Onko elämässäsi ollut jokin sellainen ihmissuhde, jota muiden on ollut vaikea ymmärtää?

On. Olin raskaana kun tutustuin varattuun mieheen, ihastuttiin mutta ei tehty mitään fyysistä ennenkuin mies oli kertonut asiasta naisystävälleen. Oli paljon keskustelu ja tapaamisia jne, kunnes mies ja naisystävänsä "avasivat suhteensa", eli saatiin siunaus "olla yhdessä". Olemme nykyään kavereita naisen kanssa. Tätä on jatkunut nyt 4 vuotta. Kukaan mun omista ystävistäni ei ymmärrä tilannetta vaikka olen selittänyt asiat juurta jaksaen. Mutta en enää välitä muiden mielipiteistä. Kaikki me osapuolet ollaan tyytyväisiä tilanteeseen. 

Mulle on muutama, ml. äitini, ihmetellyt miksen pistänyt välejä poikki parhaan ystäväni kanssa silloin kun

a) aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa,

b) muutin yhteen nykyisen mieheni kanssa ja

c) saimme lapsen.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita että bestis on miespuoleinen :)

Vierailija kirjoitti:

On. Olin raskaana kun tutustuin varattuun mieheen, ihastuttiin mutta ei tehty mitään fyysistä ennenkuin mies oli kertonut asiasta naisystävälleen. Oli paljon keskustelu ja tapaamisia jne, kunnes mies ja naisystävänsä "avasivat suhteensa", eli saatiin siunaus "olla yhdessä". Olemme nykyään kavereita naisen kanssa. Tätä on jatkunut nyt 4 vuotta. Kukaan mun omista ystävistäni ei ymmärrä tilannetta vaikka olen selittänyt asiat juurta jaksaen. Mutta en enää välitä muiden mielipiteistä. Kaikki me osapuolet ollaan tyytyväisiä tilanteeseen. 

Siis tarkoitatko että molemmat seurusteletko klo miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Olin raskaana kun tutustuin varattuun mieheen, ihastuttiin mutta ei tehty mitään fyysistä ennenkuin mies oli kertonut asiasta naisystävälleen. Oli paljon keskustelu ja tapaamisia jne, kunnes mies ja naisystävänsä "avasivat suhteensa", eli saatiin siunaus "olla yhdessä". Olemme nykyään kavereita naisen kanssa. Tätä on jatkunut nyt 4 vuotta. Kukaan mun omista ystävistäni ei ymmärrä tilannetta vaikka olen selittänyt asiat juurta jaksaen. Mutta en enää välitä muiden mielipiteistä. Kaikki me osapuolet ollaan tyytyväisiä tilanteeseen. 

Siis tarkoitatko että molemmat seurusteletko klo miehen kanssa?

Juuri näin. Mutta ei siis seurustella kolmistaan keskenään :D ei koskaan tavata kolmisin tai mitään sellaista. Naisella ei ole toista miestä nyt, eikä mullakaan ole muita kuin se mies. Ei olla kiinnostuttu muista kuin tästä miehestä, vaikka "lupa" olisi. No, olipa vähän nyt huonosti selitetty, mutta toivottavasta tosta ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on muutama, ml. äitini, ihmetellyt miksen pistänyt välejä poikki parhaan ystäväni kanssa silloin kun

a) aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa,

b) muutin yhteen nykyisen mieheni kanssa ja

c) saimme lapsen.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita että bestis on miespuoleinen :)

Tämä!! Oma bestikseni on siis myös jätkä ja vaikka kuinka olen jo 7 vuoden ajan hokenut, että ollaan vaan kavereita niin luulen silti, että moni uskoo meidän olevan jotain enemmän. Huvittavaa sinänsä, koska emme ikinä ole tehneet mitään fyysistä, satunnaiset halauksetkin joskus tuntuvat vain melko luonnottomilta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Olin raskaana kun tutustuin varattuun mieheen, ihastuttiin mutta ei tehty mitään fyysistä ennenkuin mies oli kertonut asiasta naisystävälleen. Oli paljon keskustelu ja tapaamisia jne, kunnes mies ja naisystävänsä "avasivat suhteensa", eli saatiin siunaus "olla yhdessä". Olemme nykyään kavereita naisen kanssa. Tätä on jatkunut nyt 4 vuotta. Kukaan mun omista ystävistäni ei ymmärrä tilannetta vaikka olen selittänyt asiat juurta jaksaen. Mutta en enää välitä muiden mielipiteistä. Kaikki me osapuolet ollaan tyytyväisiä tilanteeseen. 

Siis tarkoitatko että molemmat seurusteletko klo miehen kanssa?

