Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ainoitten lapsten vanhemmille kysymys

02.07.2008 |

Te, kenellä on yksi lapsi, joudutteko tekemään työtä lapsen sosiaalisten suhteitten eteen?



Meillä on arka koululaispoika (menee neljännelle). Asumme asuinalueella, missä ei ole lapsen ikäistä seuraa. Poikamme ei suostu pyöräilemään puolentoista kilometrin päähän kavereitten luokse (taustalla vuosi sitten alueella liikkunut "lapsen häiriköijä ", ja kerran lapsi on joutunut kiusatuksi koululaisen toimesta, mistä ei suostu kertomaan).



Poikamme laittaa kavereilleen tekstiviestejä, missä kysyy leikkimään. No, tuossa iässä tekstiviesteihin ei juurikaan vastata. Puhelinta ei uskalla käyttää puhumiseen, vaikka selkeästi kaipaa seuraa.



Olen äitinä tähän saakka hoidellut kavereitten kysymiset, mutta nyt en enää halua, koska pelkään pojan tietyllä tapaa leimautuvan "mammanpojaksi".



Viime kesänä naapurissamme asui poika, jonka kanssa lapsemme reipastui kovasti, mutta syksyllä kaveri muutti.



Olen todella huolestunut tilanteesta, pelkään lapseni syrjäytyvän yms. Kaipaan vertaistukea.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
08.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapseni (reilusti omaasi nuorempi, kirjoitan kun muilla ei tunnu olevan ongelmaa) on uusissa tilanteissa hitaasti lämpeävä, arkakin. Tosin varsin sosiaalinen ja tulee toimeen erilaisten kavereiden ja aikuisten kanssa.



Olen kannustanut häntä mahdollisimman paljon omatoimisuuteen kavereidensuhteen ja muutenkin hoitamaan omia asioita ikätason mukaan. Esim soittaa itse päiväkotiin, jos saa "ylimääräisen vapaan" (valitsen numeron valmiiksi ja olen vieressä) jne.



Asuinalueellamme ei ole muita samanikäisiä lapsia, joten joudun kyllä panostamaan lapsen kaverisuhteisiin kuljettamalla ja sopimalla osan tapaamisista. Usein lapset sopivat keskenään kaverireissuja päiväkodissa ja tarvitsevat vain luvat ja kuljetuksen.

Vierailija
2/2 |
08.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös huolta ainoan lapsen (tyttö) kaverisuhteista. Muutimme reilu vuosi sitten ja lapsi vaihtoi koulua. Aiemmassa asuinpaikassa riitti kavereita ja koulussa meni hyvin. Uudesta koulusta kavereita ei sitten löytynytkään, välitunneillakin tyttö oli yksin. Ongelmaa hoidettiin opettajan kanssa ja koulu on sen jälkeen sujunut joten kuten..



Olen kovasti yllyttänyt pyytämään luokkakavereita kylään ja tyttö kyllä soittaa, mutta harvoin kellekään sopii. Yleensä kaverit varataan jo koulussa ja lapseni ujonpuoleisena jää rannalle. Aina tilanteissa, joissa lapsia on useampi, hän myös vetäytyy pois, eikä myöskään viihtyisi missään kerhoissa tai harrastuksissa, missä lapsia on paljon.



Kesä sujuu aika yksinäisissä merkeissä lapsella.. Syksyksi olen päättänyt ilmoittaa tytön harrastuksiin, vaikka sitten puoliväkisin. Jospa hän löytäisi sen oman juttunsa ja rohkaistuisi sitä kautta.. Toivotaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla