Jaksaako äiti, jos lapsilla 2 vuoden ikäero?

ja ihan hyvin jaksan vaikka mies ei juurikaan osallistu lasten hoitoon. Mulle on sattunut hyvin nukkuvat lapset.

Ideaali ikäero on mielestäni noin 3v (ainahan se ei toteudu).Itse en tekisi/haluaisi 2v ikäerolla.Mielestäni se on pahin mahdollinen ikäero,mitä nyt olen tuttavapiirissäni huomannut (mustasukkaisuutta,2-vuotias on aika pieni vielä,monilla on uhmaa jne).Näitä ongelmia ei ollut taas vuoden ikäerolla ;) (vaikka väsynyt olinkin).Kokemusta on myös isommasta ikäerosta 4,5v ja 5,5v,tosi kivat ikäerot kuopukseen.Toisaalta taas 5v ja 6v leikkivät keskenään ja äiti saa hoidella vauvaa (9kk) :)

Tuntuu ideaalilta.

mun mielestä ihana ikäero,tietysti välillä ollut rankkaakin,mutta varmasti sen arvoista,lapset ovat toisilleen kaikki kaikessa ja ihan erottamattomat =)

kyllä sitä vaan kummasti jaksaa kun jättää ylimääräisen huolehtimisen ja murehtmisen,keskitty lapsiin ja sitten kun ehtii ja jaksaa niin hoitelee muita asioita =)

itse ainakin olen ielestäni hyvin jaksanut,eikä suurempia ongelmia ollut,vaikka pienemmällä sitten olikin maito allergia ja ensimmäien puoli vuotta oli yhtä huutoa,jotenkin siitäin sitten selvittiin =)

nyt jo helppoa kun lapset 1v3kk ja 2v3kk ja leikkivät paljon keskenään.

meillä mies ei lastenhoitoon osallistu ja sukulaisetkin asuvat 200km päässä,onneksi sentään välillä saa esikoista johonkin muutamaksi tunniksi niin asioita helompi hoidella yhden lapsen kanssa.

ainakin minun äiti jaksoi, minulla ja siskolla melko tarkalleen 2 vuotta ikäeroa. Läheisiä meistä ei tullut, vaan lapsuus ja teini-ikä oli jatkuvaa tappelua, leikittiinhän me välillä mutta useimmiten tapeltiin. Vasta aikuisena pystymme olemaan sivistyneesti yhdessä ja muistelemaan naurulla lapsuuden tappeluita

Tietenkin myös väsytti.

Toisaalta, vaikka joku jaksais hoitaa neloset vuoden välein, se ei tarkoita, että sinä jaksaisit. Itse varmaan tunnet omat voimavarasi parhaiten. Kannattaa myös miettiä, että mitä jos uusi tulokas tarviikin ekstrahoitoa, niin jaksatko sittenkin?

Ihmettelen kovasti miksei jaksaisi? Rehellisesti voin sanoa, että enempää en minäkään jaksaisi, muta näiden muksujen kanssa on saanut arjen hyvin pyörimään. Tietty on päiviä, jolloin kaikki ei suju. Suurimman osan ajasta kaikki menee kuitenkin hyvin ja hyvin jaksaa.

mulla on nyt vuoden vanha lapsi, joka on ollut alusta asti maailman helpoin ja tyytyväisin tapaus.

Toinenhan voikin sitten taas olla toista maata ja mietin tässä vielä tätä asiaa.



Kiva kuulla teidän kokemuksistanne.

Itselläni on miltei 6 vuotta ikäeroa isosisareen ja en voi todellakaan kertoa, että meillä olisi ollut yhteinen lapsuus. Siksi houkuttelisi ajatus " antaa" esikoiselle " kaveri" .

Meijän lapsilla ikäeroa 14 kk ja mää kans kävin lukemassa kyseisen ketjun.. Aika surullista luettavaa..



Mää oon hyvin pärjänny. Koen että lapsista on toisilleen iloa. Mikään ei oo niin ihanaa kuin katsella niitä kun makoilee vatsoillaan ja nauraa ja hymyilee niin että meinaa haljeta!!



Lapset on nytten 4 kk ja 1,5- vuotta. Isommalle on saanu opettaa pitkään että varoo pienempää, voi välillä rakastaa liian kovaa!



Mutta ihanaa on! Kai mulla sitten on vaan helpot lapset.. ;) Nyt isompi on nukkunu tunnin ja pieni 2,5 tuntia.



Vaippoja saa vaihtaa välillä urakalla.. Mutta se nyt on arvattavissa?



Menen lapsien tahdissa, jos johonkin pitää lähteä niin laitan ittelleni eka kengät, sitten puen lapset ja vikaks ittelleni takin ja pipon. Laukku on valmiiksi pakattu ja vaatteet etsin kaikki valmiiksi isoon pinoon ennenkö aletaan pukemaan.



Muutenkin päivät täyttyy rutiineista ja isommalle on jotain sääntöjä.

En vaadi liikaa osaamisia enkä ota hepulia pienistä.



Käyn ulkona kavereitten kanssa, miehen kanssa ja välillä otan mukaan vaan toisen lapsen.

Koti on tehty mahollisimman turvalliseksi jossa lapset voi rauhassa oppia maailman menoa.



Lapset on ilosia eikä vierasta. Nautin kotona, vaikka tottakai mulla on väsymyspäiviä siinä missä muillakin äideillä.



Kolmas lapsi on suunnitteilla tossa muutaman vuoden päästä.

Päivällä vielä ottanut lasten kanssa päiväunet niin hyvin jaksaa. Kämppä tosin välillä on kuin pommin jäljeltä(karkeasti sanottuna) mutta en ota niistä niin kauheeta stressiä. Neuvolassakin terveydenhoitaja on aina " ihastettut" kun osaan nauttia/nukkua vaikka on pieniä lapsia. Siivoamaan kuulemma kerkiää sittenkin kun lapset on isompia:)



Nyt vanhempi lapsi tasan kolme ja nuorempi 1v4kk. Ovat parhaat kaverit.

Leikkivät nyt jo paljon kahdestaan niin saan siivottua:)