Voiko tämä mies olla narsisti vai mikä tässä mättää teidän mielestänne?

Haukkuuko hän sinua, kun riitelette?

Hänellä on naisen aivot ja sen mukainen käytös.

Ei välttämättä narsisti, mutta vaikea ihminen. Narsistiin sopii mielestäni sellainen ajatus, että toimii ilman omatuntoa eli tekee asioita, joista normaali ihminen kokisi syyllisyydentunnetta, narsistinen ihminen taas pitää tekoja oikeutettuina.

Ristiriitainen/turvaton kiintymyssuhde lapsuudessa lienee todennäköisempi. Eli ei ole vain oppinut luottamaan toiseen täysin. Ainakaan mä en nappaa tossa juuri mitään narsistista vibaa. On myös hyvä muistaa, että narsisteja on vain muutama prosentti väestöstä, eli se ihan oikeasti on tosi harvinaista. Kun taas muitakin turvallisia kiintymyssuhteita on muistaakseni jopa 1/3:lla. Näin siis mutulla psykologina väittäisin. Oikeaan diagnoosiin tarvitaan kuitenkin paljon enemmän (esimerkiksi sen, että joku oikeasti näkisi ja haastattelisi miehesi), ja tämä kannattaa pitää mielessä vastauksia lukiessasi (ts. älä vedä liikaa johtopäätöksiä).

Herrajesta... Ihan niinkuin minun suhde, josta olen jo pitkään rimpuillut pois. Mies on kiltti mutta valehtelee tai ainakin monet merkit viittaavat siihen. Mitään ei myönnä ja kaikesta tulee aina minun vika. Minä sanoisin, että hyvin kieroutunut persoona ja narsismi yhdistyvät sekä sinun tilanteessa että minun. Onko muita jotka ovat samaa mieltä?

Kyllä nuo kaikki hälytysmerkkejä on. Varsinkin tuo, että sinulla on tunne että hän manipuloi tunteilla sinua. Ei hyvä. En kyllä kehottaisi jatkamaan, ellet sitten nauti tuosta menosta. Olet nyt tuhlannut vuoden mieheen, mikä on vähemmän kuin vuosi ja yksi päivä.   

Vierailija kirjoitti:

Haukkuuko hän sinua, kun riitelette?

Ei kyllä. Yhden kerran on sanonut "hiton ämmä" mutta se jäi kertaan, kun sanoin että noin ei puhuta toiselle.

-ap

Luota intuitioosi. Muuten päädyt katumaan tulevaisuudessa.

Kuulostaa minun erittäin narsistiselta exältäni. Hän teki tosin myös sitä että aloitti riidan aiheesta missä hän oli itse tehnyt väärin ja syytti minua omista virheistään.

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen/turvaton kiintymyssuhde lapsuudessa lienee todennäköisempi. Eli ei ole vain oppinut luottamaan toiseen täysin. Ainakaan mä en nappaa tossa juuri mitään narsistista vibaa. On myös hyvä muistaa, että narsisteja on vain muutama prosentti väestöstä, eli se ihan oikeasti on tosi harvinaista. Kun taas muitakin turvallisia kiintymyssuhteita on muistaakseni jopa 1/3:lla. Näin siis mutulla psykologina väittäisin. Oikeaan diagnoosiin tarvitaan kuitenkin paljon enemmän (esimerkiksi sen, että joku oikeasti näkisi ja haastattelisi miehesi), ja tämä kannattaa pitää mielessä vastauksia lukiessasi (ts. älä vedä liikaa johtopäätöksiä).

Vahvistan tämän. Miehen lapsuus on alkoholismin, väkivallan ja turvattomuuden värittämä. Oma lapsuuteni oli myös vaikea, ja ehkä en itsekään ole kovin helppo ihminen. Mies on sanonutkin, että luottaminen on todella vaikeaa. Väsyn vain hänen syytöksiinsä pettämisestä tai epäilyistä minua kohtaan, enkä tiedä onko tässä turvattomasti kiintyneessä parisuhteessa kovinkaan hyvä olla.

-ap

"- Osaa piikitellä erittäin hienovaraisesti ja passiivis-aggressiivisesti. Ei myönnä piikitelleensä, vaan jos huomautan asiasta tai suutun, hän kääntää tilanteen niin että minä suutun hänelle tyhjästä ja loukkaan häntä eikä "hän ansaitse sellaista".

- Minulla on usein tunne, että hän hallitsee minua kiltteydellä ja saa minulle syyllisen olon, jos en osaakaan olla onnellinen siitä mitä hän antaa."

