Lue keskustelun säännöt.
Taas satutin itseäni...
09.07.2016 |
Mies vielä provosoi. Sanoi, että lyö edes joskus kunnolla, että sattuu. Löin tietenkin. Nyt toinen puoli naamasta turvoksissa ja huomenna varmaan musta. Tunnen itseni niin huonoksi ja epäonnistuneeksi kaikessa. Riitelimme mieheni kanssa kotitöistä ja lapsen hoidosta. Hän oli ollut pitkän päivän töissä ja oli väsynyt, ymmärrän. Minä taas olen viimesillään raskaana ja taaperon kanssa kotona. Tuntuu, että voimat ovat ihan loppu. En muista millon olisin syönyt kunnon aterian tai nukkunut kokonaisen yön. Suutuin miehelleni, kun hän tuli kotiin eikä ollut valmis auttamaan missään ja jätti vaatteensakin pitkin poikin ja minä niitä taas keräilin. Oisin halunnut suihkuun ja sen jälkeen vähäksi aikaa pitkälteni selkää lepuuttamaan. Siitä sitten vain alkoi hirveä sota ja haukkuminen ja loppu sitten olikin jo tuossa aloituksessa. Mies on hyvä ja rakastava isä lapselleen, mutta minä en ole pahemmin saanut hyvyyttä osakseni. En enää tunne itseäni, mieheni mielestä olen laiska valittava ämmä, joka ajattelee vain itseään. Ehkä se sitten vain on niin, vaikka pyrin ajattelemaan lastamme ja tulevaa lasta ensin. Jos voisin paremmin, niin koko perheemmekin voisi. Varmaan hieman pomppiva teksti, mutta teki hyvää purkaa ja kirjoittaa..
Kertokaa vaikka teidän kesälomistanne, niin saan vähän muuta mietittävää:)
Kommentit (8)
Kenen vittu pitää kantaa vastuu SUN voinnista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa surulliselta.
Miksi et syö kunnolla? Syöhän taaperokin?
Mitä miehesi teki, kun löit häntä? Onko teillä tapana lyödä toisianne?
Lattialla olevat vaatteet eivät ole elämän ja kuoleman kysymys. Sano miehelle, että kerää itse kamppeensa.
Töissäkin on oikeasti raskasta. Kotonakin voi olla. Älkää vähätelkö toisianne, eikä saa kuvitella toisen lukevan ajatuksia.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta.
Miksi et syö kunnolla? Syöhän taaperokin?
Mitä miehesi teki, kun löit häntä? Onko teillä tapana lyödä toisianne?Lattialla olevat vaatteet eivät ole elämän ja kuoleman kysymys. Sano miehelle, että kerää itse kamppeensa.
Töissäkin on oikeasti raskasta. Kotonakin voi olla. Älkää vähätelkö toisianne, eikä saa kuvitella toisen lukevan ajatuksia.
Tsemppiä!
Lapsi saa ruokaa kyllä. Itseäni lyön, helpottaa sisäistä tuskaa hetkeksi, kun kipu siirtyy fyysiseksi
Ja vielä:
Kai taapero nukkuu päiväunia? Nuku ja lepää silloin.
Kahden aikuisen ja yhden lapsen taloudessa ei ole niin paljon kotitöitä että ne oikeasti vaatisivat koko päivän joka päivä aikaa. Ei ole, puhun kokemuksesta.
Kuten joku jo aiemminkin kirjoitti, vastuu hyvinvoinnistasi on lopulta sinulla itselläsi. Mies kuitenkin työnteollaan tuo teidän talouteen rahaa, ei mikään pikkujuttu sekään.
Puolisoa ei saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä, vaikka kuinka tekisi lähinnä mieli viskata hänet lähimpään jorpakkoon. Toisen kunnioitusta ei tulisi unohtaa, riitatilanteissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta.
Miksi et syö kunnolla? Syöhän taaperokin?
Mitä miehesi teki, kun löit häntä? Onko teillä tapana lyödä toisianne?Lattialla olevat vaatteet eivät ole elämän ja kuoleman kysymys. Sano miehelle, että kerää itse kamppeensa.
Töissäkin on oikeasti raskasta. Kotonakin voi olla. Älkää vähätelkö toisianne, eikä saa kuvitella toisen lukevan ajatuksia.
Tsemppiä!Lapsi saa ruokaa kyllä. Itseäni lyön, helpottaa sisäistä tuskaa hetkeksi, kun kipu siirtyy fyysiseksi
Aa, ajattelin että löit miestä ja mies vastasi samalla mitalla.
No ethän sinä ihan terve ole.
Enivei, kannattaa nyt ihan heti aloittaa asioista joihin _voi_ vaikuttaa. Mietit mistä huono olo johtuu ja mitä voisit niille asioille tehdä. Mies varmaan "provosoi" sinua kun ei muuta osaa. Olisin minäkin hämilläni jos oma mies hakkaisi itseään.
Mites ihan mielenterveysneuvola?
Sairas suhde teillä, jos turpaan vedetään, oli syy mikä hyvänsä. Oisko aika hakeutua hoitoon? Edes lastenne vuoksi.