Mitä temperamenttia lapsesi edustavat? (steiner)
Koleerisuus ilmenee mm. reippautena, voimakkaina, nopeina, usein ajattelemattomina toimintoina, itsekorostuksena, oikeudenmukaisuuden tavoitteluna, osallistumisena aina ja kaikkeen, johtamishaluna. Hoitamattomina koleerikoista voi tulla erittäin rasittavia ympäristölleen. Kehittynyt koleerikko on tehokas myös sosiaalisesti.
Sangviinisuus ilmenee mm. hetkellisyytenä, iloisuutena, lennokkuutena, myötäelämisen kykynä, charmikkuutena, avuliaisuutena, keskittymiskyvyttömyytenä, pinnallisuutena. Hoitamattomana se saattaa johtaa hysteerisiin reaktioihin ja holtittomuuteen. Kehittynyt sangviinikko säteilee inhimillistä lämpöä, jaksaa innostaa ja luoda uutta.
Melankolisuus ilmenee mm. arkuutena, valitteluna, suurina ajatuksina, "pikkuvanhuutena", itsesäälinä, oikutteluna, huolellisuutena. Hoitamattomana se saattaa johtaa sisäänpäinkääntyneisyyteen, eristäytymiseen ympäristöstä. Kehittyneestä melankolikosta voi tulla empaattisesti kokeva auttaja, suurena idealistina jopa ihmiskunnan pyyteetön avustaja.
Flegmaattisuus ilmenee mm. rauhallisuutena, hyväntuulisuutena, pitkäjänteisyytenä, järjestyksen-, tarkkailun-, ruoka- ja mukavuudenhaluna, osallistumattomuutena. Hoitamattomana flegmaatikko laiskistuu antaen toisten huolehtia maailmanmenosta. Kehittyessään hänestä voi tulla sitkeä ja työteliäs, muiden ehkä jo väsyessä periksiantamaton ihminen, joka objektiivisesti ja rauhallisesti pystyy hallitsemaan kokonaisuuksia.
(Lähde: http://hengentiede.info/artikkeleita/kasvatuksestajatemperamenteista.htm)
Meillä on vanhin lapsi ilmiselvä koleerikko, keskimmäinen sangviininen ja nuorimmainen vaikuttaa flegmaattiselta.
Kommentit (9)
Olen kolmen koleerisen lapsen melankolinen äiti.
Mulla on kolme lasta eikä kenenkään persoon mätsää yhteenkään pers. tyyppiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta eikä kenenkään persoon mätsää yhteenkään pers. tyyppiin.
Suurin osa ihmisistä edustaa samaan aikaan ainakin 2 eri temperamenttia, mutta jos muka mikään ei "mätsää" niin se on pelkkää sokeutta tai kieltämistä.
Täyttä humpuukia tuollaiset luokittelut. Ne ovat vaarallisia siinä, että oman kuvittelun mukaan aletaan kohdella lapsia eriarvoisesti ja tehdä suurta hallaa persoonallisuudelle. Jokaisessa on jotain näistä piirteistä ja juuri jokaisen ainutkertaisuus on arvostettavaa, ei mihinkään lahkoon kuuluminen.
Vierailija kirjoitti:
Täyttä humpuukia tuollaiset luokittelut. Ne ovat vaarallisia siinä, että oman kuvittelun mukaan aletaan kohdella lapsia eriarvoisesti ja tehdä suurta hallaa persoonallisuudelle. Jokaisessa on jotain näistä piirteistä ja juuri jokaisen ainutkertaisuus on arvostettavaa, ei mihinkään lahkoon kuuluminen.
Sehän se idea onkin, että jokaisessa on jotain näistä. T. steinerope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta eikä kenenkään persoon mätsää yhteenkään pers. tyyppiin.
Suurin osa ihmisistä edustaa samaan aikaan ainakin 2 eri temperamenttia, mutta jos muka mikään ei "mätsää" niin se on pelkkää sokeutta tai kieltämistä.
Sanotaan sitten että jokaisella lapsella on pari ominaisuutta joka temperamenttiryhmästä. Se ei käsittääkseni tee heitä miksikään muuksi kuin ihan omiksi persoonikseen.
No enpä tunnista omaa 3-vuotiastani mistään noista kokonaisuuksista. Hän on reipas ja hyväntuulinen, keskustelevainen mutta myös hitaastilämpiävä ja suoranaisen arka, hyvin herkkä ja loukkaantuu mitättömistä asioista kohtuuttomasti. Toisaalta erittäin itsenäinen, ei viihdy esim. sylissä tai halua vanhemmalta hellittelyä juurikaan.
Miksi näitä kaikki personnallisuustyyppejä pitää jotenkin hoitaa?
Olemme melankolisia koko perhe. Mutta tämä ikivanha jaottelu on suurin syyllinen siihen, että 35 vuotta elämästäni luulin, että on paha ja ehdottomasti muutettava asia olla introvertti.