Avaatko miten piikittelee, esimerkkejä? Heittääkö läppää jostain asioista, mitä olet tehnyt/sanonut ja joihin ei tästä päätellen ole tyytyväinen, mutta ei sano suoraan efes kysyttäessä? Ja miten hallitsee kiltteydellä? Tuleeko olo, että hän on nielestään ikään kuin "parempi" ihminen kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut vuoden miehen kanssa ja alkanut huomaamaan merkkejä, ettei seurustelukumppanini ole aivan järki-ihminen, tai ei ole ehkä sitä mitä on antanut ymmärtää. En osaa sanoa, voisiko kyseessä olla jokin piiloteltu narsismi vai muu persoonallisuushäiriö, vai onko syy sittenkin enemmän omassa päässäni. Miehellä on seuraavia piirteitä, joihin kaipaisin kommentteja teiltä.

- Mustasukkaisuus.

- Yhdessä ollessa mies on usein takertuva ja huomionkipeä, mutta silti henkisesti etäinen. Minulla on usein sellainen tunne, että hän peittää todellista minuuttaan puhumalla, vetäytymällä tai hassuttelemalla.

- Haluaa, että viettäisin kaiken vapaa-aikani hänen kanssaan, muttei itse vietä kaikkea vapaa-aikaansa minun kanssani. Hänellä on siis enemmän vapaa-aikaa kuin itselläni.

- Ei halua luvata / suunnitella juuri mitään, kaiken pitäisi mennä siten kuin hänestä "tuntuu" sillä hetkellä. perustelee sen sillä ettei elämästä koskaan voi tietää varmasti ja keksii aivan tuulesta temmattuja "kauhuskenaarioita" jotka ovat hyvin epätodennäköisiä, mutta toimivat hänen mielestään hyvänä perusteluna sille miksi hän ei voi luvata tai suunnitella mitään.

- Minulla on usein tunne, että hän hallitsee minua kiltteydellä ja saa minulle syyllisen olon, jos en osaakaan olla onnellinen siitä mitä hän antaa.

- Riidoissa ei ole aina järkeä. Ei riitele välttämättä kauan aikaa ja leppyykin ainakin päällisin puolin suht nopeasti, mutta hän ei osaa antaa tuumaakaan periksi, suuttuu ja kiroilee kovasti riitojen aikana. Jos yritän tarttua johonkin hänen ehdotukseensa joka on itselleni vieras tai ei ole sitä miten itse olisin halunnut toimia, hän ei tarjoa minulle edes siinä tilanteessa vakautta ja tunnetta että hän on siltikään tyytyväinen ja asia menee hyvin. Vaan epävarmuus jatkuu silti.

- Muuttaa mieltä isoissa asioissa.

- Osaa piikitellä erittäin hienovaraisesti ja passiivis-aggressiivisesti. Ei myönnä piikitelleensä, vaan jos huomautan asiasta tai suutun, hän kääntää tilanteen niin että minä suutun hänelle tyhjästä ja loukkaan häntä eikä "hän ansaitse sellaista". Joskus suhteen alussa myönsi tekevänsä joskus tällaista (kun ei vielä tehnyt tätä minulle) mutta nyt ei enää myönnä.

- Itserakkaita piirteitä. Sydämestä tulleet kohteliaisuuteni otetaan mielihyvin vastaan, valo syttyy hänen silmiinsä ja hän pyytää, että kehuisin häntä vielä lisää!

- Haluaa läheisyyttä, syliä ja rapsutuksia todella todella paljon. Tuntuu, etten saa vastarakkautta samalla mitalla.

Kaiken kaikkiaan minulla on tunne, että mies pelaa tunteillani ainakin jollain tasolla. Miten on ja mikähän tässä voi olla ongelman nimi?

Sulla tulee kyllä menemään kaikki energiat tähän suhteeseen. Musta hyvä suhde on sellainen, että jaksetaan tukea toista eli ollaan aina toisen puolella, eikä toista vastaan. Näistä jutuista ei käy ilmi, että mies koskaan olisi sinun puolellasi. Entä sitten, jos sinulla on elämässä vaikeuksia, kuinka mies niihin suhtautuu? Onko mies sellainen, että tekee päivittäin kertoa miehelle, mitä vaikka töissä tapahtunut?

