Muita, jotka sanoo että on joku seurustelukumppani, vaikka ei olekkaan.
Minä nimittäin sanon niin, koska muuten saan niin sääliviä katseita ihmisiltä, ja surkuttelua, että masennun entisestään. Jouluisin ym.juhlapyhinä en saisi hetken rauhaa, kun äitini pelkäisi, että tapan itseni kun olen yksin.... Ongelmaksi on vaan tullut nyt se, että äitini on alkanut jankuttamaan nähdä tämä heila. On tullut jo ilkeitä piikkejä, että onko joku pussikaljamies, kun en kehtaa esitellä.
Kommentit (3)
Itse ostin jopa sen sormuksen nimettömään, että saatoin sitä tarvittaessa vilauttaa.
Käytin töissä sormusta, koska se rouvastatus jotenkin toimi paremmin asiakkaiden (ulkomaalaisia) parissa.
Kyllä sekin aika koittaa että löydät jonkun ja sitten vaan mietit mitä kaikkea olisi pitänyt ehtiä tekemään..eli keskity opiskeluun, matkusta.
Ihmisen pitää olla ensin kokonainen yksin, jotta on aikanaan valmiimpi laadukkaaseen ihmissuhteeseen. Aivan liikaa kun on sitä, että ajattelee onnen tms tulevan vain toisen kautta. Seurauksena keskenkasvuisia riitoja, mustasukkaisuutta ym kypsymättömyyttä.
Tai että kuka tahansa kelpaa.
Itse olin nuorena yksin ja koin selvästi ettei se ollut ongelma minulle, vaan niille muille. Epäiltiin lesboksi vähättelevään sävyyn, yksi tyyppi sanoi kerran että "sulla on alapäässä vikaa" ym vaikka en ollut ollut sen tai kenenkään sen tutun kanssa. Vaikka en vain pitänyt heistä. Että aina on ihmisiä jotka haluavat vain loukata.
Mutta itse voi päättää ettei välitä. Mitä se niille kuuluu!
Mulla oli tapana sanoa nuorena niin useimmille tanssittajille, kun pyrin torjumaan innokkaimpia tutustujia; halusin vain tanssia. No, jos oli miellyttävä tanssittaja niin hänelle en sitten valehdellut. Ja tansseista sen oikean sitten löysinkin.