Te itsemurhaa joskus yrittäneet

Teininä en tiennyt mitään elämästä

Olen yrittänyt kahdesti, 19- ja 23-vuotiaana. Kärsin silloin masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden fobiasta, jotka rajoittivat elämääni erittäin paljon. En ollut esim. opiskelu- tai työkykyinen.

Nyt olen jo nelikymppinen, eikä moisia ongelmia enää ole. Ihan itsestään lopulta menivät ohi, niin että kolmikymppisenä pääsin lähtemään yliopistoon opiskelemaan, valmistuin, olen työelämässä, pariuduin. Elämäni on oikein hyvää nykyisin.

Mutta silti ajattelen niin että eipä siitä mitään haitta aolisi ollut jos olisin onnistunut itsemurhassa, koska eivät kuolleet kärsi. VIeläkin minulle on tavallaan lohduttava ajatus se omasta tahdosta poistumisen vaihtoehto, jos joskus elämässä asiat menevät niin ettei enää huvita jaksaa.

Siitä on kolme vuotta. En ole masentunut, ongelmani ovat ihan muuta. Mielenterveysongelmanikin ovat jotain ihan muuta. Uskon, että painin noiden ongelmien kanssa loppuikäni, mutta pahin on takana. Olen tehnyt hyvin radikaalin elämänmuutoksen. Kuvittelin silloin sen olevan mahdotonta. Elämä on hankalaa, mutta henkistä painetta ei ole enää samalla tavalla. Lähipiiriini kuuluu enää vain ihmisiä, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.

Viitisen vuotta sitten, 47-vuotiaana. Oli kamala kokemus.

Nyt olen onnellinen, olen tosi hyvässä kunnossa. Olen laihtunut ja kaunistunut niistä ajoista.

Onneksi en onnistunut tuossa typeryydessä.

Yrityksestä on kolme vuotta, ja nykyään olen vielä huonommassa kunnossa. Haluaisin yrittää uudestaan, mutta en yksinkertaisesti jaksa nähdä niin paljon vaivaa.

Yrityksestä 14 v. Näennäisesti voin paremmin kuin silloin, mutta ajattelen itsemurhaa lähes joka päivä. Luulen, että päädyn siihen kymmenen vuoden sisällä. En halua epäonnistua yrityksessä. Sekin oli valtava pettymys. (Mulla ei ole lapsia, läheisiä, perhettä tms., joten kuolemani ei aiheuttaisi muille mitään ongelmia.)