Se tunne kun huomaat ystävyyden päättyneen...

Usean kymmenen vuoden läheinen ystävyyssuhde on päättynyt, ainakin merkeistä päätellen uskon niin. Sain lapsen jonka jälkeen ei seurani kiinnosta enää pätkääkään, eikä luottamuksella kerrotut asiat pysy enää salassa, sovitaan treffit ja joka kerta paljon perutaan ne hetkeä aikaisemmin. Kaiken kukkuraksi hän on vielä lapseni kummi. Sydämeni on särkynyt, ehkä parempi näin..? Onko muilla vastaavia kokemuksia "tosi ystävästä"?