Salaa toivoin, ettei mies olisi luovuttanut niin helposti

Jatkuva uhkailu erolla tappaa minkä tahansa parisuhteen. Jos ei ole luottamusta edes siihen, että tässä on tarkoitus pysyä yhdessä niin mitä sitten enää on?

Olen ollut parisuhteessa naisen kanssa, jolla oli tapana riidan yhteydessä heittää pöytään erokortti. Varoitin tästä pari kertaa. Sanoin, että joka kerta kun teet tuon aiheutat pysyvää vahinkoa meidän kahden väliselle luottamukselle ja se ei kuuluu normaaliin konfliktiin. Tästä ei ollut mitään hyötyä koskapa henkilön käsitys riidasta oli näemmä sellainen, että silloin uhkaillaan erolla. Liekö kotoa opittu.

Suhde loppui kun erokortti tuli jälleen pöytään ja totesin, että selvä juttu. Erotaan pois. En jaksanut enää taistella sellaisesta perusasiasta kuin onko meillä suhde ylipäätään. Se oli henkisesti liian kuluttavaa.

Tämän jälkeen sitten minulta kyseltiin olinko koskaan ollut suhteessa tosissani kun niin helpolla eroan... En ollut KOSKAAN uhannut häntä erolla pahan mieleni purkamiseksi, mutta olin kuunnellut tätä uhkailua lukemattomia kertoja JA sanonut että se aidosti vaarantaa koko suhteen.

Suhteesi on varmaankin nyt karilla, mutta mahdollisuus itsetutkiskeluun ja muutokseen on.

Jep, mitäs sitä turhaan olemaan yhdessä, jos ei kerran kiinnosta.

Mulla oli samanlainen tilanne 10v. sitten. Rakastin tuota miestä koko sydämestäni, mutta olimme tosiaan kuin yö ja päivä ja suhteemme oli alusta asti myrskyisä. Onnistuimme jopa pari vuotta asumaan yhdessä, mutta sitten sain tarpeekseni ja sanoin, että tää on nyt tässä. Tavallaan toivoin myös, että mies yrittäisi saada mut jäämään, mutta ei. Nyt olen naimisissa miehen kanssa jonka tapasin pari vuotta eron jälkeen ja parisuhteemme ja yhteiselo on ollut alusta asti todella seesteistä ja tasapainoista - koskaan emme riitele enkä kertaakaan ole joutunut vuodattamaan surunkyyneleitä. Mutta jokin mussa kaipaa silti sitä intohimoa ja myrskyä mitä exän kanssa oli. En kuitenkaan ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä miestäni exään. Etköhän sinäkin pääse yli tuosta, löydät uuden miehen ja huomaat, että myrskyisässä suhteessa ei olisi ollut mitään järkeä pidemmän päälle.

Olet laittanut suhteeseen aikaa, työtä ja ehkä rahaakin. Teillä on ollut paljon yhteisiä, hyväkin hetkiä. Kun joudut luopumaan niistä niin se aiheuttaa haikeutta ja toisaalta taas tuntematon tulevaisuus voi aiheuttaa levottomuutta. Ihan luonnollista. Kertomasi perusteella ero taitaa kuitenkin olla paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessamme on ollut erittäin myrskyisät ajat jo useamman kuukauden. Viime viikonloppuna sitten erään riidan ja sattumuksen päätteeksi ilmoitin haluavani erota. Tavallaan tarkoitin sitä, koska mies oli loukannut minua todella pahasti, mutta tavallaan vähän toivoin että hän olisi yrittänyt myöhemmin sovitella asiaa.

Mies ei kuitenkaan ole tehnyt yhtäkään aloitetta edistääkseen keskusteluvälien palauttamista, joten kai tämä täytyy nyt sitten tulkita niin ettei häntä koskaan kiinnostanutkaan. Olemme joskus aiemminkin olleet eroamispisteessä, mutta yleensä minä olen heti alkanut sovittelemaan asiaa.

