Masennuksesta kärsineet/kärsivät, onko tämä normaalia?

Sairastuin vaikeaan masennukseen ja burn outiin ja nyt sairaslomalla. Lääkitys on aloitettu ja säädetty, käyn keskustelemassa joka toinen viikko, tarvittaessa useammin. Lisäksi on säännölliset lääkärikontaktit. Asiat ovat siis hoidossa.

Olen tyytyväinen lääkitykseen ja koen saaneeni siitä apua. Jaksan tehdä kotitöitä eikä päivät mene vain peiton alla. Toki välillä tulee päiviä, jolloin voisin vain nukkua, mutta näitä on harvakseltaan. Se, mikä mua huolestuttaa, on tää mielialan vaihtelu. Mun masennus on tähän saakka ollut tasaista pahaa oloa ja ahdistusta, jota olen koettanut vain painaa syrjään. Mutta nyt on ollut pari päivää jotenkin hirveän raskaita. En haluaisi mennä yhtään mihinkään enkä tavata yhtään ketään (varsinkaan tuttuja), sillä häpeän ulkonäköäni niin suunnattomasti. Olen lihonut, kampaajalla en ole käynyt varmaan vuoteen enkä värjännyt hiuksiani. Meikannut en ole kuukausiin. Huomaan, miten tutut suorastaan tuijottavat muuttunutta olemustani, ja se hävettää :( En halua kohdata niitä katseita.

Mulla on ihan hirvittävän paha olla koko ajan, tuntuu että en ole mitään ja olisi vaan parempi jos saisin kadota yksinäni jonnekin erämaahan lopullisesti. En jaksa uskoa, että olen kenellekään tärkeä, en edes omille lapsilleni. Tuntuu etteivät aikuiset lapseni ymmärrä tätä tilannettani, ja pahoittavat sitten mielensä kun en kykene osallistumaan heille tärkeisiin tilaisuuksiin :( Haluaisin, mutta en kykene, sillä mua ahdistaa niin hirvittävästi olla ihmisjoukossa ja näkyvillä. Tästä seuraa huono omatunto ja itsesyytökset, jotka pahentaa oloa entisestään..

Vaikka olenkin sairastanut tätä masennusta jo muutaman kuukauden, niin näin voimakasta itseinhoa, häpeää ja ahdistusta ei ole ollut koskaan. Tuntuu että olen todella syvällä tässä masennuksessani nyt, että tilanne on yhtäkkiä "romahtanut" jotenkin. Onko tämä aaltoilu siis normaalia, vai olenko sekoamassa ihan lopullisesti? :(