Juuri näin. Mutta ei siis seurustella kolmistaan keskenään :D ei koskaan tavata kolmisin tai mitään sellaista. Naisella ei ole toista miestä nyt, eikä mullakaan ole muita kuin se mies. Ei olla kiinnostuttu muista kuin tästä miehestä, vaikka "lupa" olisi. No, olipa vähän nyt huonosti selitetty, mutta toivottavasta tosta ymmärtää. 

Entäs lapsesi isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Olin raskaana kun tutustuin varattuun mieheen, ihastuttiin mutta ei tehty mitään fyysistä ennenkuin mies oli kertonut asiasta naisystävälleen. Oli paljon keskustelu ja tapaamisia jne, kunnes mies ja naisystävänsä "avasivat suhteensa", eli saatiin siunaus "olla yhdessä". Olemme nykyään kavereita naisen kanssa. Tätä on jatkunut nyt 4 vuotta. Kukaan mun omista ystävistäni ei ymmärrä tilannetta vaikka olen selittänyt asiat juurta jaksaen. Mutta en enää välitä muiden mielipiteistä. Kaikki me osapuolet ollaan tyytyväisiä tilanteeseen. 

Siis tarkoitatko että molemmat seurusteletko klo miehen kanssa?

Juuri näin. Mutta ei siis seurustella kolmistaan keskenään :D ei koskaan tavata kolmisin tai mitään sellaista. Naisella ei ole toista miestä nyt, eikä mullakaan ole muita kuin se mies. Ei olla kiinnostuttu muista kuin tästä miehestä, vaikka "lupa" olisi. No, olipa vähän nyt huonosti selitetty, mutta toivottavasta tosta ymmärtää. 

Hän ei ole lapsen elämässä mitenkään mukana, ei siis ole ollut koskaan. 

Entäs lapsesi isä?

Joo, olin pitkään tosi hyvä ystävä miehen kanssa, jota koko yhteinen tuttavapiirini piti jäätävänä kusipäänä ja naistenmiehenä. Molempiahan se oli, mutta ei mun kanssa. Oon aika napakka ja mulla on aika paha huumorintaju, eli naurettiin yhdessä välillä ihan kauheillekin jutuille. Mut sit toisaalta jos se ylitti jonkun rajan mun tai jonkun muun suhteen, sanoin siitä kyllä ihan suoraan ja sit pelleily loppui. Tätä ei tosin usein tapahtunut, koska tää tyyppi oli siis mun seurassa mukava, lämmin ja empaattinen ystävä eikä ilmeisesti kehdannut tai halunnut näyttää niitä ikävämpiä puoliaan.

Se olisi vissiin halunnut vähän enemmänkin, mutta myönnettäköön, että suuren yleisön mielipide vaikutti sen verran, että ystävyyttä edemmäs en lähtenyt. Tuntui liian suurelta riskiltä, että tulee ns. pannuksi halvalla. Tiesin kuitenkin koko ajan, että vaikka se oli mun seurassa hyvä tyyppi ja kemiat kohtasi, sitä pidettiin ikävänä tyyppinä ja häntäheikkinä aivan syystä ja ansaitusti.

Ollaan edelleen ystäviä, mutta ei enää niin läheisiä, koska työt ovat vieneet eri kaupunkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta et ole kuitenkaan halunnut luopua siitä vain muiden ihmisten mielipiteen vuoksi? Millainen tilanne on ollut kyseessä ja oletko katunut jälkikäteen? Tuli vain mieleeni, kun katselin telkkarista erästä pinnalla ollutta ohjelmaa aiheesta ja pohdiskelin vain, että koskaan ei pitäsi tuomita kahden ihmisen välistä yhteyttä tietämättä kaikkia faktoja.

Viisaasti sanottu,ihmiset vain tuntuvat niin tykkäävän muiden tuomitsemisest :(

Olen tuntenut miesystäväni 10 vuotta,ja vieläkään kaverit  ja sukulaiset eivät hyväksy suhdetta.Eivät pidä miehen hämärästä menneisyydestä,eivät usko että nykyään tilanne on toisenlainen kuin 10 vuotta sitten  ja ajattelevat että olen hänen kanssaan vain, koska huonon itsetunnon takia en uskalla edes yrittää saada parempaa.En varsinaisesti tarvitse sukulaisten tai muiden tuttujen hyväksyntää parisuhteelleni,minähän siinä elän.Joskus kuitenkin surettaa,kun ajattelen vaikkapa naimisiinmenoa,kuinka harva tulisi häihini kun eivät hyväksy sulhasvalintaa.Ja yleensäkin ottaa päähän joutua aina perustelemaan miksi olen tämän ihmisen kanssa,varsinkin kun en itse kyseenalaista toisten kumppanivalintoja.En kadu mitään,mutta läheisiltäni toivoisin enemmän ymmärrystä.