Jätänkö mieheni? Kertokaa onnellisen parisuhteen salaisuus kiitos.

Mulla takana yli 20 vuoden parisuhde, ja voin sanoo että erilaisia kausia tulee ja menee. Se mikä on meidät pitänyt yhdessä niin varmaan laiskuus ja se, ettei kumpikaan ihastu ulkopuolisiin kovin helposti.

Välillä on vuosia että menee tosi hyvin ja on ihanaa, sitten vuosia että menee huonosti. Välillä olen tuijottanut avioerokaavaketta ja tilittänyt kavereille ettei oo rakkautta enää.

Nyt taas kun olen kaukana miehestäni, tuntuu että halkean ikävästä ja mitään en halua niin paljon kuin että näkisin hänet taas.

Siihen totuttuun arkirutiiniin jämähtää helposti eikä osaa arvostaa niitä hyviä asioita.

Muista että kenenkään kanssa ei tule olemaan täydellistä.

Jos vaan mahdollista kannattaa yrittää ratkaista ongelmat ja keskittyä niihin asioihin mitkä on hyvin.

Joku uusi yhteinen harrastus voisi olla kiva juttu, tai joku muu poikkeama arjesta.

Jos kummatkin haluavat yrittää. Laittaisin miehen valitsemaan, että haluaako oikeesti laittaa elämänsä ja parisuhteensa kuntoon. Yksipuolisesta yrittämisestä ei ole hyötyä.

Isoin ongelmanne on luottamuksen puute. Miten mies on voinut salata peliongelmansa, vaikka jo silloin asuitte yhdessä? Miksi hän ei automaattisesti hoida osuuttaan talouden menoista? Ym,ärrän, ettet tässä valossa luota häneen, mutta miksi miehesi ei luota sinuun?

Pitkässä parisuhteessa on hyviä kausia ja huonompia kausia. Pohjalla tulee kuitenkin aina olla perusluottamus kumppaniin, ja halu elää yhdessä. Teillä ei oikein tunnu olevan kumpaakaan.

Rahankäyttö rappiolla, ei enää seksiä jne.

Kuitenkin hyvä isä?

Anna sen olla isä, mutta ei enää sun mies.

Hyvän parisuhteen resepti on keskinäinen kunnioitus, arvostus, rehellisyys ja fyysinen vetovoima.

Yritä nähdä pidemmälle: elätte ruuhkavuosia, pieni lapsi, peliongelma, arjen haasteet jne. Ratkaisette ne kyllä jos vain haluatte. Sitten jos ja kun taloustilanne paranee, hoituu työasiatkin. Tärkeintä olisi nähdä ne hyvät puolet toisissanne. Etsikää niitä ja yrittäkää tulla toimeen niiden heikkouksien kanssa, joita kaikissa meissä on. Menneiden märehtiminen ei johda mihinkään, sillä ilman aikakonetta et voi mitään muuttaa. Menneistä voi kuitenkin oppia. Mikäli miehesi on päässyt peliongelmastaan, on hän silloin kokenut jotain, jota toivottavasti ei toista. Mikäli eroatte, menetätte kaiken sen mitä nyt olette saaneet aikaan ja joudutte aloittamaan kaiken alusta. Ensihuumassa, joka kestää usein sen 2 vuotta, ihmiset menee tunteet edellä ja kun arki astuu kuvaan, mitataan älykkyys siitä, miten kaksi erilaista ihmistä osaa puhaltaa samaan hiileen.

Kuullostaa siltä että teillä on vaan huonompi vaihe menossa ja ehkä kannattaa vielä yrittää. Tärkeää olis et miehesi hakisi apua peliriippuvuuteen. Olen itse peliriippuvainen ja sen salaaminen on todella helppoa parisuhteessa, pahimmat surut ja ahdistukset voi itkeä pois esim. suihkussa niinkuin minä tein. Avun hakeminen voi olla vaikeaa ja päätöksen lopettamisesta on lähdettävä pelaajalta itseltään. Muut voivat tukea, mutta se ei välttämättä taa mitään.

Onko teillä miten paljon läheisyyttä, hellyyttä? Voisiko se tuoda seksihaluja takaisin?

-Mies30v-

Klassinen esimerkki miten nainen on valmis luovuttamaan, kun ensimmäiset ongelmat ilmenevät. Luuletteko te prinsessat, että elämä on pelkkää juhlaa.

En ole todellakaan luovuttamassa ensimmäisten ongelmien astuessa esiin. Niin kuin kirjoitin, olen yrittänyt tukea miestä paljon ja kuusi vuotta jo takana yhteistä elämää. Mutta jos haluat nähdä asian noin niin ole hyvä.

Miksi mies ei luota sinuun? Mitä sinä olet tehnyt? On vähän vaikea antaa kommentteja asiaan kun kerrot vain yhden puolen tarinasta.

Minustakin luottamus on ehkä kaikkein tärkein asia pitkässä parisuhteessa, eli se pitäisi jotenkin onnistua saamaan takaisin. Tai edes niin, että ajattelet, että miehesi on sairas = peliriippuvainen etkä siksi luota häneen taloudellisissa asioissa, mutta että edes voisit luottaa kaikissa muissa asioissa.

Parisuhteessa on seksin suhteen kuivia kausia, varsinkin kun on pieniä lapsia. Meillä miehen kanssa oli seksiä ehkä 4-5 kk välein jopa, kun oli kaksi pientä valvottavaa lasta. Nyt kun lapset ovat eskari- ja kouluikäisiä on taas enemmän energiaa ja seksiä.

