Sinä, joka olet joutunut petetyksi...

Päätin antaa vielä mahdollisuuden silloiselle pettäjälle, olimme yhdessä vuoden, kunnes hän jäi pettämisestä taas kiinni. Muutimme eri maihin ja tapasin uuden puolisoni. Olemme olleet yhdessä nyt monta vuotta, enkä ole koskaan ollut onnelisempi. :) Silloin kun minua petettiin, tunsin itseni arvottomaksi ja olisin vain halunnut kuulla, että kyllä minä ansaitsen niin paljon parempaa ja että en tule jäämään yksin, jos jätän miehen. Huomasin myös sen, että parempi olla yksin, kuin suhteessa jossa en voi luottaa toiseen ja toisella ei ole mitään arvostusta minun tunteita kohtaan.

mitä lohduttamista petetyksi tulemisessa on? mies saa pettää jos naisesta on tullut ruma ja lihava

Mitä sitä paskalla kun ei ole peltoakaan.

Käryn jälkeen olisin halunnut jatkaa, mutta ex halusi ottaa aikalisän, eli käytännössä olisi halunnut jatkaa salasuhdettaan ja jättää itselleen mahdollisuuden palata takaisin.

Näin jälkeenpäin voi sanoa, että onneksi tuli ero, onnellisempi minä nykyään olen. 

Tosin samalla meni luottamus kaikkiin ihmisiin, enkä enää ota petetyksi tulemisen riskiä, eli olen loppuelämäni yksin.

Opi myös itsestäsi ja siedä tulla opetetuksi.

Oisin halunnu tietää, et elämä muuttuu vielä paremmaksi. Oisin halunnu tietää, et pettäminen ei ollu mun syy vaikka kuinka ei yritti niin väittää.

Elämä on nyt paljon onnellisempaa. :>

Jos pettävä puoliso syyttää pettämisestä sinua tai pettämiskumppania, niin parasta päättää suhde samantien. Pettäjä ei tällöin ole kykenevä kantamaan vastuuta tekemisistään saatikka katuisi, joten teko tulee toistumaan tai suhdetta jatketaan selän takana.

Oma itsetunto on asia, mitä kannattaa vaalia. Ei kannata alkaa etsiä uhreja ja syyllisiä. Jatkuvassa ajatusten päättymättömässä pyörässä sekoaa ja masentuu. Kaikki polkee silloin vain paikallaan. Nopea lähtö pois koko paskasta, niin ennen kuin huomaakaan, alkaa helpottaa, kun ei vanha ole enää painolastina ja vaara epätoivoisena sortua entiseen, mikä ei useimmiten muutu.

Pettäminen nyt vaan kuuluu joidenkin perusolemukseen tai luonteeseen, ja toisille ainutkertainen tilaisuus (kokeilen vielä kerran ennen kuin suhde vakavoituu) ja varsinkin humalatilan kontrollin menetys aiheuttaa erehdyksen.

Tapahtuneelle ei mitään voi, vaikka olisi miljonäärimissi tai Mr. Finland. Sattuuhan se ja pitkä voi olla toipumisprosessi, mutta kaikki nämä ovat ainoastaan menetettyjä päiviä, jotka voisi elää onnellisempanakin. Jälkiviisauttako? Ehkä.

Olin 15-vuotiaasta asti yhdessä saman miehen kanssa. Neljän vuoden kohdalla hän jäi kiinni pettämisestä. Joku nuori tyttö, jonka oli baarista vienyt kaverinsa kämpille. Olin halunnut uskoa, että on normaalia, että illanvieton päätteeksi tuntuu helpommalta jäädä kaverin(mies) luo yöksi.

Tietenkin asian paljastuminen romahdutti maailmani, mutta samalla en ollut kuitenkaan täysin yllättynyt. Mies katsoi paljon pornoa eikä seksi kanssani maistunut. Ja uskokaa, olen nätiksi kehuttu ja normaalipainoinen nainen. Yritin myös sängyssä miellyttää miestä, mutta ei vain kuulemma kiihottanut. Lisäksi useat miehen kavereista pettivät naisiaan, mikä kertoo jotakin miehenkin arvoista. Jos hänen parhaat kaverinsa kohtelevat naisiaan sillä tavalla, mieheni mielestä tämä ei kovin häiritsevää ole kun vietti jatkuvasti näiden kavereiden kanssa alkoholin-ja pilven/ekstaasinhuuruisia iltoja.