Nyt pitäisi vain saada se oma pääkin uskomaan täysillä siihen, että tämä todella on se paras ratkaisu. Riitoja oli muutenkin liikaa ja olimme kuin yö ja päivä monien asioiden suhteen. Ei meistä olisi tullut kovin onnellisia loppujen lopuksi. Tajuan kaiken tämän, mutta miksi silti sattuu ja toivoisin hänen tekevän jotain asian korjaamiseksi??

Järkyttävää miehen syyllistämistä omasta päätöksestä. Miksi miestä pitäisi enää kiinnostaa, kun sinu ei kiinnosta?

Teet virheen jos ajattelet eron 'luovuttamisena'. Ajattele ennemmin, että se on tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessamme on ollut erittäin myrskyisät ajat jo useamman kuukauden. Viime viikonloppuna sitten erään riidan ja sattumuksen päätteeksi ilmoitin haluavani erota. Tavallaan tarkoitin sitä, koska mies oli loukannut minua todella pahasti, mutta tavallaan vähän toivoin että hän olisi yrittänyt myöhemmin sovitella asiaa.

Mies ei kuitenkaan ole tehnyt yhtäkään aloitetta edistääkseen keskusteluvälien palauttamista, joten kai tämä täytyy nyt sitten tulkita niin ettei häntä koskaan kiinnostanutkaan. Olemme joskus aiemminkin olleet eroamispisteessä, mutta yleensä minä olen heti alkanut sovittelemaan asiaa.

Nyt pitäisi vain saada se oma pääkin uskomaan täysillä siihen, että tämä todella on se paras ratkaisu. Riitoja oli muutenkin liikaa ja olimme kuin yö ja päivä monien asioiden suhteen. Ei meistä olisi tullut kovin onnellisia loppujen lopuksi. Tajuan kaiken tämän, mutta miksi silti sattuu ja toivoisin hänen tekevän jotain asian korjaamiseksi??

Kun vaihdat tuon lauseen tilalle " kai tämä täytyy nyt sitten tulkita niin ettei häntä enää kiinnostakaan", olet todennäköisesti oikeassa. Miehesi luultavasti on aivan samaa mieltä kanssasi, että ero on nyt paras ratkaisu. Sinä vain sanoit asian ensimmäisenä ääneen.

Jos et koskaan aiemmin ole uhkaillut erolla vaan tämä oli ensimmäinen kerta, mies saattoi ajatella että sinä olet tehnyt päätöksen ja turha pullikoida vastaan. Moni ihminen ei ala ruikuttamaan ja vikisemään perään vaan yksinkertaisesti nostaa pään pystyyn ja ajattelee mielessään että siinäpähän menet. Miehesi selvästi kuuluu heihin.

Hulluintahan tässä on, että minun mielestäni tämä oli paras ratkaisu. Ja samaan aikaan ei ollut. Kai se on se luopumisen tuska.

Viestini oli varmastikin kovin miestä syyllistävä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että riitamme nyt ja aiemminkin johtuivat yleensä siitä, että mies petti jonkun lupauksensa ja minun oli vaikea suhtautua siihen.

Mitä tähän nyt osaisi sanoa. Jos haluaa tietää, kiinnostaako puolisoa olla yhdessä, kannattaa kysyä että kiinnostaako sinua oikeasti. Jos haluaa erota, kannattaa ehdottaa eroa. Nämä kun muistaa, pääsee jo pitemmälle.

Eron hetkellä tunnetaan usein myös surua ja haikeutta.

Hyvähän se on että on jotain, mitä surra. Vaikka miehesikin olisi jo luopunut ajatuksesta, että yhteinen taipaleenne voisi  jatkua, ei hänestä tarvitse tehdä mielessään pelsepuupia, joka olisi kaikki vuodet vain piruuttaan ollut kanssasi. Varmaan teillä oli hetkenne ja sitten taas hetkenne, jos on aika laittaa niille hetkille piste niin sitten on.

Käsittele asia aikuismaisesti. Vaikeaa, mutta kannattaa. Menemällä väittämään, että koko suhde oli alusta loppuun huono, luot vain katkeruutta sisällesi. Katkeruus ei sinua auta. Tunne  ne vihat, kiukut, surut ja haikeudet mitä pitää tuntea. Tunnusta itsellesi, että uuteen elämänvaiheeseen astuminen sinänsä vähän pelottaakin (monet eivät eroa huonosta suhteesta juuri siksi että muutos pelottaa), ja luo itseesi rohkeutta ja vahvuutta ja luottamusta siihen, että edessäkin odottaa hyviä asioita; onhan niitä tullut ennenkin vastaan.

