpäin.. toivottavasti pudotus jatkuu ja herään tästä unesta :)

Todennäköisesti hetken päästä tuo kirjoittamani tuntuu taas aivan typerältä ja häpeän silmät päästäni :D

Ristin Johanneksen Pimeä yö-kirjassa sitä pimeyttä vähän niin kuin ihannoidaan. Ei niinkään niitä kevyitä hetkiä. Mikäli olen ymmärtänyt kevyet hetken ovat hengähdystaukoja tai muistutuksia miksi matkaa tehdään. Sitten taas pussi päässä upoksiin ja matkaan. Se pimeä ahdistus on Jumalan työtä, jotenkin niin että kun Jumalan valo osuu 'luonnolliseen' sieluun, niin se kärvistelee heikkoudessaan. Mutta jos tiedostaa, että se on Jumalan työtä niin ehkä siihen kärsimykseen osaa suhtautua kiitollisemmin. Minä en osaa, suututtaa vaan, mutta ehkä joku toinen osaa.

Vierailija kirjoitti:

onko kukaan täällä tavannut kasvotusten KM?

en varmaan esittäisi juuri kysymyksiä hänelle vaan keskittyisin nauttimaan tämän energiasta. En ole tietääkseni tavannut montaa, jotka olisivat pitkällä henkisellä polullaan. Hiljattain tapasin yhden tällaisen ja se oli taivaallinen kokemus.. Tuntui siltä kuin molempien läsnäolo olisi saanut piikin steroideja ja en voinut katsoa toista silmiin kovin kauaa, sillä koin etten enää ehkä löytäisi takaisin maan pinnalle pilvestäni, joka vaikutti nousevan vain korkeammalle ja korkeammalle.

Minä olen ymmärtänyt, että kun ihminen lopullisesti valaistuu, niin hän lähtee tästä maailmasta. Kun projisointi loppuu, ei enää ole mitään jäljellä.

Olen tavannut useita jonkin verran valaistuneita. Mikä minä olen heitä arvioimaan, mutta tiedän heidän olleen polulla jo 20 vuotta. Ei minulla tuollaisia kokemuksia ole, mutta heidän seurassaan on vain helppo olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko kukaan täällä tavannut kasvotusten KM?

en varmaan esittäisi juuri kysymyksiä hänelle vaan keskittyisin nauttimaan tämän energiasta. En ole tietääkseni tavannut montaa, jotka olisivat pitkällä henkisellä polullaan. Hiljattain tapasin yhden tällaisen ja se oli taivaallinen kokemus.. Tuntui siltä kuin molempien läsnäolo olisi saanut piikin steroideja ja en voinut katsoa toista silmiin kovin kauaa, sillä koin etten enää ehkä löytäisi takaisin maan pinnalle pilvestäni, joka vaikutti nousevan vain korkeammalle ja korkeammalle.

Minä olen ymmärtänyt, että kun ihminen lopullisesti valaistuu, niin hän lähtee tästä maailmasta. Kun projisointi loppuu, ei enää ole mitään jäljellä.

Olen tavannut useita jonkin verran valaistuneita. Mikä minä olen heitä arvioimaan, mutta tiedän heidän olleen polulla jo 20 vuotta. Ei minulla tuollaisia kokemuksia ole, mutta heidän seurassaan on vain helppo olla.

Ramana Maharshi on hyvä esimerkki siitä, että lopullisesti valaistunut henkilö jatkaa maanpäällistä elämää

valaistumisesta huolimtta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko kukaan täällä tavannut kasvotusten KM?

en varmaan esittäisi juuri kysymyksiä hänelle vaan keskittyisin nauttimaan tämän energiasta. En ole tietääkseni tavannut montaa, jotka olisivat pitkällä henkisellä polullaan. Hiljattain tapasin yhden tällaisen ja se oli taivaallinen kokemus.. Tuntui siltä kuin molempien läsnäolo olisi saanut piikin steroideja ja en voinut katsoa toista silmiin kovin kauaa, sillä koin etten enää ehkä löytäisi takaisin maan pinnalle pilvestäni, joka vaikutti nousevan vain korkeammalle ja korkeammalle.

Minä olen ymmärtänyt, että kun ihminen lopullisesti valaistuu, niin hän lähtee tästä maailmasta. Kun projisointi loppuu, ei enää ole mitään jäljellä.

