Tiedättekö tällaisia ihmisiä? Sen oloinen, että omaa minuuttia ei ole

Tapasin naisen, jolla on useita sijaislapsia ja mies. On lasten kanssa kotona. Jotenkin sen oloinen, että ei saa mitään otetta, ei oikein edes katsekontaktia. Minua alkoi jotenkin hirvittää, että onko hän sellainen ihminen, että elää koko elämänsä jonkun muun kautta. Suurin osa tuntemistani äideistäkin on kuitenkin ihan läsnäolevan tuntuisia.
Ja noinhan on oikeastaan mahdollista tehdä silloin, kun on päässyt sijais- ja tukiperheeksi - voi ottaa aina uusia aika vanhaksi asti, ei tule edes sitä kriisiä, että pesä tyhjenee ja täytyy löytää oma itsensä uudelleen.
Naisen ja miehen välit vaikuttivat yhtä värittömiltä - ei huonot eikä lämpimät, vaan arkiset.