Kauan kestää että oppii nukkumaan miehen vieressä?

Kaikki ei opi ikinä. En ole koskaan oikein tykännyt nukkua kenenkään vieressä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen toinen on, vaan sen kanssa että en pääse syvään, häiriintymättömään uneen jos toinen on siinä vieressä. Lisäksi perusmakkarin huoneilma vaan pääsee helposti tunkkaiseksi kun samassa huoneessa on kaksi ihmistä.

Jos se vaan joskus on mahdollista, haluan nukkua taas omassa makuuhuoneessa, yksin. Siellä olisi aina öisin pimeää, hiljaista ja raikas hengitysilma. Ja minulla oma sänky jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Itse asiassa on aika kamalaa, että monella parisuhteessa elävällä ja perheellisellä ei ole enää mitään omaa tilaa, ainoa tila jossa saa yksityisesti olla, on vessa. Kai joku muukin aikuinen kaipaa sitä, että edes joku kolkka asunnosta olisi vain itseä varten, jossa saada olla ihan yksin ja rauhassa jos haluaa?

Kyllä avioliitossakin voivat puolisot nukkua omissa makuuhuoneissaan.

Niin meillä tehdään, ihanaa herätä virkeänä aamulla  :)

Kyllähän se riippuu siitäkin millainen se mies on. Minulla ainakin on vuosien päästäkin vaikeuksia, kun toinen pieree ja kuorsaa korvaan, eikä sitä saa herättää.

Hei ap, minulla on täysin sama ongelma! Olemme seurustelleet lähes vuoden mieheni kanssa, mutta nukun edelleen levottomasti hänen vieressään. Heräilen yöllä varmaan tunnin välein, ja seuraavana päivänä olen aina ihan zombiena. En tiedä, keneen kannattaisi ottaa yhteyttä asian tiimoilta.. Lääkäriin? Psykologiin? Toivottavasti vielä jonain päivänä tilanne korjaantuu.

En siis ole yksin tämän kanssa! Ainahan puhutaan kuinka jotkut eivät lainkaan osaa nukkua ilman toista.. Tuntuu etten koskaan voisi olla sellainen. Ikävää kuulla että tähän ei välttämättä totu.. Olisi niin ihanaa tavallaan vaan nukahtaa toisen syliin mutta käytännössä niin ei vaan tapahdu... Ja kun nukun yksin vaikka vieraiden kanssa hotellissa niin ongelmaa ei ole. Sama sänky on se ongelma :( Vai auttaisiko joku ihan jumalaton sänky?

-ap