Elikkä minä rakastuin toiseen mieheen ja tavattiin muutama kerta. Mitään fyysistä ei kuitenkaan tapahtunut ja kerroin rakastumisesta miehelleni. Tästä on jo vuosia mutta se on vienyt mieheni luottamusta minuun. Enkä ihmettele. 

Onnellisen parisuhteen salaisuus: Molemmat tekevät työtä perheen eteen, käyttävät rahansa perheen hyväksi. Luottamus on molemminpuolista ja ollaan tasavertaiset kumppanit.

Vierailija kirjoitti:

Klassinen esimerkki miten nainen on valmis luovuttamaan, kun ensimmäiset ongelmat ilmenevät. Luuletteko te prinsessat, että elämä on pelkkää juhlaa.

Jos mies valehtelee, pelaa rahansa on juhlat kaukana. Sama pätee naiseen, osa naisusta tekee ihan järkyttävän kokoiset luottotilit nettikauppoihin.

Hyvässä parisuhteessa kotiin on kiva mennä vaikka tietää, että puoliso on kotona. Rinnassa ei ole ahdistunutta tunnetta, kun käy sänkyyn toisen viereen makaamaan. Ei tarvitse jännittää mitä kirjeitä toinen saa. Innolla odottaa yhteisiä lomia ja reissuja. Hyvässä suhteessa ei tarvitse päivittäin kuunnella tiuskimista tai yrittää lypsää sanoja toisen suusta. Ei tarvitse hävetä toisen alkoholin kulutusta eikä mitään muutakaan. Hyvissä suhteissa olevat eivät hauku toisiaan ulkopuolisille. Mutta ennen kaikkea, hyvissä suhteissa olevilla on hyvä olla.

Mä pystyn antamaan menneet anteeksi miehelle ja itselleni. Mutta haluan hyvän perhe-elämän missä toiseen voi luottaa. Meidän ogelmat aloivat jo ennen kuin lapsi sytyi joten en ajattele näiden johtuva vain ruuhkavuosista ja väsymyksestä. Tuo rahankäytön välinpitämättömyys rassaa mua eniten enkä voi hyväksyä sitä. Sovittiin nyt että maksetaan yhdessä miehen laskut hänen tililtään aina kun hän saa palkkansa. Kuulostaa kahjolta mutta en näe muutakaan ratkaisua. Velkajärjestelyyn on vaikea päästä näin pienillä tuloilla mutta mua stressaa mielettömästi se ettei mitään maksusuunnitelmaa tehdä ja velat kasvaa korkoa ja pahimmassa tapauksessa tulee lisää. Minusta tuntuu että hän on asian suhteen välipitämätön. Minä en voi ajatella yhteistä tulevaisuutta jos raha-asiateivät ole hoidossa. Edes naimisiin ei olla menty tämä asian takia a tämä vaikuttaa koko suhteeseen.

Toinen asia mikä vaivaa on se ettei hä välitä ympäristön siisteydestäkää vaan aina joutuu painostamaan siivoukseen. E itsekkää ole erityisen siisti ihminen mutta sentään yritän. Ahdistaa elää ainaisen kaaoksen keskellä. Pahinta on se että aina kun puhutaan ongelmista mies lupaak että kyllä kaikki järjestyy myöhemmin...silloin kun löytää kunnon työn...tai jotainmuuta. En jaksa enään odottaa...

Hyvä suhde on paradoksi. Mitä enemmän sitä haluaa, sitä kauemmas se karkaa. Jos pystyy olemaan hetkessä läsnä ja näkemään hyvät asiat, ne voimistuvat ja toteuttavat itseään. Sitten kun ne ovat hävinneet, on kova työ palauttaa usko ja luottamus. Toki se voi onnistua, mutta yleensä näihin kokemuksiin viitataan kriiseinä.

Vierailija kirjoitti:

Klassinen esimerkki miten nainen on valmis luovuttamaan, kun ensimmäiset ongelmat ilmenevät. Luuletteko te prinsessat, että elämä on pelkkää juhlaa.

Elämä pelkkää juhlaa? Prinsessat? Ei tarvitse olla juhlaa, mutta arjen rehellisyyttä voi kumppanilta vaatia ihan meistä jokainen, varsinkin kun on jo lapsia kuviossa mukana. Mahtaisko sinua naurattaa, jos oma puoliso pelaisi vaikka talon alta? Tai tekisi mittavat velat, samalla kun työttömänä touhuilisi omiaan? Peliriippuvuus on äärimmäisen tuhoisa sairaus. Puhutaan mielenterveyden ongelmasta.

Prinsessa on se joka odottaa kuuta taivaalta, mutta jättää esim. syöpädiagnoosisen kumppaninsa taistelutta. Tässä on kyse epärehellisyydestä, mikä on todellinen loukkaus ja ihan oikeutettu syy päättää suhde. Miten elät valehtelijan kanssa?

Onko kenelläkään kokemusta suhteesta peliriippuvaisen kanssa? Voiko se riippuvuus oikeasti parantua ja ihminen oppia käyttämään rahojaan? Mun ongelma yleensä on ollut se et kuvittelen rakkauden voittavan kaikki ongelmat ja en osaa päästää irti. Mistä tietää että on yrittänyt kaikkensa? Itse ajattelin asettaa itselleni jonkun aikarajan ja tehdä kaikkeni...jos oon sitten edelleenkin onneton niin sitten ero. Nyt on kaikki neuvot ja näkökannat tarpeen!