Lue keskustelun säännöt.
Ystävän käytöstavoissa puutteita, jotka opettaa lapselleenkin
07.05.2016 |
Varoitan nyt heti alkuun että tämä aloitus sisältää turhautuneen ihmisen avautumista, ja saatan kuulostaa tuomitsevalta ja ilkeältä. Jos et halua lukea sellaista tekstiä, niin ei kannata lukea pidemmälle.
Olen tuntenut hyvän ystäväni tarhaikäisestä saakka, nyt ollaan molemmat vähän yli 30. Tunnemme toisemme perinpohjin, vaikka elämä onkin kulkenut osittain eri lailla. Minulla esimerkiksi ei ole lapsia, hän on esiteini yksinhuoltaja.
Hyviä ystäviä olemme, mutta välillä raivostuttaa hänen käytöksensä, tai siis käytöstapojen puute. Auttelemme mieheni kanssa häntä usein (mm. muutot, pienet rempat jne.), eikä hän koskaan kiitä. Siis ei KOSKAAN. En tiedä olenko ikinä kuullut häneltä sanaa "kiitos", eikä sitä kiitosta tule muussakaan muodossa. Hän ei yksinkertaisesti kuittaa saamiaan palveluksia mitenkään. Oletan hänen olevan silti kiitollinen, mutta mistään sitä ei voi päätellä.
Jos tulen kylään, hän ei usein tervehdi. Ei edes nosta katsetta jos on vaikka tietokoneella. Itse saan käynnistää sosiaalisen kanssakäymisen. Olen testannut: jos minä en sitä tee, niin kestää aika kauan ennen kuin hän reagoi tulooni. Ei hyvien ystävien aina aikaa viettäessään tarvitsekaan puhua ja jutella taukoamatta, mutta tuo ettei edes noteerata kun tulen paikalle....
Jos en ehdi tavallista pidempään aikaan näkemään häntä, alkaa valitus siitä, miten en koskaan käy kylässä. Arvaatteko mikä tässä ärsyttää? No se, että hän ei KOSKAAN käy vastavuoroisesti meillä. Kutsuttu on, ei halua tulla. Ei tykkää käydä ulkona, koska ei pidä kävelystä, pyöräilystä, autolla ajamisesta, busseista, auringosta, sateesta, kuumasta, kylmästä...
Viestittelemme päivittäin erilaisista asioista, ja myös sen hän onnistuu usein hoitamaan epäkohteliaasti. Jos kysyn jotain, hän vastaa tahallaan niin, että tarkalleen ottaen vastaa kysymykseen, mutta jättää kuitenkin vastaamatta siihen mitä molemmat tiedämme minun tarkoittaneen. Kommunikointi on todella hankalaa silloin kun hän on tuollaisella tuulella, sillä en jaksaisi näpytellä niin pitkiä viestejä että kaikki tulee väännettyä rautalangasta. Hänen tapansa vastata kysymyksiin tuntuu ilkeältä kettuilulta, ja pilaa poikkeuksetta minun fiilikseni. Tätä hän on tehnyt aina.
Hän on hirveän murheissaan siitä, etteivät parisuhteet hänellä koskaan onnistu. Minä olen tulkinnut, että hänen ailahteleva, ajoittain ilkeä ja välinpitämätön asenteensa muita ihmisiä kohtaan on iso tekijä tässä asiassa. En tiedä mitä tuolle tekisi tai sanoisi. Pohjimmiltaan ihana ihminen, mutta kohtelee muita yksinkertaisesti huonosti. Minuakin, pitkäaikaisinta ystäväänsä, kiusaa välillä ihan tahallaan näillä pienillä tavoilla osoittaa mieltä. En vaan koskaan tiedä mistä syystä hän sitä mieltä osoittaa. Eikä se kohdistu vain minuun, vaan kaikkiin muihinkin.
Kaiken huippuna hänen lapsensa käyttäytyy nykyään hyvin samalla tavalla. Ei tahtoisi nähdä ketään äitinsä ystäviä, ei tervehdi ketään, ei katso silmiin, ei kiitä... Koulussa on jo ongelmia, kun ei tule toimeen muiden oppilaiden eikä myöskään opettajien kanssa.
Vaikutan varmasti kunnon selkäänpuukottajalta kun kirjoitan näin hyvästä ja rakkaasta ystävästäni. Näitä ikäviä juttuja on vaan nyt sattunut paljon viime aikoina, ja olen aika kyllästynyt. Siispä avaudun. Enemmän hänessä on silti hyviä puolia, emmehän me muuten olisi olleet ystäviä näin kauaa. Kukaan ei ole tietenkään täydellinen, mutta hänen käytöksensä muita kohtaan on välillä uskomattoman epäkohteliasta. Ei mitään törkeän räikeää, mutta noita pieniä asioita, joista muille tulee paha mieli. Mutta tuskin hän tuosta muuttuu, vaikka olen vuosien varrella usein yrittänyt näistä asioista sanoa.
