Miten oppia elämään rumuuden kanssa?
Olen siis yleisillä standardeilla ruma nainen, en ole koskaan seurustellut vakavasti yhdenkään miehen kanssa, minua ei hyväksytä mihinkään porukoihin mukaan ja saan ihmisiltä välinpitämätönpä ja huonoa kohtelua ihan mihin tahansa menenkin. Koetteko että rumuutenne takia olette jääneet elämässä monista asioista muista ihmisistä jälkeen? Tuntuu että olen tässä maailmassa vain sivustaseuraaja, täysin merkityksetön ihminen. Tämä masentaa minua todella paljon ja itsetuntoni on todella huono, olen vakavasti masentunut tämän asian takia. Tuntuu etten kykene normaalin elämään ollenkaan. Jakakaa kokemuksianne.
Kommentit (4)
No voithan ajatella että olet rumanakin ainutlaatuinen ihminen; toista samanlaista ei ole olemassa ja on jokin syy sille, miksi olet juuri sellainen kuin olet; osa jotakin suurempaa suunnitelmaa.
Kauniita kliseisiä sanoja mutta eivät auta yhtään. Rumuus on negatiivinen ominaisuus, ei siinä ole kerta kaikkiaan mitään positiivista. Ruman naisen elämä on yhtä helvettiä, en soisi moista kohtaloa kenellekään. Rumat ihmiset jäävät paitsi monista asioista, jopa työnsaanti on heille vaikeampaa. Ulkonäkö vaikuttaa moniin asioihin elämässä, sen merkitystä ei voi sivuuttaa mitenkään. En ole aloittaja.
Mulla sama kuin kakkosvastaajalla eli olen myös epäsosiaalinen enkä oikein kaipaakaan ihmisten seuraa, siksi rumuus ei niin paljoa haittaa.
Olen myös ruma, mutta onneksi myös epäsosiaalinen, joten en haluakaan ihmisten seuraa. Joten rumuus ei haittaa mitenkään. Olen minä kyllä nuorempana 2 kertaa seurustellutkin, ulkomaalaisten minua huomattavasti vanhempien miesten kanssa. Mutta totesin että olen liian erakko seurustelutouhuihin.