Halusin kuitenkin, nuori kun olin, uskoa suhteeseemme ja siihen, että mies ei enää petä. Tirautti kyyneleenkin ja halusi olla kuulemma kanssani. Meni hetken hyvin - sitten mies petti taas. Luotto ei ollut palannut ja tutkin säännöllisesti miehen puhelinta ja sivuhistoriaa. Puhelimesta löytyi oudoilla nimillä tallennettuja numeroita joita lähetin findiin. Naisillehan ne kuuluivat. Näytin näiden naisten profiileja facesta ja kysyin että näyttääkö tutulta. Ei kyennyt mitään kieltämään. Vielä vuoden verran kärvistelin, sitten sain riuhtaistua itseni kertaheitolla irti koko paskasta.

Puolen vuoden yksin olon jälkeen tapasin miehen, joka oli kaikkea sitä mitä huonon kokemuksen jälkeen kaipasin. Ei ravaa ulkona, etenkään ei koskaan välitä lähteä ilman minua. Ei ole huumemyönteinen. Samat arvot ja kiinnostuksen kohteet. Perhe ja ystävät etusijalle laittava. Hän on tullut itsekin petetyksi aiemmin ja sanoo arvostavansa minussa eniten sitä että onnistuin herättämään hänessä luottamusta. Kuka vainhan voi pettää, mutta tämän enempää en voisi kehenkään mieheen luottaa. Juuri siksi ehkä, että pettäminen on miehenikin suurin pelko.

Takana on vajaa kolme vuotta yhteiseloa. Hääpäivä on lyöty lukkoon ja luotto elämään ja tulevaisuuteen om palannut. En uskonut koskaam voivani mieheen enää tällä tavoin luottaa. Mutta nyt on hyvä olla ja huominen hymyilee. Tsemppiä kaikille petetyille! Minäkin ajattelin ettei sitä pettänyttä kannata vaihtaa kun seuraavakin voi pettää. Tänään harmittaa vaan se, että annoin jatkaa satuttamistani liian pitkään.

Ihanaa kevättä aivan jokaiselle! :)

Up

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaan tänne lohduttavia sanoja petetyille. Miten elämäsi jatkui tapahtuneen jälkeen? Mitä hyvää elämässäsi on nyt? Mitä lohduttavaa olisit halunnut tietää silloin, kun pettäminen oli pahimmillaan?

5 vuotta sitten minä sain selville puolisoni vierailleen usein ja toistuvasti maksullisissa naisissa. Se katkaisi kamelin selän. Siinä sai selityksen, miksi aina oli rahat loppu. Väkivaltainen hän ei ollut. Lasten vuoksi halusin yrittää, sillä oli kausia, jolloin oli iloa, mies osasi olla hauska, hellä ja mukava, mutta oli outoja kausia, jolloin mikään ei ollut hyvin ja hän oli synkkä, äkäinen ja ahdistava kuin mutalampi ja huusi ihan pikkuasioista otsasuonet pullollaan ja kädet nyrkissä. Mutta nyt tuli loppu.

Tarina on niin saakelin pitkä, että lyhennän. Lähdin salaa yksi päivä lasten kanssa. Mies yritti jarruttaa eroprosessia, mutta ositus hoitui lopulta melko helposti, koska palkkaamani juristi löi kovan kovaa vastaan. Elämäni kaiken kaikkiaan parani, käveleminen särkyvällä lasilla loppui. Rahatilanteenikin koheni, kun ei tarvinnut ihmetellä, mihin ne katosi. Tapasin uuden miehen noin vuoden kuluttua, ja tapailimme hyvin varovasti. Nykyisin olemme naimisissa ja meillä on puolivuotias vauva. Uusperheeseen kuuluu minun lapset ja myös miehen tytär.

Ex tapaa lapsiaan säännöllisesti. Välit häneen on asialliset. Hänellä on todettu pari sairautta, toinen mt-sairaus, jotka ovat vaikuttaneet käytökseen. Kumpikin sairaus pysyy lääkityksellä kurissa. Hän myöntää itse pilanneensa asiat. Lasten asiat pystymme hoitamaan. Kaikenkaikkiaan hän on hyvä välittävä isä. Tämän tarkemmin en kerro.

Aika parantaa haavat