Olen tavannut useita jonkin verran valaistuneita. Mikä minä olen heitä arvioimaan, mutta tiedän heidän olleen polulla jo 20 vuotta. Ei minulla tuollaisia kokemuksia ole, mutta heidän seurassaan on vain helppo olla.

Niin kauan kun keho pysyy elossa, on kyseinen ihminenkin elossa, mutta eihän valaistuneella ole kovin paljon egoa jäljellä, hippusen kuitenkin, sillä muuten ei mikään asioiden hoito, edes syöminen onnistuisi. Ramana Maharsi on hyvä esimerkki siitä, kun hän oli vähän aikaa täysin egoton, niin hyönteiset söivät hänen kehoaan ja hänen kehonsa vain istui paikallaan. Lopulta ihmiset alkoivat syöttää häntä, ja vähitellen hän palasi sen verran "ihmisyyteen".

Valaistunut näyttää esim. sukulaisten ja tuttujen mielestä ihan samalta ihmiseltä, mutta eihän ole enää se persoona, mikä oli ennen valaistumista,vaikka siltä vahvasti näyttääkin. Valaistunut saattaa olla hyvinkin vahvasti ihmismäinen, jopa enemmän puheleva ja naurava tms. kuin ennen valaistumistaan, ja silti hän ei tunne olevansa se henkilö, mitä oli ennen.

 Korjaan... ei sen verran vaan jonkin verran Maharsi palasi ihmisyyteen.

Voiko pimeän yön päättää omalla valinnalla, ja jos voi, onko tällöin kyseessä keskeytyminen vai todellakin pimeän yön päättyminen?

Vierailija kirjoitti:

Voiko pimeän yön päättää omalla valinnalla, ja jos voi, onko tällöin kyseessä keskeytyminen vai todellakin pimeän yön päättyminen?

Samaa olen miettinyt, että keskeytinkö oman pimeän yöni viimeksi. Olin todella menettämässä järkeni ja minulla on eläimiä hoidettavana. Vai olinko muuten vain sekoamassa sitten... Mistä sen edes tietää onko se pimeä yö? Tuntuu että uudestaan jotain alkamassa, pitäisiköhän tällä kertaa antaa vaan mennä. Entä jos menettääkin järkensä kokonaan ja sekoaa, eikä mitään valaistumista ole tiedossakaan? Toisaalta mitä väliä. Turhuuksien turhuutta kaikki vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko pimeän yön päättää omalla valinnalla, ja jos voi, onko tällöin kyseessä keskeytyminen vai todellakin pimeän yön päättyminen?

Samaa olen miettinyt, että keskeytinkö oman pimeän yöni viimeksi. Olin todella menettämässä järkeni ja minulla on eläimiä hoidettavana. Vai olinko muuten vain sekoamassa sitten... Mistä sen edes tietää onko se pimeä yö? Tuntuu että uudestaan jotain alkamassa, pitäisiköhän tällä kertaa antaa vaan mennä. Entä jos menettääkin järkensä kokonaan ja sekoaa, eikä mitään valaistumista ole tiedossakaan? Toisaalta mitä väliä. Turhuuksien turhuutta kaikki vain.

Tekee mieli ajatella, että aito Totuuden/Jumalan löytäminen ovat alkusyitä miksi pimeä yö alkaa, ja sitten se kestää niin kauan kuin kestää. Jos sen voi helposti valitsemalla lopettaa, niin sitten se yö on jo ohi. Kesken kaiken ei toisin voi valita, sen olen huomannut. Jos mitään valaistumista ei ole tapahtunut pimeän yön päätyttyä, niin tuskin sitä niinkään tulee että tieten tahtoen hakeutuu kärsimykseen/ylläpitää kärsimystä jos voi valita toisinkin. Ehkä on vain tyydyttävä pimeän yön hedelmiin, oli ne kuinka mitättömän oloisia tahansa, ja vaikka olikin toivonut valaistumista mutta ei sitä saanut.

Eikös ole jännä, että me tosiaan etsimme Jumalaa  - ja totuutta kaikesta - ja samaan aikaan me kuitenkin olemme Jumala (tai Tietoisuus tai Elämä tai Kaikki, mitä on tai Itse jne. mitä nimeä kukakin haluaa käyttää). Siis Jumala/Tietoisuus ilmentyneenä yksilöksi, niin täksi yksilöksi, joka tätä kirjoittaa kuin myös muiksi yksilöiksi, jotka kukin mitäkin missäkin tekevät ja ilmentävät, ja kaikeksi luonnoksi - kaikeksi mitä on.

