Katsoiko kukaan eilen dokumentin "Alistuvat vaimot"?
Mitä ajatuksia teille heräsi?
http://www.iltalehti.fi/viihde/2016042121451327_vi.shtml
Itse näin vain alun, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi, että nuo naiset olivat jotenkin tosi lapsellisia. Siis heittäytyä miehen ohjailtavaksi ja ulkoistaa kaikki päätösvalta miehelle. Miten muiden passaaminen voi riittää elämän sisällöksi? Koko ajatusmaailma tuntui todella vieraalta. Tosin koko kulttuuri oli muutenkin erilainen verrattuna Suomeen.
Kommentit (7)
En tietenkään katso tuollaista roskaa.
En katsonut.
Mikäs siinä jos haluaa tuollaista elämää elää, en kyllä ymmärrä mitä mukavaa tuollaisessa pelkän palvelijan roolissa on. Ei ois mun juttu, haluan mieluummin tasa-arvoisen suhteen.
IL:n jutun perusteella (ei ole tv:tä) tuollaiset äidit/naiset ovat niitä jotka katsoo insestiä ja lasen pahoinpitelyä läpi sormien. Eli juuri nämä uskonnolisten yhteisöjen jäsenet. Lestoilla ja jehovilla on maine pedofiilien piilottelijoina.
Hyi oksettavaa, onkohan jotenkin jälkeenjääneitä nämä naiset ketkä tällaiseen ryhtyvät?
Mä jotenkin tajuaisin, jos perustelu olisi, että kokee itse tuon tyyppisen elämän olevan juuri itselleen se juttu ja on tietoisesti sen valinnut. Ja ymmärtää, että se on itselle sopiva juttu, mutta jollekin toiselle toisella tavalla eläminen on parempi tapa ja että omille lapsillekin opettaa, että kannattaa etsiä itselle hyvä tapa elää. Se, että uskoo tuon tulevan jostain jumalasta tarkoittaa samalla, että uskoo sen llevan universaalisti oikea tapa kaikille, eikä siitä voikaan irtautua noin vain, jos toteaa, ettei tämä ollutkaan hyvä tapa. Puhumattakaan siitä, millaisen kuvan parisuhteesta se antaa lapsille, jos samalka uskottelee, että kyseinen tapa elää on korkeammalta määrätty ja siten ainoa oikea.
Vierailija kirjoitti:
Oli tosi ahdistava dokumentti. Se alistimisliikkeen puolestapuhuja oli aivan hysteerinen. Kaikki perusteltiin Raamatulla ja jumalan tahdolla. Ylipäänsä tuntui, ettei kukaan osannut ajatella omilla aivoillaan.
Dokumentin jälkeen oksetti. Vaikka tämähän oli tietysti käsikirjoitettu suunnilleen repliikkejä myöten, tuollaisia perheitä on aivan varmasti Amerikassa ja Suomessakin esim. Jehovan todistajien keskuudessa.
Hysteerinen on hyvä sanavalinta. Hän jankkasi koko ajan samoja fraaseja. Kaikki oli niin yhtä hymyä eikä koskaan huonoja päiviä. Tai miehellähän saattoi olla huono päivä, mutta naisen piti vain piristää ja olla kuormittamatta.
Miten muuten kävi sille pariskunnalle, jonka nainen alkoi toteuttaa alistumisoppeja? Sekin oli niin hölmöä! Nainen oli muka yksin vastuussa avioliiton onnistumisesta. "Jos minä vain muutun..."
Oli tosi ahdistava dokumentti. Se alistimisliikkeen puolestapuhuja oli aivan hysteerinen. Kaikki perusteltiin Raamatulla ja jumalan tahdolla. Ylipäänsä tuntui, ettei kukaan osannut ajatella omilla aivoillaan.
Dokumentin jälkeen oksetti. Vaikka tämähän oli tietysti käsikirjoitettu suunnilleen repliikkejä myöten, tuollaisia perheitä on aivan varmasti Amerikassa ja Suomessakin esim. Jehovan todistajien keskuudessa.