Sitten tulevaisuuden kannalta, mitä odotat sellaisen kanssa, joka ei voi suunnitella mitään pitemmällä tähtäimellä? Että hän ei voisi lähteä vaikkapa matkalle, koska ei voisi sitoutua sellaiseen, että se suunnitellaan ajoissa ja ostetaan liput jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen/turvaton kiintymyssuhde lapsuudessa lienee todennäköisempi. Eli ei ole vain oppinut luottamaan toiseen täysin. Ainakaan mä en nappaa tossa juuri mitään narsistista vibaa. On myös hyvä muistaa, että narsisteja on vain muutama prosentti väestöstä, eli se ihan oikeasti on tosi harvinaista. Kun taas muitakin turvallisia kiintymyssuhteita on muistaakseni jopa 1/3:lla. Näin siis mutulla psykologina väittäisin. Oikeaan diagnoosiin tarvitaan kuitenkin paljon enemmän (esimerkiksi sen, että joku oikeasti näkisi ja haastattelisi miehesi), ja tämä kannattaa pitää mielessä vastauksia lukiessasi (ts. älä vedä liikaa johtopäätöksiä).

Vahvistan tämän. Miehen lapsuus on alkoholismin, väkivallan ja turvattomuuden värittämä. Oma lapsuuteni oli myös vaikea, ja ehkä en itsekään ole kovin helppo ihminen. Mies on sanonutkin, että luottaminen on todella vaikeaa. Väsyn vain hänen syytöksiinsä pettämisestä tai epäilyistä minua kohtaan, enkä tiedä onko tässä turvattomasti kiintyneessä parisuhteessa kovinkaan hyvä olla.

-ap

No hei, hyvänä uutisena, että turvallisen kiintymyssuhteen voi rakentaa vielä aikuisenakin, joskaan helppoa se ei ole :) Terapia auttaa, ja jos siihen on rahaa/halua. Tottakai asiat saattaa ihan kahden keskenkin korjaantua vain olemalla läsnä ja puhumalla tunteista avoimesti, joskin tällöin tie on usein kivisempi ja pidempi. Oikeastaan siis olet valinnan edessä, korjatakko olemassaolevaa silläkin uhalla, että se ei koskaan tule valmiiksi (eli esimerkiksi eroatte kesken prosessin, koska kuten sanottu, se voi olla kummallekkin aika rankkaa). Toisaalta taas jo onnistutte, niin teille tulee todennäköisesti hyvä ja  "terve" parisuhde, ja varmaan hitsaannutte prosessin aikana entistä tiiviimmin yhteen. Toinen vaihtoehto on jatkaa nykyisessä tilassa. Kolmas vaihtoehto taas on etsiä ajan kanssa uusi suhde, joka toimii paremmin alusta asti.

Ensimmäisen ja kolmannen vaihtoehdon välillä kumpikaan ei ole toista parempi, vaan kannattaa kuunnella omia (ja kumppanin) tuntemuksia. Ei siis ole mitään väärää, vaikka toteaisitkin, että kyseessä ei nyt ole se ihminen jonka varaan haluat lähteä tulevaisuutta rakentamaan. Nykyiseen tilanteeseen jäämistä en taas suosittelisi, koska asia selvästi häiritsee sinua, ja pitkässä juoksussa vain katkeroituu, jos tulee olo että antaa toiselle vuosiaan elämästä saamatta itse yhtä paljon takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen/turvaton kiintymyssuhde lapsuudessa lienee todennäköisempi. Eli ei ole vain oppinut luottamaan toiseen täysin. Ainakaan mä en nappaa tossa juuri mitään narsistista vibaa. On myös hyvä muistaa, että narsisteja on vain muutama prosentti väestöstä, eli se ihan oikeasti on tosi harvinaista. Kun taas muitakin turvallisia kiintymyssuhteita on muistaakseni jopa 1/3:lla. Näin siis mutulla psykologina väittäisin. Oikeaan diagnoosiin tarvitaan kuitenkin paljon enemmän (esimerkiksi sen, että joku oikeasti näkisi ja haastattelisi miehesi), ja tämä kannattaa pitää mielessä vastauksia lukiessasi (ts. älä vedä liikaa johtopäätöksiä).

Vahvistan tämän. Miehen lapsuus on alkoholismin, väkivallan ja turvattomuuden värittämä. Oma lapsuuteni oli myös vaikea, ja ehkä en itsekään ole kovin helppo ihminen. Mies on sanonutkin, että luottaminen on todella vaikeaa. Väsyn vain hänen syytöksiinsä pettämisestä tai epäilyistä minua kohtaan, enkä tiedä onko tässä turvattomasti kiintyneessä parisuhteessa kovinkaan hyvä olla.

-ap

Huomasinkin, et oli samoja oireita kuin miulla. Todennäköisesti lapsuudessa syntyneet traumat on takana tolle käytökselle. Miehes ei mahda sille käytökselle mitään, jos ei hakeudu psykoterapian. Siinäkin tapauksessa pitää ol itsellä lija tahto muutokseen.

Tilaa netistä kirja Why does he do that