Kaukaisesta pikkupitäjästä jo vuosia sitten lähteneet ja muualle elämän luoneet, kuinka usein käytte enää tuolla kotiseudullanne

En ole käynyt vuosikausiin. Perhe muuttanut pois myös.

Viikonloppu kerran parissa kuukaudessa, koska vanhempani(eli myös lasteni isovanhemmat) asuvat siellä. Muuten tuskin kävisin. Välimatkaa reilu 300km.

Kävin kerran pari kuussa kun vanhempani asuivat siellä vielä. Sitten he muuttivat pois ja sen jälkeen en ole köynyt kertaakaan enkä usko, että tarvetta tulee.

Kun vanhempani asuivat siellä, vierailin tietysti heidän luonaan. Muutaman tunnin kerrallaan.

1 krt / 2 vuotta tai harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

1 krt / 2 vuotta tai harvemmin.

Lisäys: ei siellä ole mitään tekemistä/tehtävissä. 4 päivää on jo hirveää tuskaa. Vanhemmat siellä.

Käyn kaksi kertaa vuodessa, tosin talo vaihtunut mutta ei paikkakunta. Tiedän missä on juureni. 

Eli teillä ei ole enää ikävä vanhoja tuttuja maisemia jne.? Katseletteko edes netistä kuvia sieltä koskaan tai luette keskusteluja?

Välimatkaa sinne noin 1200km, eli aikalailla Suomen toiseen päähän. 1-2 krt vuodessa pääsen käymään, ikävä on aina kotiseutua kuitenkin. Kotona ollessa nautin rauhasta ja luonnosta, kerään voimia palata suureen kaupunkiin jonne minua ei ole luotu... Vähän yli 10v sitten olen 15 vuotiaana opiskelemaan lähtenyt, aikalailla pakosta kun ei siellä ollut mahdollista opiskella, ja elämä on kuljettanut sen jälkeen niin että takaisin ei ole ollut mahdollisuutta pysyvästi palata, eikä ole näköpiirissäkään.

Toive siitä kuitenkin elää, en minä tänne kuulu.

Käyn lasten isovanhempien takia 4 kertaa vuodessa . 3-6 päivää kerrallaan, kun matka pitkä. Typerä pieni taajama, jossa ei ole mitään. Muutin sieltä heti 18- vuotiaana pois ja ei ole koskaan tullut ikävä paikkaa.

Tyyliin jouluna ja juhannuksena. Silloin tietysti tehdään perinteisiä joulu- ja juhannusjuttuja. Aika pitkälti kaikki kaveritkin ovat jo muuttaneet pois. 

Vierailija kirjoitti:

Välimatkaa sinne noin 1200km, eli aikalailla Suomen toiseen päähän. 1-2 krt vuodessa pääsen käymään, ikävä on aina kotiseutua kuitenkin. Kotona ollessa nautin rauhasta ja luonnosta, kerään voimia palata suureen kaupunkiin jonne minua ei ole luotu... Vähän yli 10v sitten olen 15 vuotiaana opiskelemaan lähtenyt, aikalailla pakosta kun ei siellä ollut mahdollista opiskella, ja elämä on kuljettanut sen jälkeen niin että takaisin ei ole ollut mahdollisuutta pysyvästi palata, eikä ole näköpiirissäkään.

Toive siitä kuitenkin elää, en minä tänne kuulu.

Mua taas ei ollut luotu sinne korpeen. Synnyin väärään paikkaan.

Käyn neljä-viisi kertaa vuodessa äidin luona lasten kanssa. Vierailut on suht tylsää olemista vaan, mutta otan rentoilun kannalta. Mies on aika harvoin mukana. Samalla paikkakunnalla on myös entinen mummolani ja välillä tulee houkutus mennä tuijottamaan sitä pihaa ja muistella lapsuutta ja mummoa. Vielä en ole käynyt.