On vaan niin vaikeaa todella tajuta, että olemme se, mitä etsimme. Itse etsii Itseään.

Suosittelen lämpimästi Jed McKennan kirjojen lukemista, joista täällä on jo aiemminkin ollut juttua. 

"Epätotuuden epäoivaltaminen" ei ole mitään kivaa, mukavaa piis änd laav lässynlässyniä vaan tuskallista irtipäästämistä kaikista emotionaalisista sidoksista, joilla on kiinni egossa ja mielen harhamaailmassa. Ei tämä ole mitään ihanaa rakkaudellista lillumista kun tekee hidasta "itsemurhaa". Tää sattuu, sattuu niin hemmetisti. Tämän tästä kyselee itseltään miksi tämän tekee itselleen, miksi.. kun voisi keskittyä tekemään harhasta vaan mukavemman harhan.

Myös Gary Renardin kirjoja suosittelen lämpimästi. IOK ja McKenna ei poissulje toisiaan vaikka McKennan valaistumistrilogian voisi äkkiseltään ajatella niin tekevän. Kaiken teoria vastaa jo aika lailla IOKia. Eikä myöskään IOK ole mikään oikotie onneen; yhtä lailla se vaatii tinkimätöntä työtä. Mitään ei vaan tipu syliin ilman tätä tuskallista egon tekemättömäksi tekemistä.

McKennan kirjoissa on myös tuosta manifestoinnista ja miksi se on pielessä suunnilleen kaikilla. 

Lopulta ei ole mitään muuta kuin "sinun tahtosi on minun tahtoni". Kaikki muu on pelkoon perustuvaa "manifestointia", egon haluan sitä ja tätä jotta.. tätä peliä, jota ego tahtoo sinun pelaavan (muiden pelien joukossa), ettet tekisi sitä ainoaa matkaa joka on tehtävä-> kuka/mikä minä olen, matka itseen eli itsettömyyteen.

Mutta enhän mä mistään mitään tiedä.. kunhan kerroin missä uskomuksissani tällä hetkellä olen kiinni :) mutta matka jatkuu.. toivottavasti tässä kohta on edessä se käännekohta, jossa luovun kaikesta ja kaikista ja kohtaan sen tyhjyyden, missä ei ole enää mitään jäljellä. 

 Jeesus sanoi, ette totuudet ovat yksinkertaisia. IOK ei ole mikään yksinkertainen "opas" eikä monilla ole mitään mahdollista panostaa sen opiskeluun ihan jo ajanpuutteen vuoksi. Esim. vuorotyötä tekevät monen lapsen vanhemmat ym. kiireiset.

Totuuden oivaltaminen on lähes kaikille mahdollista, jos heillä vain jonkinasteinen lukemisen ymmärrys tai muulla tavoin hankitun tiedon ymmärrys  on, vaikka sekin on mahdollista, että täysin lukutaidoton ihminen voi valaistua, sillä lopulta äly tai lukeminen tai opiskelu ei ole se avain valaistumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pyyde pitää minää hengissä.

Kun pyyde lakkaa, lakkaa minä

olemasta.

Tässä on kyse pyyteestä: Olla jotakin tai tulla joksikin.

Vierailija kirjoitti:

 Jeesus sanoi, ette totuudet ovat yksinkertaisia. IOK ei ole mikään yksinkertainen "opas" eikä monilla ole mitään mahdollista panostaa sen opiskeluun ihan jo ajanpuutteen vuoksi. Esim. vuorotyötä tekevät monen lapsen vanhemmat ym. kiireiset.

Totuuden oivaltaminen on lähes kaikille mahdollista, jos heillä vain jonkinasteinen lukemisen ymmärrys tai muulla tavoin hankitun tiedon ymmärrys  on, vaikka sekin on mahdollista, että täysin lukutaidoton ihminen voi valaistua, sillä lopulta äly tai lukeminen tai opiskelu ei ole se avain valaistumiseen.

Hetkeäkään en usko, että valaistuminen tulee kirjoja lukemalla. Kirjat voi helpottaa oloa prosessin aikana, jotta tavallinen mieli ymmärtäisi mistä on kyse eikä niin vastustelisi.