Onko 20-vuotias liian nuori vakavaan ja aikuiseen parisuhteeseen?

Eihän kaikki 40-vuotiaatkaan oo. Tunnen muutaman semmosen meidän suvussa, aika säälittäviä tapauksia ovat muutenki.

Eiköhän se riipu ihan henkilöstä. Jotkut ovat vielä parikymppisinä todella teinimäisiä, jotkut taas todella kypsiä ja aikuisia. Ihan on sun arvioitavissa tämä, kun kys. henkilön tiedät, me emme.

Oon 22 ja mietin joka päivä, oonko valmis tähän sitoutuneeseen suhteeseen jossa elän. Kai sitten olen, kun en poiskaan ole lähtenyt.

Mutta yleisesti se valmius on kiinni omista tavoitteista elämässä (mahtuuko ja toivooko suhdetta siihen kohtaan) sekä tahdosta elää suhteessa. Ikä ei kerro siitä mitään mielestäni.

Ei tietenkään. Itse olin avoliitossa jo 20 v, emmekä me mitään lapsia enää siinä olleet. Hoidimme opintomme, rahamme ja asuntomme vastuullisesti, ja parisuhteemme toisiamme kunnioittaen. Erosimme kyllä muutaman vuoden päästä, mutta lähinnä siksi että elämä siinä vaiheessa vielä muotoutuu, ja ottaa ehkä sitten eri suuntia.

Elämänkokemusta ja kolhuja on vielä vähän, että siihen parisuhteen karikoihin voi olla vielä aika vähän kokemusta ja työkaluja. Toisaalta kummallakaan ei ole sitä painolastiakaan, exiä ja lapsia, joista niitä karikoita myöhemmin tulee roppakaupalla.

Minusta ihan hyvät mahdollisuudet elämänikäiseen parisuhteeseen.

Kyllä mun mielestä 20-vuotias ikänsä puolesta on kypsä vakavaan suhteeseen. Siis jos halua todella on, niin ei tuo ikä ole este.

Osa ihmisistä jää koko elämänsä ajaksi tavalla tai toisella teinimäiselle tasolle, mutta kyllä normaali ja terve 20-v. on kypsä halutessaan vakavaan parisuhteeseen ja myös kypsä arvioimaan haluaako vielä noin nuorena vakavaa suhdetta vai sopiiko hänelle mieluummin joku kevyempi tapa aloittaa aikuiselämä.

Tänä päivänä 20v on liian nuori sitoutumaan loppuelämäkseen, koska ihminen muuttuu vielä silloin. Ja niin muuttuu kumppanikin. Ja toisaalta nykyajan virikkeet ovat sellaisia, että ne vievät suuremman huomion kuin oma ja kumppanin kasvu. Kasvetaan herkemmin erilleen. Se oli toista joskus. Omat isovanhempani ovat olleet yhdessä 15 (mummu) ja 18 (ukki) -vuotiaista asti ja olivat elämänsä loppuun asti, kunnes lähivuosina menehtyivät puolivuotta toisensa jälkeen. On todella vaikea kuvitella, että nykymaailmassa enää syntyy samanlaista kumppanuutta.

Up

Jotenkin huvittavaa lukea tämmöisiä koska oma tyttäreni seurusteli jo 7-luokkalaisena eli 14-vuotiaana todella vakavassa ja kunnon suhteessa :D nykyään tyttö on 24v ja hänen miehensä on 26. Ja sama mies ollut sieltä seiskalta asti. Menivät kihloihin kun tytär oli 17v, naimisiin menivät 3v sitten ja heille syntyi 1,5v sitten ihana pieni poika. Suhde oli heti alusta asti vakava ja kunnollinen, koska tyttö oli todella älykäs ja kypsä jo silloin. Ihmettelen kyllä jos ei parikymppinen olisi siihen valmis :D