Kommentit (17)
Ei kai sentään lasua, kun lasta ei opeteta kiittämään ja tervehtimään jne? Nuo ovat vaan ikävä kyllä asioita, joiden puutteellinen ymmärtäminen johtaa varmasti ongelmiin kaikissa sosiaalisissa kohtaamisissa, puhumattakaan jostain työhaastatteluista vaikka.
Sattuipa kirjoitusvirhekin: ystävä on tietenkin esiteiniN yksinhuoltaja, eikä esiteini yksinhuoltaja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi ihmeessä olette ystäviä? Vaikuttaa erakkoluonteelta.
Meilläpäin jos osoittautuu kiittämättömäksi , niin sellaiselle karjaistaan välittömästi täysillä "OLE KUULE HYVÄ VAAN!"
Jäin miettimään miksi teinin pitäisi haluta nähdä äitinsä kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään miksi teinin pitäisi haluta nähdä äitinsä kavereita?
Ei pidäkään haluta heidän kanssaan aikaa viettää, mutta tervehtiä pitää. Minä olen ollut lapsen elämässä alusta saakka, en ole hänelle millään mittapuulla vieras, eli ei voi olla ujouttakaan. Sitä paitsi ujouden ja töykeyden kyllä erottaa toisistaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosien aikana olisin varmasti jossakin tilanteessa tullut maininneeksi ystävälle että minusta kiittäminen tai tervehtiminen kuuluisi hyviin tapoihin... todennäköisesti olettaisin samaa asiaa myös hänen lapsellee.
Jokatapauksessa minusta selkään puukottaminen ei osoita yhtään parempaa käytöstä... ja jos mariset asiasta vain takanapäin se on juurikin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosien aikana olisin varmasti jossakin tilanteessa tullut maininneeksi ystävälle että minusta kiittäminen tai tervehtiminen kuuluisi hyviin tapoihin... todennäköisesti olettaisin samaa asiaa myös hänen lapsellee.
Jokatapauksessa minusta selkään puukottaminen ei osoita yhtään parempaa käytöstä... ja jos mariset asiasta vain takanapäin se on juurikin sitä.
On kuules tullut mainittua ja monta kertaa. Olemme sentään tunteneet yli 20 vuotta. Mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Lapselle en ala huomauttelemaan, ei ole minun asiani tehdä niin.
Onko selkään puukottamista kirjoittaa anonyymisti tänne? Jos on, niin sitten olen selkäänpuukottaja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole selkään puukottamista jos kysyy anonyymisti asiasta eikä ystävää voi tunnistaa.
Ystäväsi on tottunut siihen että toimitaan hänen ehdoillaan eikä näytä oikein välittävän siitä miltä sinusta tuntuu. Ei kannata suostua tuollaiseen. Joko puhut tästä suoraan tai sitten vain lakkaat tekemästä asioita hänen ehdoillaan. En usko että itse jaksaisin katsoa tuollaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien aikana olisin varmasti jossakin tilanteessa tullut maininneeksi ystävälle että minusta kiittäminen tai tervehtiminen kuuluisi hyviin tapoihin... todennäköisesti olettaisin samaa asiaa myös hänen lapsellee.
Jokatapauksessa minusta selkään puukottaminen ei osoita yhtään parempaa käytöstä... ja jos mariset asiasta vain takanapäin se on juurikin sitä.
On kuules tullut mainittua ja monta kertaa. Olemme sentään tunteneet yli 20 vuotta. Mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Lapselle en ala huomauttelemaan, ei ole minun asiani tehdä niin.
Onko selkään puukottamista kirjoittaa anonyymisti tänne? Jos on, niin sitten olen selkäänpuukottaja.
Ap
Tyyli kirjoittaa paljastaa enemmän.
Itse en pidä ärsyttäviä tyyppejä ystävinä, vaikka heidän ei toki tarvitse käyttäytyä tai opettaa lapsiaan samalla tavalla kuin minä toimin omassa elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja MIKSI tuo ihminen on sun hyvä ja rakas ystävä? Koska olet sattumalta tuntenut sen 20 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien aikana olisin varmasti jossakin tilanteessa tullut maininneeksi ystävälle että minusta kiittäminen tai tervehtiminen kuuluisi hyviin tapoihin... todennäköisesti olettaisin samaa asiaa myös hänen lapsellee.
Jokatapauksessa minusta selkään puukottaminen ei osoita yhtään parempaa käytöstä... ja jos mariset asiasta vain takanapäin se on juurikin sitä.
On kuules tullut mainittua ja monta kertaa. Olemme sentään tunteneet yli 20 vuotta. Mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Lapselle en ala huomauttelemaan, ei ole minun asiani tehdä niin.
Onko selkään puukottamista kirjoittaa anonyymisti tänne? Jos on, niin sitten olen selkäänpuukottaja.
Ap
Tyyli kirjoittaa paljastaa enemmän.
Itse en pidä ärsyttäviä tyyppejä ystävinä, vaikka heidän ei toki tarvitse käyttäytyä tai opettaa lapsiaan samalla tavalla kuin minä toimin omassa elämässäni.
Mitä tyyli kirjoittaa paljastaa? Varoitin heti alkuun olevani nyt erityisen turhautunut, se siis näkyy tekstissä.