Tsemppiä. Ehkä vielä vuoden parin päästä voit mielessäsi kiittää nykyistä miestäsi, silloista eksää, siitä että mielenkiintoisia aikoja elitte yhdessä.

Kylmä jätkä kirjoitti:

Jatkuva uhkailu erolla tappaa minkä tahansa parisuhteen. Jos ei ole luottamusta edes siihen, että tässä on tarkoitus pysyä yhdessä niin mitä sitten enää on?

Olen ollut parisuhteessa naisen kanssa, jolla oli tapana riidan yhteydessä heittää pöytään erokortti. Varoitin tästä pari kertaa. Sanoin, että joka kerta kun teet tuon aiheutat pysyvää vahinkoa meidän kahden väliselle luottamukselle ja se ei kuuluu normaaliin konfliktiin. Tästä ei ollut mitään hyötyä koskapa henkilön käsitys riidasta oli näemmä sellainen, että silloin uhkaillaan erolla. Liekö kotoa opittu.

Suhde loppui kun erokortti tuli jälleen pöytään ja totesin, että selvä juttu. Erotaan pois. En jaksanut enää taistella sellaisesta perusasiasta kuin onko meillä suhde ylipäätään. Se oli henkisesti liian kuluttavaa.

Tämän jälkeen sitten minulta kyseltiin olinko koskaan ollut suhteessa tosissani kun niin helpolla eroan... En ollut KOSKAAN uhannut häntä erolla pahan mieleni purkamiseksi, mutta olin kuunnellut tätä uhkailua lukemattomia kertoja JA sanonut että se aidosti vaarantaa koko suhteen.

Suhteesi on varmaankin nyt karilla, mutta mahdollisuus itsetutkiskeluun ja muutokseen on.

No ap:llä eri tilanne kuin sinulla "Olemme joskus aiemminkin olleet eroamispisteessä, mutta yleensä minä olen heti alkanut sovittelemaan asiaa"

Vierailija kirjoitti:

Kylmä jätkä kirjoitti:

Jatkuva uhkailu erolla tappaa minkä tahansa parisuhteen. Jos ei ole luottamusta edes siihen, että tässä on tarkoitus pysyä yhdessä niin mitä sitten enää on?

Olen ollut parisuhteessa naisen kanssa, jolla oli tapana riidan yhteydessä heittää pöytään erokortti. Varoitin tästä pari kertaa. Sanoin, että joka kerta kun teet tuon aiheutat pysyvää vahinkoa meidän kahden väliselle luottamukselle ja se ei kuuluu normaaliin konfliktiin. Tästä ei ollut mitään hyötyä koskapa henkilön käsitys riidasta oli näemmä sellainen, että silloin uhkaillaan erolla. Liekö kotoa opittu.

Suhde loppui kun erokortti tuli jälleen pöytään ja totesin, että selvä juttu. Erotaan pois. En jaksanut enää taistella sellaisesta perusasiasta kuin onko meillä suhde ylipäätään. Se oli henkisesti liian kuluttavaa.

Tämän jälkeen sitten minulta kyseltiin olinko koskaan ollut suhteessa tosissani kun niin helpolla eroan... En ollut KOSKAAN uhannut häntä erolla pahan mieleni purkamiseksi, mutta olin kuunnellut tätä uhkailua lukemattomia kertoja JA sanonut että se aidosti vaarantaa koko suhteen.

Suhteesi on varmaankin nyt karilla, mutta mahdollisuus itsetutkiskeluun ja muutokseen on.

No ap:llä eri tilanne kuin sinulla "Olemme joskus aiemminkin olleet eroamispisteessä, mutta yleensä minä olen heti alkanut sovittelemaan asiaa"

Näin on, aloituksessa ei mainittu mitään jatkuvalla erolla uhkailulla.