Minun mielestäni esim. kiittäminen, tervehtiminen ja kysymyksiin asiallisesti vastaaminen ovat yleisiä käytöstapoja, eivät vain minun tapani toimia omassa elämässäni. Mitä ärsyttäviin tyyppeihin tulee, niin jokainen meistä on joskus jonkun mielestä ärsyttävä. Ystävälläni on myös lukuisia hyviä puolia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan osoittaa mieltä, jos kotiini tullaan vaan sisälle. Vaikka ovi on auki ei kuulu hyviin tapoihin mennä sisälle
Vierailija kirjoitti:
Ja MIKSI tuo ihminen on sun hyvä ja rakas ystävä? Koska olet sattumalta tuntenut sen 20 vuotta?
Meillä on paljon yhteistä. Olemme kiinnostuneita monista samoista asioista. Ja kun hän on hyvällä tuulella, on meillä todella hauskaa yhdessä. Jos menen vaikka kylään, on alku usein rasittavan kankea, kun hänestä ei tahdo saada mitään irti, mutta kyllä se siitä kun jaksan vähän lämmitellä tilannetta. Eivät kaikki tällaista varmaan jaksaisi, mutta minulle hän on silti tärkeä ystävä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan osoittaa mieltä, jos kotiini tullaan vaan sisälle. Vaikka ovi on auki ei kuulu hyviin tapoihin mennä sisälle
On sovittu että tulen omilla avaimilla, kun minulla sellaiset on. Soitan kuitenkin ovikelloa ensin, ja tulostani on sovittu etukäteen.
Ap
Tunnen ihmisen, joka myöskään ei aina tervehdi tai katso päinkään. Hän on kuitenkin varsinainen vastuunkantaja, joka tekee paljon palveluksia toisille ja joka on jätetty yksin huolehtimana tylsistä rutiineistakin. Hänen lähipiiriinsä kuuluu ihminen joka tervehtii ja juttelee jopa täysin tuntemattomien kanssa. Tämä joka ei tervehdi ei pidä hänestä. On kuulemma jäänyt vastuut kantamatta kertoi syyksi. Tällöin ymmärsin tämän tervehtimättömän ihmisen ajatusmaailmasta jotakin. Hän on rasittunut mutta silti vastuullinen. Hän ei osaa ottaa kevyesti ja iloita niin usein kuin olisi varmasti aiheellistakin. Hän ei ole muuten epäystävällinen kun taas tuo joka osaa tervehtiä ja puhua on ollut varsinainen selkäänpuukottaja ja hyvä käytös onkin vain pintaa.Tervehtimätön on pettynyt ihmisiin. Häntä kiinnostaa vähän muut asiat kuin milloin kenelläkin on syntymäpäivät tai onko toinen hyvällä vaiko huonolla tuulella jostain pienestä asiasta ja siksi valmis siirtämään tunnetilojaan hänen vastuulleen. Hän ei ota niitä aina enää vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen, joka myöskään ei aina tervehdi tai katso päinkään. Hän on kuitenkin varsinainen vastuunkantaja, joka tekee paljon palveluksia toisille ja joka on jätetty yksin huolehtimana tylsistä rutiineistakin. Hänen lähipiiriinsä kuuluu ihminen joka tervehtii ja juttelee jopa täysin tuntemattomien kanssa. Tämä joka ei tervehdi ei pidä hänestä. On kuulemma jäänyt vastuut kantamatta kertoi syyksi. Tällöin ymmärsin tämän tervehtimättömän ihmisen ajatusmaailmasta jotakin. Hän on rasittunut mutta silti vastuullinen. Hän ei osaa ottaa kevyesti ja iloita niin usein kuin olisi varmasti aiheellistakin. Hän ei ole muuten epäystävällinen kun taas tuo joka osaa tervehtiä ja puhua on ollut varsinainen selkäänpuukottaja ja hyvä käytös onkin vain pintaa.Tervehtimätön on pettynyt ihmisiin. Häntä kiinnostaa vähän muut asiat kuin milloin kenelläkin on syntymäpäivät tai onko toinen hyvällä vaiko huonolla tuulella jostain pienestä asiasta ja siksi valmis siirtämään tunnetilojaan hänen vastuulleen. Hän ei ota niitä aina enää vastaan.
Minä osaan tervehtiä, kiittää ja puhua kuten kuuluukin, mutta sen lisäksi kannan vastuuni vaikkei aina tekisikään mieli. Jos ystävällä on jokin juttu meneillään jota hän ei yksin pysty hoitamaan, minä menen auttamaan. Kun sanoin että kiitosta ei kuulu missään muodossa, tarkoitin mm. sitä, että vastapalveluksia ei koskaan kuulu. Olemme esimerkiksi molemmat muuttaneet n. 5 kertaa, ja minä olen ollut mukana hänen jokaisessa muutossaan, hän kerran minun apunani. Kyllä tällaiset asiat vuosien varrella kasautuvat, vaikka yrittäisi olla välittämättä pikkujutuista.
Ap
Lapsen kehitys ja kasvu vaarassa, La-su. T. Palstakeittiöpsykologi